Vähemmän on EU-sääntelyssä enemmän – pääomamarkkinaunionia ei saa pilata yliyrittämisellä

EU:n päämarkkinaunionin tavoitteena on kiriä unionin ja Yhdysvaltojen välistä eroa pääomamarkkinoiden toimintakyvyssä. Pyrkimys on ymmärrettävä, kunhan keinot ovat oikeat. Kuva: Marian Weyo/Shutterstock

Keskustelu EU:n pääomamarkkinaunionista (CMU) on käynyt vilkkaana viime kuukausina, ja aiheesta on julkaistu useita raportteja kuluneena keväänä.
Päämarkkinaunioni on ollut valmisteilla vuodesta 2015 alkaen. Euroopan komissio antoi vuonna 2020 uuden toimintasuunnitelman pääomamarkkinaunionin kehittämiseksi, mikä sai hankkeen nytkähtämään eteenpäin.
Euroryhmä julkaisi keväällä 2024 julkilausuman pääomamarkkinaunionin loppuunsaattamisessa priorisoitavista toimista. Myös Eurooppa-neuvosto on kehottanut edistämään päämarkkinaunionia päättäväisesti. Hanke tullee etenemään merkittävästi uuden komission aloittaessa työnsä alkuvuodesta 2025.
Finanssiala ry:n (FA) mielestä päämarkkinaunionin kehittämisessä tulisi huomioida olemassa olevat, toimiviksi todetut ratkaisut ja pidättäytyä uudesta sääntelystä.

Pääomamarkkinaunionin kehittäminen on keskeinen osa Euroopan kilpailukyvyn parantamiseen tähtääviä suunnitelmia. Päämarkkinaunioni koostuu lukuisista yksittäisistä lainsäädäntöhankkeista, joiden tarkoitus on harmonisoida pääomamarkkinoiden sääntelyä, houkutella yksityisiä investointeja EU:n jäsenvaltioihin sekä mahdollistaa unionin oman sijoituspotentiaalin tehokkaampi hyödyntäminen. EU:n päämarkkinaunionin tavoitteena on kiriä unionin ja Yhdysvaltojen välistä eroa pääomamarkkinoiden toimintakyvyssä.

FA:n johtavan lakimiehen Jari Virran mukaan EU:n pääomamarkkinoiden edistäminen on kannatettava tavoite, kunhan hankkeen painopiste on uuden sääntelyn sijaan markkinoiden omissa toimenpiteissä.

”Monia pääomamarkkinoiden keskeisiä tavoitteita on mahdollista edistää nykyisiä suunnitelmia virtaviivaisemmin”, Virta huomauttaa.

Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen

Pääomamarkkinoiden yksittäisiä hankkeita suunniteltaessa katse kannattaa kohdistaa toimiviksi osoittautuneisiin käytäntöihin.

”Unionin sisällä eri maiden pääomamarkkinoiden tilat poikkeavat toisistaan voimakkaasti. Pohjoismaiden pääomamarkkinat toimivat paljon EU:n keskiarvoa paremmin. Hyvin palvelevia rakenteita ei kannata purkaa ja suunnitella uudelleen”, Virta havainnollistaa.

”Esimerkiksi arvopaperistamista koskevan sääntelyn tulee tähdätä tasapainoisen ja toimivan markkinan rakentamiseen. Suomessa yksi arvopaperistamisen vaihtoehto ovat katetut joukkolainat, joiden markkina on toiminut moitteettomasti vuosikymmeniä. Uudella sääntelyllä ei tule pilata toimivia ratkaisuja.”

Virran mukaan myös maksukyvyttömyyslainsäädäntöä harmonisoitaessa toimivien kansallisten perusratkaisujen säilyttäminen on mahdollistettava.

”EU-sääntelyn tulee pureutua vain ilmenneisiin ongelmatilanteisiin, ja esimerkiksi Suomen sääntely on komission tekemissä vertailuissa todettu toimivaksi.”

EU:n pääomamarkkinoiden valvontaa tulee tehostaa ja yhdenmukaistaa, sillä tällä hetkellä kansallisten valvojien erilaiset tulkinnat ja lisävaatimukset vaikeuttavat asiointia rajojen yli. Eri maiden yhteiset valvontatoimet ja EU-valvojien vertaisarviointi ovat hyödyllisiä, mutta niiden edistäminen ei edellytä valvonnan keskittämistä pois kansallisista käsistä. Virta muistuttaa, että paras paikallinen tuntemus on kansallisilla valvojilla.

”Valvonnan keskittämisessä tulee edetä varovasti, eri toimien kustannushyötysuhdetta peilaten. Pääomamarkkinoilla on paljon pieniä ja keskikokoisia toimijoita, joiden näkökulmasta keskitetyt, vieraalla kielellä tapahtuvat valvontaprosessit lähinnä lisäisivät byrokratiaa ja kustannuksia.”

Virran mukaan on erittäin kannatettavaa, että kansalaisia rohkaistaan sijoittamaan pääomamarkkinoille. Kansankapitalismia on kuitenkin edistettävä ensi sijassa kansallisin toimin. Tämä edellyttää sijoituskulttuurin ja finanssilukutaidon edistämistä sekä ennen kaikkea ennustettavaa ja kannustavaa veropolitiikkaa.

”Kansankapitalismin ruokkimiseen ei tarvita esillä olleita uusia eurooppalaisia sijoitustuotteita, sillä uuden tuotteen luomiselle ei ole vakuuttavaa markkinaperusteista tarvetta. Tuotteiden kehitys kuuluu markkinaosapuolille ja lainsäätäjän tehtävä on luoda suotuisa ympäristö toiminnalle”, Virta kiteyttää.

Tiivis on EU-sääntelyssä tehokkainta

FA painottaa, että päämarkkinaunionin kehittämisen tulee ensi sijassa tapahtua markkinavetoisesti ja kitkemällä mahdollisia kansallisia esteitä kansallisin toimenpitein.

Kehittämisessä on tärkeää ottaa huomioon muun muassa pääomien vapaa liikkuvuus ja kilpailun lisääminen.

Samoin sääntelyn keventäminen ja byrokratian vähentäminen ovat olennaisen tärkeitä tavoitteita, joihin tulisi pyrkiä EU:n lisäksi kotimaassa. Näiden päämäärien edistämiseen ei kuitenkaan tarvita uutta unionitason sääntelyä.