Pohjoismaiselle finanssisektorille minimiverosääntely on pelkästään kallis ja monimutkainen hallinnollinen rasite

Pohjoismaisten finanssialan toimijoiden voittoihin kohdistuu huomattavasti minimiveron alarajan ylittävä verorasitus, joten minimivero on niille vain kallis ja hankala hallinnollinen rasite. Kuva: Shutterstock

Laki suurten konsernien vähimmäisverosta (OECD:n pilari II) tuli voimaan vuoden alussa. Sääntelyn tarkoitus on varmistaa suurten konsernien tosiasiallinen vähimmäisverotaso (15 %) kaikkialla maailmassa.
Lakia on nyt tarkoitus muuttaa implementoimalla siihen takautuvasti OECD:n viime vuoden loppupuolella antama ohjeistus. Lakia joudutaan muuttamaan jatkossakin, koska OECD:n ohjeistus ei ole vielä valmis.
Pohjoismaissa finanssialan toimijoiden voittoihin kohdistuu jo nyt huomattavasti minimiveron alarajan (15 %) ylittävä verorasitus.
Tarve saada pysyvät helpotussäännökset (Safe Harbour) on suuri. Konsernit tarvitsevat varmuuden siitä, ettei niiden tarvitse jatkossakaan tehdä työläitä ja kalliita laskelmia vain siitä syystä, että voivat osoittaa verorasitteen olevan riittävä.

Laki suurten konsernien vähimmäisverosta (OECD:n pilari II) tuli voimaan vuoden alussa. Sääntelyn tarkoitus on varmistaa suurten konsernien tosiasiallinen vähimmäisverotaso (15 %) kaikkialla maailmassa.

”Erikoista nyt vireillä olevassa lakimuutoksessa on se, että lain ehdotetaan tulevan voimaan takautuvasti. Tämä on poikkeuksellista Suomen perustuslainkin näkökulmasta”, toteaa Finanssiala ry:n (FA) johtava veroasiantuntija Marja Blomqvist.

”Tehty ratkaistu kuvastaa sitä, miten poikkeuksellisen vaikeasta ja valitettavan keskeneräisestä sääntelystä minimiverossa on kyse. Isot konsernit joutuvat valmistautumaan vaikeaan järjestelmään nyt osin ’silmät ummessa'”, Blomqvist toteaa.

OECD:n työ minimiverosääntelyn tarkemmasta ohjeistamisesta on kesken. Tämän vuoksi myös paikallisten veroviranomaisten, kuten Suomessa Verohallinnon, ohjeistustyö on täysin vaiheessa.

”Pidämme FA:ssa tärkeänä sitä, että Verohallinnolle turvataan riittävät resurssit muun muassa ohjeiden laatimiseen. Kyseessä on äärimmäisen monimutkainen sääntelykokonaisuus, jonka ymmärtäminen vaatii laajaa laskenta- ja veroteknistä osaamista”, Blomqvist painottaa.

Pysyviä helpotussääntöjä tarvitaan

Uusi minimiverosääntely edellyttää, että konsernit laskevat ja raportoivat veronsa täysin uudella ja vaikeaselkoisella tavalla. Laskelmien tekeminen on sekä työlästä että kallista.

Siirtymäkauden loppuun (2024–2026 alkavat tilikaudet) saakka konsernit voivat välttyä täysien laskelmien teolta muun muassa, jos niiden verotuksen maakohtaisten veroraporttien perusteella laskettu veroaste on riittävä (15–17 prosenttia).

”Nyt tarvitsemme mahdollisimman pian varmuuden siitä, että voimassa oleviin väliaikaisiin helpotussäännöksiin saadaan jatkoa. Myös tulevaisuudessa on oltava yksinkertaisempia tapoja osoittaa se, että konsernin verorasitus on riittävällä tasolla.”

”On kohtuutonta olettaa, että konsernit joutuvat tekemään työläitä ja kalliita laskelmia vain siitä syystä, että ne voivat osoittaa konsernin verorasitteen olevan riittävä”, Blomqvist toteaa.

Pohjoismaisten finanssialan toimijoiden voittoihin kohdistuu huomattavasti minimiveron alarajan (15 %) ylittävä verorasitus, joten minimivero on niille vain kallis ja hankala hallinnollinen rasite. Pohjoismaiset finanssialan toimijat toimivat pääsääntöisesti Pohjoismaissa, joissa kaikissa on laaja veropohja ja sitä kautta korkea efektiivinen verorasite.

”Finanssiala on myös laajasti säännelty ja useiden eri viranomaisten tiukasti valvoma. Pohjoismaiselle finanssisektorille minimiverosääntely on vain ja ainoastaan kallis sekä monimutkainen hallinnollinen rasite”, Blomqvist painottaa.