Finanssiala ry:n (FA) kannanmuodostustoimikuntien pitkäaikaisena jäsenenä Aktia Henkivakuutuksen lakiasiainjohtaja Seppo Sibakov on ollut keskeisesti mukana määrittelemässä alan kantoja sääntelyyn.
- Finanssialan sääntely on vuosikymmenten aikana paisunut kohtuuttoman mutkikkaaksi, mikä sitoo rahaa ja resursseja ilman vastaavaa lisäarvoa yrityksille, asiakkaille tai yhteiskunnalle – näin arvioi pitkään alan sääntelyn parissa työskennellyt Aktia Henkivakuutuksen lakiasiainjohtaja Seppo Sibakov.
- Huonosti harkitut muutokset, kuten henkivakuutusten verokohtelun kiristäminen ja vapaaehtoisen eläkesäästämisen verokannustimien poistaminen, ovat heikentäneet yksilöiden omaa varautumista, jota tarvittaisiin nykyistä enemmän.
- Osa uudesta sääntelystä uhkaa jo vakuuttamisen perusperiaatteita: esimerkiksi Right to be forgotten -periaate kaventaisi vastuunvalintaa ja sopimusvapautta, mikä kokeneen sääntelyn asiantuntijan näkökulmasta horjuttaa koko vakuuttamisen ydinajatusta.
Aktia Henkivakuutuksen lakiasiainjohtaja Seppo Sibakovilla tuli alkuvuodesta 2026 täyteen 30 vuotta Finanssiala ry:n (FA) kannanmuodostustoimikuntien jäsenenä. Kannanmuodostusryhmissä FA:n jäsenyritykset pohtivat sitä, miten uudet lait vaikuttavat yrityksiin ja asiakkaisiin sekä sorvaavat alan yhteisiä näkemyksiä sääntelyyn.
Sibakov on tehnyt pitkän uran Aktia Henkivakuutuksessa, ja on nähnyt aitiopaikalta, kuinka finanssialan sääntely on kerrostunut, tiukentunut ja monimutkaistunut vuosikymmenten aikana. Tarpeettomalla tai huonosti laaditulla sääntelyllä on seurauksensa, jotka jäävät Sibakovin mukaan usein liian vähälle huomiolle.
”Epätarkoituksenmukainen sääntely sitoo rahaa ja muita resursseja ilman, että syntyy lisäarvoa yhtiöille, asiakkaille tai yhteiskunnalle”, hän sanoo.
”Sääntelyn määrässä ja mutkikkuudessa on menty jo kohtuuttomuuksiin. Esimerkiksi erilaisia verouudistuksia tehtaillaan suruttomasti, vaikka jokainen niistä maksaa miljoonia finanssialan toimijoille jo pelkkinä järjestelmämuutoksina”, Sibakov toteaa.
Yksilöiden oma varautuminen pitäisi nostaa ansaitsemaansa arvoon
Henkivakuutusliiketoimintaan liittyvä lainsäädäntö, verotus mukaan luettuna, on kiristynyt vuosien mittaan. Erityisen harmillisena takaiskuna Sibakov muistaa henkivakuutusten osittaisen verovapauden kumoamisen, joka tuli voimaan vuoden 2018 alussa.
”Henkivakuutuskorvausten siirtyminen täysimääräisesti verotettavaksi meni jopa hieman ihon alle. Verotuksen ideana on verottaa kasvanutta varallisuutta, mutta perheen elättäjän kuoleman varalle hankitun vakuutuksen korvaukset eivät sitä todellakaan ole”, Sibakov tuohtuu.
Sibakov huomauttaa, että Suomessa ei ole opittu yksityisen vakuutusturvan merkitystä.
”Henkivakuutusten lisäksi sama koskee esimerkiksi vapaaehtoista lisäeläkesäästämistä, johon liittyneen verokannustimen Suomen nykyinen hallitus päätti lopettaa”, Sibakov mainitsee.
”Vapaaehtoinen eläkevakuutus oli oman aikansa hittituote, joka tuki erinomaisesti yksilöiden taloudellista varautumista. Kovin kaukonäköiseksi valtion verotuspolitiikkaa ei voi sanoa”, Sibakov jatkaa.
Monissa verrokkimaissa yksilön oma varautuminen nähdään luonnollisena osana taloudellista turvaa, mutta vahvasti sosiaaliturvan nimiin vannovassa Suomessa sitä suorastaan karsastetaan.
”Eiväthän yksityinen ja julkinen turva sulje toisiaan pois, vaan tukevat toisiaan. Julkisen talouden paineiden kasvaessa yksityistä varautumista tarvittaisiin enemmän. Sen sijaan poliittisilla päätöksillä on pikemminkin vähennetty oman varautumisen houkuttelevuutta”, Sibakov oudoksuu.
Sääntely etenee huolestuttavasti, mutta lannistua ei kannata
Sibakovia huolettaa nykyinen sääntely, josta osa porautuu jopa alan toiminnan ytimeen. Sibakov mainitsee esimerkkinä vakuutusalan Right to be forgotten -periaatteen, joka rajoittaisi sairaushistorian huomioimista sairauskulu- tai henkivakuutusta myönnettäessä.
”Right to be forgotten- periaatteen myötä vakuutuksia jouduttaisiin myöntämään ilman asianmukaista vastuunvalintaa, jos aiempi sairastuminen ei vaikuttaisi. Siinä on vaarassa romuttua vakuuttamisen perusajatus ja vakuutusyhtiöiden sopimusvapaus.”
Pitkä kokemus tuo perspektiiviä: Sibakovilla on muistissaan ajat, jolloin sääntelyvyöryllä ei vielä ollut nykyisenkaltaista poliittista voimaa takanaan. Entiseen ei ole paluuta, mutta kaikesta huolimatta Sibakov toivoo, ettei tiukasti säännelty nykytilanne normalisoituisi liikaa.
”Jos sääntelypaljouteen turtuu, tietty siviilirohkeus ja kyky tehdä omia ratkaisuja ovat vaarassa kärsiä. Maalaisjärki ei saa hämärtyä”, Sibakov varoittaa.
Jaa juttu
