Uralla etenemisen ei aina tarvitse tarkoittaa ylennystä – työssä viihtyminen voi silti kohentua

• Monihuippuinen työura ei etene vain suoraviivaisesti ylöspäin, vaan voi koostua useista erilaisista vaiheista: uuden oppimisesta, sivuttaisista siirtymistä, vastuun keventämisestä tai kokonaan uuden suunnan kokeilemisesta.
• Monihuippuiset työurat ovat tärkeitä, koska työelämä muuttuu nopeasti ja työurat pitenevät. Ne auttavat pitämään osaamisen ajan tasalla, vahvistavat työn merkityksellisyyttä ja tukevat työssä jaksamista eri elämäntilanteissa.
• Monihuippuisuutta voidaan edistää esimerkiksi sisäisellä liikkuvuudella, työkierrolla, minityökierrolla, mentoroinnilla, valmennuksilla sekä urakeskusteluilla.
• Olennaista on myös kulttuuri, jossa urakehitys voi tarkoittaa muutakin kuin ylennystä. Urakehitys voi merkitä myös etenemistä sivulle, uuden oppimista tai työn muokkaamista omaan elämäntilanteeseen sopivaksi.

Ihmisen elämä kulkee harvoin viivasuoraan, joten miksi samaa pitäisi odottaa työurilta?

”Monihuippuisten työurien tukeminen alkaa kulttuurista. Organisaatiossa pitää hyväksyä ajatus siitä, että urakehitys voi tapahtua eteenpäin, sivulle tai joskus myös takaisinpäin. Kaikki muutokset eivät tarkoita ylennystä, mutta ne voivat silti edistää oppimista ja työssä viihtymistä”, kiteyttää LähiTapiolan ihmisistä ja kulttuurista vastaava johtaja Susa Nikula.

Teknologinen kehitys muuttaa työelämää nopeasti, ja etenkin tekoäly taivuttaa monia organisaatioita pohtimaan työnkuvia uudelleen. Samalla julkisen talouden paineet ja kasvava elinajanodote tietävät pidempiä työuria, joten osaamista on päivitettävä säännöllisesti. Toisaalta työn pitäisi joustaa enemmän sen mukaan, millaista elämää yksilö kulloinkin elää, sillä se auttaa ihmisiä jaksamaan työelämässä pidempään.

Vaikka perinteiset lineaarisesti etenevät urapolut eivät katoa, ura-ajattelun laajentaminen on paikallaan. Siksi monihuippuiset työurat ovat tärkeitä. Monihuippuisessa ura-ajattelussa tunnistetaan, ettei ammatillinen kehitys ole vain etenemistä ylöspäin, vaan myös osaamisen syventämistä, uuden kokeilemista ja omien voimavarojen huomioimista eri elämäntilanteissa. Lasten syntymä, läheisen sairastuminen, iäkkäistä vanhemmista huolehtiminen tai muut elämän murroskohdat voivat muuttaa sitä, millainen työ tai vastuu on juuri sillä hetkellä mahdollinen ja mielekäs.

LähiTapiolassa uran suuntaa voi vaihtaa myös sivulle

Vaikka kaikki lähtee kulttuurista ja ajattelutapojen muuttamisesta, monihuippuiset työurat tarvitsevat organisaatioilta tuekseen tarpeeksi laajan paletin kulttuurisia keinoja ja käytännön malleja.

”Lähtökohta on se, että urakehitys voi tarkoittaa etenemisen lisäksi myös siirtymistä toiseen suuntaan, työn sisällön laajentumista tai väliaikaista muutosta omiin voimavaroihin sopivammaksi”, Nikula toteaa.

Yksi keskeinen käytännön keino on sisäinen liikkuvuus. Työntekijä voi siirtyä tehtävästä, toiminnosta tai yhtiöstä toiseen ja rakentaa näin uutta osaamista saman työnantajan palveluksessa. Nikula nostaa esiin myös työkierron, jossa työntekijä voi siirtyä määräajaksi esimerkiksi yhdeksi tai kahdeksi vuodeksi toiseen tehtävään ja palata sen jälkeen alkuperäiseen rooliinsa.

”Kaikkien muutosten ei tarvitse olla suuria. LähiTapiolassa on käytössä myös minityökiertoa, jossa toiseen toimintoon tai yhtiöön voi lähteä tutustumaan jopa vain muutamaksi päiväksi tai pariksi viikoksi. Tällainen kokeilu voi avata työntekijälle uusia näkymiä ja lisätä ymmärrystä siitä, millaisia mahdollisuuksia organisaation sisältä löytyy”, Nikula mainitsee.

Uran eri vaiheita tuetaan myös keskusteluilla, valmennuksilla ja mentoroinnilla. Onnistumis- ja urakeskustelut sekä suorituksen johtamisen keskustelut auttavat sanoittamaan työntekijän tavoitteita ja kehittymistoiveita. Talent-toimintamallit ja seuraajasuunnittelu puolestaan voivat tuoda mahdollisuuksia esimerkiksi projektitöihin, ohjausryhmävastuisiin tai muihin tehtäviin, joissa osaaminen laajenee ilman perinteistä ylennystä.

Nikula korostaa, että toimivimmat tavat tukea monihuippuisia työuria liittyvät usein aitoon työssä oppimiseen.

”Ratkaisevaa on myös esihenkilön rooli: kehittyminen ei yleensä tapahdu sattumalta, vaan vaatii keskustelua, palautetta, kannustamista ja sitä, että mahdollisuuksia tehdään näkyviksi”, Nikula pohtii.