- Rikosuhripäivystyksen Jaana Koivukangas kertoo, että petoksiin liittyvissä yhteydenotoissa näkyvät erityisesti romanssi- ja sijoitushuijaukset.
- Nordean Sara Helinin mukaan rahat eivät yleensä vain häviä tililtä, vaan huijausprosessi on usein pitkä.
- Pankeilla tulisi olla nykyistä laajemmat tietojenvaihto-oikeudet huijaustapauksissa, sanoo Teemu Haapala Helsingin poliisista.
- Finanssiala ry:n (FA) Niko Saxholmin mukaan huijauksia tehtailevat usein kansainväliset rikollisjärjestöt, joille huijaukset ovat yleinen tulonhankkimiskeino esimerkiksi huumekaupan rinnalla.
- FA on aloittanut huijausten torjuntakampanjan. Kampanja näkyy esimerkiksi elokuvateattereissa ja metrojen mainosnäytöillä
- Koivukangas, Helin, Haapala ja Saxholm keskustelivat kampanjan lanseeraustilaisuuden paneelissa.
Huijausten uhriksi joutuneiden päällimmäisiä kokemuksia ovat häpeä ja itsesyytökset, kertoo Rikosuhripäivystyksen kehitysjohtaja Jaana Koivukangas. Koivukankaan mukaan vuonna 2023 Rikosuhripäivystykseen otti yhteyttä 2500 petoksen uhriksi joutunutta asiakasta. Eniten näkyivät rakkaus- eli romanssi- ja sijoitushuijaukset.
”Häpeää ja ahdistusta aiheuttavat paitsi menetetyt rahat, myös usein häpeä siitä, ettei ole kuunnellut varoituksia. Meilläkin asiakkaat ovat menettäneet jopa 300 000 euroa. Romanssihuijausten kohdalla on saattanut tuhoutua myös unelma tulevaisuuden kumppanista.”
Nordean petostorjunnan asiantuntija Sara Helin muistuttaa, että huijaukset ovat harvoin suoraviivaisia: rahat eivät yleensä vain häviä tililtä, vaan paljon tapahtuu sitä ennen.
”Esimerkiksi rakkaushuijauksissa aikaa yhteydenotosta ensimmäiseen rahansiirtoon voi mennä kuukausia. Viime vuonna tietoomme tulleissa tapauksissa lähes jokaisessa asiakas on itse vahvistanut maksun – joskus vielä useaan kertaan.”
Aina rahaa ei edes pyydetä. Rikolliset yhdistävät usein vaikkapa rakkaushuijauksia sijoitushuijauksiin tai rahanpesuun: voi ollakin, että ihastus pyytää vastaanottamaan rahasumman ja siirtämään sen toiselle tilille.
”Älä ota rahaa vastaan, älä siirrä rahaa mihinkään. Ihmisiä on tällaisissa tapauksissa jopa tuomittu rahanpesusta”, Koivukangas muistuttaa.
Fraud is the new dope
Huijausten tehtailu on moniin muihin perinteisiin rikollisuuden lajeihin verrattuna paitsi tuottoisaa, myös melko vähäriskistä. Jokaisella itsensä vakavasti ottavalla rikollisjärjestöllä on portfoliossaan esimerkiksi huumekaupan ohella myös huijauksia.
”Esimerkiksi tietojenkalastelusivustot ovat kansainvälisessä järjestäytyneessä rikollisuudessa kuin teollisuudenala: huijaussivuston, viestien lähettämisen, tekstien tuottamisen, kaiken pystyy ostamaan palveluna, vaikka rikollinen ei osaisi kuin pitää puukkoa kädessään. Kansainvälisten kumppaneiden suussa elää lentävä lause: Fraud is the new dope”, kertoo Finanssiala ry:n rikos- ja petostorjunnasta vastaava johtaja Niko Saxholm.
“Huijaussivuston, viestien lähettämisen, tekstien tuottamisen, kaiken pystyy ostamaan palveluna, vaikka rikollinen ei osaisi kuin pitää puukkoa kädessään.”
NIKO SAXHOLM, johtaja, Finanssiala ry
Paitsi rikollisuus, myös huijausten torjunta on kansainvälistä ja vaatii yhteistyötä poliisin, pankkien ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa. Petoksilla hankitut rahat siirretään yleensä nopeasti ulkomaille, mikä vaikeuttaa niiden jäljittämistä. Rikoskomisario Teemu Haapala Helsingin poliisista kertoo, että poliisi ja pankit kehittävät yhteisyötä jatkuvasti
”Poliisi näkisi mielellään pankeilla nykyistä laajemmat tietojenvaihto-oikeudet huijaustapauksissa. Esimerkiksi Britanniassa lainsäädäntö sallii laajemman tietojenvaihdon rikollisten kiinni saamiseksi.”
Nordean Sara Helinin mukaan Nordeassa työskentelee Pohjoismaissa yli 3 400 ihmistä talousrikollisuuden torjunnan parissa.
”Työ on monitorointia, keskustelua verkoston kanssa, tiedon jakamista mahdollisuuksien mukaan: hämähäkinverkko, jolla yritetään pysyä ajan hermolla.”
Tietojenvaihdossa on myös runsaasti parantamisen varaa.
Tiedon nopea kulku voisi helpottaa huijattujen varojen pysäyttämistä tai uusien huijausten syntyä. Esteitä on sekä viranomaisten ja pankkien välisessä että pankkien keskinäisessä tietojenvaihdossa.
”Jos pankki saa tietoonsa tilinumeron, jota käytetään huijattujen varojen siirtämiseen, siitä ei voi varoittaa muita pankkeja. Tällaisista niin sanotuista muulitileistä ei voi myöskään pitää listaa. Tässä olisi lainsäädännössä kehittämisen paikka”, Saxholm summaa.
Jäikö kysyttävää?
|Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan
Janoatko lisää?
Tähän aiheeseen liittyviä uutisia ja kolumneja
Huijausluvut osoittavat, että nuorison digitaidot ovat myytti
Pomon viesti saattaa olla tekaistu – toimitusjohtajahuijaus voi viedä pienyrityksen hautaan
Suurin osa suomalaisista uskoo tunnistavansa digihuijaukset vähintään melko hyvin – yli neljännes välttelee digitaalisten palveluiden käyttöä huijausten pelossa
Valtaosa meistä suomalaisista on joutunut huijausyrityksen kohteeksi
