Ex-valtiovarainministeri, kansanedustaja Jutta Urpilainen (sd.) pitää Kalevi Sorsa-säätiön Yhteistä ja yksityistä varautumista vanhusten hoivan tulevaisuuteen –raporttia erittäin tarpeellisena ja tärkeänä keskustelunavauksena.
Ikääntyminen ja alhainen työllisyysaste asettavat Urpilaisen mukaan vääjäämättä vakavia paineita hyvinvointivaltiolle sellaisena kuin olemme tottuneet sen tuntemaan universaaleine julkisine palveluineen kuten tutkimuksessa todetaan.
Urpilainen patistaa seuraavaa hallitusta määrittelemään julkisen palvelulupauksen. Hän viittaa Sorsa -säätiön raporttiin, jonka mukaan julkinen valta ei ole selvästi ja yksiselitteisesti määritellyt, mihin kansalaisella on oikeus.
Usein sosiaalipalveluissa etuuden saaminen liittyy tutkimuksen mukaan enemmän kunnan taloudelliseen tilanteeseen kuin marshallilaiseen ajatukseen kiistämättömästä oikeudesta palveluun.
Urpilainen yhtyy tutkijoiden näkemykseen, että ”palvelulupauksia annetaan – tai ollaan antamatta tai lupauksista tingitään – hyvin käytännöllisin perustein ilman mainittavaa poliittista keskustelua tai intohimoa. Tavoitteena on vain saada vuotuinen kuntabudjetti jotenkuten toimimaan”.
Urpilaisen mukaan hyvinvointimallissamme kaikista suomalaisista on pidettävä huolta.
”On tärkeätä, että ihmiset myös itse mahdollisuuksiensa mukaan varautuvat taloudellisesti seniorivaiheeseen. Niiden ihmisten, joilla on varaa, on luonnollisesti otettava suurempi vastuu oman hyvinvoinnin rahoituksestaan”, hän korostaa.
Urpilainen myöntää, että palvelulupausten epäselvyyden ja epämääräisyyden vuoksi yksilöllinen varautuminen on hankalaa.
Sorsa-säätiön raportissa todetaan, että ihmiset eivät tiedä, mihin ja miten varautua eikä miten omaehtoinen varautuminen vaikuttaa julkisen palvelun saamiseen. Epäselvyys aiheuttaa epätietoisuutta ja kansalaiset alkavat epäillä annettujen lupausten kestävyyttä.