Ovatko maksupalvelut
jatkossakin turvallisia? Ja onko niitä tarjolla? Tällaisia kysymyksiä
herää, kun tutustuu viimeisimpiin komission heinäkuussa julkaisemiin
maksamista koskeviin lakiehdotuksiin. Paketti sisältää ehdotuksen
maksupalveludirektiivin päivittämiseksi sekä korttimaksamisessa
palveluntarjoajien välisiä toimitusmaksuja koskevan asetusehdotuksen.
Uudet ehdotukset liittyvät kiinteästi aikaisemmin annettuun niin sanottuja perusmaksutilejä koskevaan direktiiviehdotukseen sekä internetissä maksamista koskeviin EKP:n turvallisuussuosituksiin. EKP:n suositukset ovat tosin tulossa pakolliseksi, joten nimen ei saa antaa hämätä. Perusmaksutilejä koskevassa direktiivissä muun muassa pankkitilin siirto toiseen pankkiin halutaan tehdä kuluttajille mahdollisimman helpoksi. EKP tulee lisäksi antamaan maksupalvelujen tilastointia koskevan asetuksen, jonka mukaan pankeilta kerätään aiempaa yksityiskohtaisempia maksutietoja.
Lakiehdotuksissa riittääkin monta pähkinää purtavaksi tulevina kuukausina. Varmaa ainakin on, että pankeissa joudutaan tekemään muutoksia maksujärjestelmiin esimerkiksi tilastointia, raportointia tai asiakkaille annettavaa informaatiota koskevien uusien vaatimusten täyttämiseksi.
Kuumimpia aiheita sääntelypaketissa ovat suora hintasääntely sekä maksupalvelujen tarjonnan avaaminen kolmansille osapuolille, erityisesti velvoite hyväksyä kolmansilta osapuolilta tulevat kuluttajan puolesta annetut toimeksiannot. Ala on huolissaan siitä, miten varmistetaan uusien palveluntarjoajien maksupalvelujen turvallisuus. Lisäksi tilin siirtämiselle ehdotettuja menettelyjä pidetään erittäin vaikeana toteuttaa tilanteessa, jossa kuluttaja haluaa siirtää pankkiasioinnin toiseen maahan.
Ehdotusten vaikutuksista voi esimerkiksi ottaa vaikka tavallisen debit-kortin:
• Pankeille ollaan maksutilidirektiivissä asettamassa velvoite tarjota kaikille EU:ssa pysyvästi asuville niin sanottua perusmaksutiliä ja siihen liitettävää maksukorttia ja verkkopankkipalvelua. Kussakin maassa pitäisi yhden pankin avata tällainen perusmaksutili.
• PSD2:ssa puolestaan velvoitettaisiin pankit hyväksymään kolmansien osapuolten (muiden kuin pankkien) tarjoamat maksuvälineet, mikäli kuluttaja niitä haluaa käyttää. Kuluttajan tulisi esimerkiksi voida tehdä maksu omalta tililtään myös muun palveluntarjoajan kuin oman tilipankin myöntämällä maksukortilla tai internetissä annetulla toimeksiannolla.
• Korttimaksamisen toimitusmaksuja koskevassa asetuksessa puolestaan ehdotetaan kattoa tapahtumamaksulle (siirtohinta, joka veloitetaan kauppiaalta ja hyvitetään maksukortin myöntäneelle pankille). Tarkoituksena on myöhemmin selvittää, voitaisiinko tapahtumamaksusta luopua kokonaan.
Sääntelypaketin vaikutusten arviointi maksupalvelujen tarjontaan ja kysyntään on vaikeaa. Jos ehdotukset hyväksytään sellaisenaan, osa maksupalvelujen tuotoista häviää, hinnat ovat osittain viranomaisten päätettävissä ja tuotot jaetaan useampien palveluntarjoajien kesken. Pankeissa kynnys investoida maksupalvelujen kehittämiseen nousee ja myös maksupalvelujen tarjontaa arvioidaan kriittisesti.