Uusi laki voi vaarantaa sähköisen asioinnin

Hallituksen esitysluonnos lain muuttamisesta vahvan sähköisen tunnistamisen ja sähköisten allekirjoitusten osalta voi vaarantaa tietoyhteiskunnan kehityksen ja lisätä tunnistamisen kustannuksia.

Nykyisin pankkien Tupas-tunnistamisjärjestelmän kautta kirjaudutaan muiden palveluntarjoajien kuin verkkopankkien palveluihin noin 50 miljoonaa kertaa vuodessa.

Tupas-tunnisteita on 6,1 miljoonaa ja pankkien tunnistus- ja/tai verkkomaksua käyttäviä palveluntarjoajia tuhansia.

Tupas-tunnistautuminen on laajasti julkisen sektorin ja yksityisten palveluntarjoajien käytössä. Tupas on turvallinen ja vahva sähköinen tunnistamistapa.

”Toteutuessaan lakiesitys pakottaisi toimijat yhteiseen luottamusverkostoon, jossa hinnat olisi säädelty. Tässä muodossaan esitys ei luo nykyisille eikä uusille tunnistusvälineiden tarjoajille kannustimia osallistua luottamusverkostoon”, johtava asiantuntija Pekka Laaksonen Finanssialan Keskusliitosta (FK) kertoo.

Lisäkustannukset kuluttajille

Esitys lähtee oletuksesta, että kansalaiset olisivat valmiita maksamaan uusista tunnistusvälineistä. Luottamusverkostoon liittyminen tuo vain uusia kustannuksia ja vastuita kaikille toimijoille ja sitä kautta turhia lisäkustannuksia kansalaisille.

Kuluttajia kannustavat sähköiseen asiointiin vain kiinnostavat ja laadukkaat palvelut. Käytettävät tunnistusvälineet ja tekniikka ovat kansalaisten näkökulmasta toissijaisia kysymyksiä.

Hyvällä lainsäädännöllä voi parantaa tietoyhteiskunnan ja yksityisen sektorin palveluiden turvallisuutta sekä varmistua toimijoiden luotettavuudesta. Ei ole silti järkevää lukita turvatasoa esityksen mukaiselle ”korkealle” tasolle, vaan ehdotuksessa pitäisi pysyä tasolla ”korotettu”.

Lisäksi palveluntarjoajan tulee voida päättää turvatasoista palvelukohtaisesti. ”Korkealla” tasolla olisi merkittäviä kustannuksia nostavia vaikutuksia sekä tunnistuspalvelun tuottajille että verkossa palveluita tarjoaville toimijoille.

Ehdotetussa hintasääntelyssä ei oteta riittävällä tasolla huomioon palveluiden tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Koska yksityinen sektori ei voi tuottaa palveluja ilman kustannusvastaavuutta, kuluttajista tulee palvelun maksajia.

”Esityksen mukainen siirtohinnoittelu ei FK:n mielestä vastaa toiminnan ja sen kehittämisen todellisia kustannuksia. Palveluntarjoajat siirtyisivät edullisimman tunnistuspalvelun käyttäjäksi, mikä synnyttäisi vapaamatkustajaongelman”, Pekka Laaksonen arvioi

Jäikö kysyttävää?

|

Aiheen asiantuntijat