Sääntely piensijoittajan suojasta eteni – sijoittajien valinnanvapaudelle erävoitto

EU:n jäsenvaltiot pääsivät viime viikolla yhteisymmärrykseen komission ehdottamasta sijoittajasuojasääntelyn uudistuksesta. Lakipakettia on valmisteltu vähittäissijoittajastrategiaksi (Retail Investment Strategy) nimetyn suunnitelman pohjalta.

Neuvottelut ovat jatkuneet jo yli vuoden, ja parlamentti vahvisti kantansa jo huhtikuussa. Sääntelyn lopullinen sisältö tullaan neuvottelemaan vuoden loppupuolella alkavissa trilogeissa.

Neuvosto ja parlamentti eivät kannata komission ehdottamia kannustinkieltoja. Komission ehdotuksen mukaan sijoitustuotteen valmistaja ei saisi maksaa tuotteen jakelijalle palkkioita, vaan asiakas maksaisi palkkion suoraan jakelijalle.

”Olemme samalla linjalla neuvoston ja parlamentin kanssa. Komission ehdottamat toimenpiteet laajoista kannustinkielloista ovat olleet poikkeuksellisen tiukkoja. Tiedossa ei ole muita yksityisiä toimialoja, joissa tuotteen valmistaja ei saa maksaa palkkioita tuotteiden jakelijoille”, toteaa Finanssiala ry:n (FA) johtava asiantuntija Terhi Valtonen.

Pelkkä kulujen tuijottaminen ei palvele sijoittajan etua

Finanssiala on ollut huolissaan siitä, että komission ehdottamilla muutoksilla voisi olla hyvästä tarkoituksesta huolimatta vahingollisia vaikutuksia eri liiketoimintamuotoihin ja lopulta myös asiakkaisiin. Toteutuessaan uudistus kaventaisi asiakkaalle tarjottavien tuotteiden valikoimaa.

”Tarjolla olisi jatkossa ennen kaikkea kulujen perusteella valikoituja sijoitustuotteita, jotka eivät välttämättä palvele asiakkaan sijoitustavoitteita. Kuluiltaan edullisin ei aina ole vähittäissijoittajalle sopivin tuote, ja myös yksinkertainen ja kuluiltaan halpa sijoitustuote saattaa sisältää suuren sijoitusriskin”, Valtonen painottaa.

Jatkoneuvotteluissa on varmistettava asiakkaan etu

Yksi ongelma komission ehdottamassa vähittäissijoittajastrategiassa on arvioiden puuttuminen. Vaikutusarvioinnit ovat olleet niin puutteellisia, että vaikutuksia markkinoihin on täysin mahdotonta ennakoida. Selvää on vain se, että toimintaa hankaloittava sääntely ja tarpeettoman laajat tiedonantovelvoitteet eivät palvele ketään.

”Komission ehdottamissa vaatimuksissa on nyt esimerkiksi kaksi erillistä järjestelmää, joiden molempien tarkoituksena on varmistaa, että sijoitustuotteiden kustannukset eivät nouse liian korkeiksi.  Kahden kehikon yhteensovittamisessa on se riski, että siitä muodostuu liian monimutkainen ja kallis, mikä ei lopulta palvele asiakkaan tarpeita”, Valtonen toteaa.

Ehdotuksessa on myös paljon päällekkäisiä tiedonantovelvoitteita, vaikka tavoitteena oli selkeyttää asiakkaalle annettavien tietojen sisältöä.

”Asiakkaan kannalta on tärkeää, että hän saa selkeää ja ymmärrettävää tietoa sijoitustuotteista ja palvelun kokonaiskuluista. ”

”Tulevissa jatkoneuvotteluissa onkin nyt tärkeä varmistaa, ettei asiakasta hukuteta tiedon määrään, eivätkä päällekkäiset velvoitteet muodostu käytännössä liian hankaliksi toteuttaa”, Valtonen painottaa.