Terrori-isku on vakuutusmielessä poikkeuksellinen vahinkotapahtuma. Riski toteutuu todennäköisesti erittäin harvoin, mutta sen seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Tekotapojen kirjo vaihtelee ampumisista ja räjähteistä puukotusten kautta yliajoihin. Lisäksi tapahtumiin liittyy usein monen maan kansalaisia. Korvauskäytännöissä on maittain suurta vaihtelua ja yhdenmukaistamisen tarvetta on pohdittu muun muassa EU-komissiossa ja -parlamentissa.
Pahimmassa tapauksessa sekava korvauskäytäntö saattaa asettaa iskun uhrit eriarvoiseen asemaan.
”Ajatellaan tilannetta, jossa iskussa sekä ajetaan autolla väkijoukkoon että ammutaan. Suomessa autoiskun vahingot todennäköisesti korvattaisiin liikennevakuutuksesta. Ampumisessa syntyneitä vahinkoja taas korvattaisiin tilanteesta riippuen uhrien henkilökohtaisista vakuutuksista ja valtiokonttorin rikosvahinkokorvauksella. Korvaussummissa saattaa olla suurta vaihtelua”, kertoo Finanssiala ry:n johtava lakimies Kirsi Suopelto.
Vakuutusala ei pysty yksin tarjoamaan kattavaa turvaa terrorismin varalta. Se vaatii myös valtiovallan toimenpiteitä. Esimerkiksi Ranskassa terrori-iskun kohteeksi joutuneet voivat hakea korvauksia verovaroin ylläpidetystä FGTI-rahastosta. Korvausoikeus koskee myös ulkomaalaisia.
Suomessa terroriteon kohteeksi joutunut voi anoa valtiokonttorista korvausta rikoksella aiheutetusta vahingosta. Valtiolta korvauksen saaminen edellyttää vähintään rikosilmoitusta ja poliisin tekemää esitutkintaa. Eri vahinkolajeilla on erilaiset enimmäiskorvausmäärät.
Esimerkiksi Saksassa on mahdollista ottaa liiketoiminnalleen erityinen terrorismivakuutus. Terrorismivakuutus muistuttaa luonnonmullistusten varalta otettavaa katastrofivakuutusta, joka kattaa laajan skaalan vahinkoja. Terrorismivakuutuksen tulee kattaa ainakin henkilö- ja omaisuusvahingot sekä liiketoiminnan tappiot.
”Terrorismivakuutus voi hyödyttää toimijaa, jonka toiminta tai sijainti voi altistaa terrorismivahingolle, kuten tuotantolaitokset, lentokentät, juna-asemat ja stadionit. Kattavaa turvaa terrorivahingolle ei kuitenkaan näin pysty järjestämään. Asiasta olisi syytä käydä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua”, Suopelto sanoo.