Finanssiala kannattaa tuoretta hallituksen esitystä, jolla vakuutusyhtiöiden yleiseurooppalainen sääntely saatetaan Suomessa voimaan. Kyse on direktiivitasoisesta säännöskokonaisuudesta Solvenssi II:sta, jolla saatetaan kaikki eurooppalaiset vakuutusyhtiöt keskenään samalle viivalle valvonnan, hallintojärjestelmien, raportoinnin, ja vakavaraisuuden suhteen.
Tasapuolisuus elintärkeää
”Tärkeää on se, että säännöt ovat vuodesta 2016 lähtien samat kaikille vakuutusyhtiöille eri puolilla Eurooppaa. Se mahdollistaa tasapuoliset kilpailuolosuhteet kaikille vakuutusyhtiöille maasta riippumatta. Samalla myöskään yhden EU-maan kansalaiset eivät joudu ainakaan kansallisesti kovempien vaatimusten vuoksi maksamaan vakuutuksistaan enempää, kuin jonkun toisen EU-maan kansalaiset – tai jää kokonaan jonkun vakuutuspalvelun ulkopuolelle”, Santavirta luettelee yhteisen säännöskokoelman hyviä puolia. Tämä on tärkeää suomalaisen vakuutussektorin kilpailukyvyn kannalta. Sääntöjen tasapuolista toteuttamista EU-jäsenmaissa valvoo EIOPA, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen. Se muistutti marraskuun vuosikonferenssissaan, että Solvenssi II:ssa on kyse täysharmonisaatiosta. Se tarkoittaa sitä, ettei Solvenssi II-vaatimusten päälle voida antaa kansallisesti tiukempia lisävaatimuksia.Lakia täydentävät 1.1.2016 alkaen suoraan sovellettavat EU-asetukset ja EIOPA:n suositusluontoiset ohjeet. EU-asetusten ja EIOPA:n ohjeiden sisältö vahvistuu ensi vuoden puolella. Kuvassa on tämän hetkisen valmistelutilanteen mukaiset sivumäärät joulukuussa 2014. Kansalliselle lisäsääntelylle ei myöskään aidosti ole tarvetta. ”Solvenssi II on todella perusteellinen säännöskokoelma. Pelkästään vahinko- ja henkivakuutusyhtiöiden toimintaa koskevat säännöt ovat sivumäärissä mitaten laajempi kuin Suomen lain ensimmäinen osa! ”, havainnollistaa Santavirta. Suomen lain ensimmäinen osa on noin 2500 sivun laajuinen, kun Solvenssi II:n sivumäärät kohoavat EU-asetuksineen ja EIOPA:n ohjeineen arviolta yli 3000:een. Vakuutusala toivoo sääntelytilanteen rauhoittamista Solvenssi II:n voimaantulon jälkeen. Sääntelykokonaisuuden valvontaan on panostettava yhtenäisellä tavalla eri jäsenvaltioissa. Uuden lisäsääntelyn antamiseen tulisi suhtautua erittäin harkiten.