- EU-komission esitys ei pureudu oikealla tavalla sijoittajasääntelyn puutteisiin.
- Esitys monimutkaistaisi entisestään jo nykyisellään vaikeasti ymmärrettävää ja epäjohdonmukaista sijoittajansuojasääntelyä.
- Esityksessä ylikorostuvat kulut sijoittajan saaman neuvontapalvelun laadun ja laajuuden kustannuksella. Korkeammat kulut voivat tarkoittaa laadullisesti parempaa sijoitusneuvontaa.
- Sijoitustuotteiden jakelijalle maksettavien korvausten kieltäminen ei paranna kansalaisten ymmärrystä finanssituotteista ja johtaa pikemminkin sijoitusneuvonnan vähentymiseen. Valvovalle viranomaiselle ei tule antaa valtuuksia määrittää, kuinka suuret kulut yksittäisellä sijoituskohteella saa olla. Hintasääntelylle ei ole tarvetta.
- Suomen on direktiiviä koskevissa jatkoneuvotteluissa turvattava riittävä liikkumavara, jotta neuvottelujen edetessä mahdollisesti esille tulevat sääntelyvaihtoehdot ja kansalliset erityispiirteet huomioidaan.
- Liiallisen sääntelyn välttäminen myös EU:ssa on yksi hallitusohjelman linjauksista.
EU-komissio ehdottaa rajoituksia jakelijalle, kuten pankille, sijoitustuotteiden myynnistä syntyvistä kustannuksista maksettaviin korvauksiin. Tämä rajoittaisi finanssialan mahdollisuutta järjestää tuotteiden jakelua eri tavoin.
Valtioneuvosto otti kantaa komission ehdotukseen heinäkuussa. Asia on eduskunnan käsittelyssä, kunhan istuntokausi alkaa. Esityksessä on isoja ongelmia, joihin finanssiala toivoo eduskunnan ottavan kantaa.
”Laaja sijoitustuotevalikoima on tarjolla tällä hetkellä nimenomaan sen vuoksi, että tuotteen jakelijan on mahdollista saada myyntipalkkioita. Ehdotettu sääntely johtaisi todennäköisesti tuotteiden valikoiman ja palveluntarjoajien lukumäärän supistumiseen”, arvioi Finanssiala ry:n johtava lakimies Teija Miller.
Erityisesti näin voisi käydä silloin, kun kysymys on sijoitusneuvonnan jälkeen asiakkaan itsepalveluna tekemistä valinnoista hänelle tuttujen sijoitustuotteiden välillä. Toimintatapa on tyypillinen nettipalveluiden käyttöön tottuneille suomalaisille.
Esityksessä finanssivalvojille annettaisiin valtuudet määritellä vaihteluväli yksittäisen sijoituskohteen hyväksyttäville kuluille. Ehdotettu malli johtanee siihen, että sijoittajan ykköskriteeriksi tulee tuotteen hinta ja esimerkiksi kohteen riskit tai vaikutukset kestävään kehitykseen jäävät vaihtoehtoja punnittaessa taka-alalle. ”Myös hyvin yksinkertainen ja kuluiltaan halpa sijoitustuote saattaa sisältää suuren sijoitusriskin.”
Miller kummastelee komission halua luoda hintasääntelyä. ”Hintojen sääntely edellyttäisi oikeutuksekseen jonkinlaista vakavaa markkinoiden toimimattomuutta, mitä ei ole havaittavissa.”
Finanssivalvonta ei ole havainnut Suomessa merkittäviä sijoittajansuojaongelmia.
Finanssiala ry:n kantaa tukee myös parlamentin ECON-valiokunnan tilaama selvitys, jonka mukaan hintojen sääntely voi haitata markkinoiden kehitystä ja että sääntelyä kehitettäessä pitäisi hinnan sijaan keskittyä sääntelyn yksinkertaistamiseen ja neuvonnan laadun parantamiseen.
Järkevälle sääntelylle on tarve
Finanssiala toki puoltaa niitä komission tavoitteita, jotka ovat olleet nyt ehdotetun sääntelyn taustalla. Keinot vain ovat kovin epäonnistuneesti valittuja.
Yksi nykysääntelyn todellisista ongelmista on, että se määrää hyvin tarkkaan, mitä kaikkea informaatiota sijoittajalle on toimitettava – ja tätä informaatiota on paljon. Sääntelyssä ei sen sijaan kiinnitetä huomiota annettavien tietojen selkeyteen eikä helppoon luettavuuteen – Finanssialan mielestä uudessa lainsäädännössä tulisi keskittyä nimenomaan tähän.
”Vähittäissijoittamista tulee tukea pureutumalla seikkoihin, jotka tutkitusti haittaavat sijoittamista, kuten asiakkaan kohtaama informaatiovyöry ja puutteet talouslukutaidossa. Selkeät säännöt finanssipalvelujen myynnissä ylläpitävät sijoittajien luottamusta ja kannustavat osallistumaan pääomamarkkinoille”, Miller sanoo.
Vähittäissijoittajilla tulee olla hyvä käsitys heille tarjottavista tuotteista ja palveluista, niistä annettavien tietojen on oltava ymmärrettäviä ja vertailukelpoisia. Tämä tulee varmistaa lainsäädännöllä.
Lainsäädäntö ei kuitenkaan yksin voi ratkaista kaikkia vähittäissijoittamiseen liittyviä ongelmia. Sääntelyllä voidaan kuitenkin mahdollistaa ja helpottaa – tai vaikeuttaa – vähittäissijoittajien osallistumista pääomamarkkinoille. Parlamentin tilaaman selvityksen mukaan lainsäädäntöä tulisi yksinkertaistaa ja johdonmukaistaa sen sijaan, että nykyiselläänkin jo varsin massiivisen ja hajanaisen sääntelyn määrää ja yksityiskohtaisuutta lisätään.
Jäikö kysyttävää?
|Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan
Janoatko lisää?
Tähän aiheeseen liittyviä uutisia ja kolumneja
Sääntely piensijoittajan suojasta eteni – sijoittajien valinnanvapaudelle erävoitto
Euroalueen piristyneet näkymät heijastuvat osakemarkkinoille – suomalaisiin sijoitusrahastoihin 673 miljoonaa euroa uutta pääomaa
Kysyvä ei tieltä eksy, mutta tietotulvan alle voi hukkua
Sijoitusrahastoihin huhtikuussa runsaat miljardi euroa pääomia – uudet sijoitukset miljardiluokkaa jo kolmatta kuukautta
