Kun ihminen rakastuu, muistuttaa se lähes tilapäistä mielenhäiriötä. Umpirakastuneen arvostelukyky heittää siinä määrin, että rakkaalle ollaan valmiita lähettämään vaikka tuhansittain rahaa maailman ääriin – huolimatta siitä, että netissä alkanutta rakasta ei ole koskaan edes tavattu. Pankit yrittävät tehdä osansa huijausten kitkemisessä, mutta osin kädet ovat sidotut. Pankit eivät saa vaihtaa tietoja huijareista keskenään.
Kuvioon kuuluu, että hurmurilta tulee kyllä valokuvia, mutta Skype-yhteydessä on useimmiten häikkää ja järjestetyt tapaamiset kariutuvat viime hetkillä odottamattomiin esteisiin. Jossain vaiheessa ilmaantuu ongelmia, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan rahaa – lainaksi, sillä huijari on useimmiten varakas, mutta rahat ovat muka väliaikaisesti loppu tai muualla kiinni.
Huijattu ei aina usko, vaikka pankki varoittaisi
Pankit pystyvät havainnoimaan erilaisia huijausyrityksiä. Huijausyritysten tunnistaminen perustuu maksuliikenteen monitorointijärjestelmiin. Poikkeaville maksuille myös asiakas itse joutuu usein antamaan lisävahvistuksen verkkopankissaan.
Pankki voi ottaa yhteyttä asiakkaaseen, jos maksukäyttäytyminen poikkeaa merkittävästi tavanomaisesta. Hyvin usein yhtäkkiä alkaneet toistuvat ja asiakkaan kokonaistilanteeseen nähden suurehkot ulkomaanmaksut voivat olla merkki siitä, että asiakas on voinut joutua huijauksen kohteeksi. Pelkästään lisääntyneiden maksujen perusteella ei voi kuitenkaan tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Usein tehokkaasti hoidettuihin huijauksiin kuuluu se, että huijauksen kohteeksi joutunut henkilö uskoo henkilökohtaiseen haaveeseen niin hyvin, etteivät pankin varoittelut auta.
Pankin perustehtävään kuuluu asiakkaiden antamien maksutoimeksiantojen toteuttaminen. Jos asiakas pankin varoituksista huolimatta haluaa toteuttaa rahansiirron, on pankin siihen suostuttava.
Tietojen vaihto tapahtuisi asiakkaan eduksi, ei haitaksi
Kaikentyyppinen tietojenvaihto huijaustapauksista kotimaassa ja kansainvälisesti voisi auttaa vähentämään huijauksia. Tällä hetkellä pankit eivät voi vaihtaa tietoja keskenään, vaikka saisivatkin selville jonkun rahojen vastaanottajan olevan epäluotettava. Tietojen on kierrettävä nykyisin rahanpesun selvittelykeskuksen kautta, mikä on rahavirtojen liikkeiden kannalta liian hidasta. Tältä osin lainsäädännössä on kehitettävää.
Pankkien olisi saatava vaihtaa tietoja myös niin sanotuista muulitileistä. Niiden kautta kierrätetään rikoksella hankittua rahaa. Tilit voivat olla tekaistuilla henkilöpapereilla avattu tai sitten aivan olemassa olevan, ehkä asian todellista tilaa ymmärtämättömän henkilön nimissä.
Finanssiala ry:n SuomiAreena-keskustelussa Porissa 19.7. käsitellään petoksia laajalla skaalalla. Valepoliisit, rakkaushuijaukset, identiteettivarkaudet ja pyramidihuijaukset ovat merkittävä rikollisuuden haara. Mikä saa fiksunkin ihmisen sortumaan selviin huijauksiin?
Keskustelemassa on psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma, kirjailija ja perheterapeutti Marjo Kandelin, Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg ja Finanssiala ry:n petos- ja talousrikostorjunnasta vastaava johtaja Risto Karhunen.