Poliisin palveluksessa olevien palokoirien tehtävänä on selvittää, löytyykö esimerkiksi palaneen rakennuksen raunioista jäänteitä palavista nesteistä. Jäänteet voivat antaa viitteitä ja todisteita tuhotyöstä. Koulutuksessa koirat harjoittelevat tunnistamaan palopaikalle tiputellun palavan nesteen hajun – entä jos nesteen palaminen muuttaakin sen hajua?
Vuonna 2019 julkaistussa Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksessa selvitettiin, miten hyvin koira haistaa palavan nesteen, joka on jo palanut. Polttamisen ja esimerkiksi haihtumisen kaltaisten ympäristötekijöiden tiedetään muuttavan nesteen kemiallista hajuprofiilia. Poltettuna aine siis haissee koiran nenään hyvin erilaiselta.
”Palopaikalta löytyvät paloainejäänteet ovat tietenkin useimmiten palaneet. Halusimmekin tutkimuksessa selvittää, tunnistavatko koirat myös palaneen aineen hajun ja miten koirat pärjäävät laboratoriolaitteille”, kertoo yksi tutkimuksen toteuttajista, Hämeenlinnan poliisikoiralaitoksen entinen opettaja Tapani Turunen.
Hallittuja tuhopolttoja
Tutkimukseen osallistui viisi suomalaista palokoiraa ohjaajineen. Ennen varsinaista testipäivää koirat kävivät läpi vuosittaisen taitotestin, joka tehdään herkästi palavilla polttamattomilla nesteillä. Kaikki koirat löysivät jokaisen nesteen ilman virheitä.
Kun koirat lämmittelivät kirsujaan, Turunen vietti testiä edeltävät päivät bensakanisterien kanssa sytyttelemässä hallittuja tuhopolttoja. Kuhunkin palopaikkaan käytettiin puoli desiä palavaa nestettä. Tulosten vertailua varten Turunen sytytti myös kontrollipaloja käyttäen tuohta.
”Annoimme palopaikkojen jäähtyä ja aineiden haihtua joko 1 tai 3 päivää, sillä halusimme myös katsoa, miten haihtumisaika vaikuttaa löytymiseen. Onko siis palopaikalle kiire, vai voiko alueen jäähtymistä odotella kolmekin päivää palon jälkeen.”
Turunen kertoo, että koirat vaikuttivat testissä hieman hermostuneilta, mikä johtui osaltaan erikoisesta tilanteesta: paikalla oli tutkijoita, videokameroita ja muita häiriötekijöitä. Löytöjä tuli kuitenkin paljon. Tutkijat päättelivät, että testirata oli vaikea, mutta tiedossa ei ollut, johtuiko vaikeus siitä, että aineet oli poltettu.
Koirien jälkeen näytteet tutkittiin laboratoriossa. Kolmestakymmenestä näytteestä löytyi vain neljä lausuntorajan ylittävää näytemäärää. 17 näytteestä aine oli jokseenkin tunnistettavissa, mutta se jäi alle lausuntorajan. Yhdeksästä näytteestä laboratorio ei havainnut ainetta lainkaan.
Lausuntorajalla tarkoitetaan näytteestä löydetyn palavan nesteen minimimäärää, jotta näyte kelpaa todisteeksi esimerkiksi oikeudessa.
Poltetun palavan nesteen ainemäärä oli 0,5 desilitraa per poltto.
Kuono voittaa labran
Laboratoriotulosten epämääräisyys osoitti, että testi tosiaan oli vaikea ja palopaikoille oli jäänyt hyvin vähän ainejäämiä.
”Hallitunkaan tuhopolton hallinta ei siis ole kovin helppoa. Tarkoitus toki oli, että jotain ainejäämiä jäisi”, Turunen sanoo.
Koirat kuitenkin suoriutuivat tehtävästä laboratoriota paremmin.
Laboratoriolta jäi tunnistamatta yhdeksän näytettä – näistä yhdeksästä viisi oli sellaisia, joista koirat löysivät jäämiä palavista nesteistä.
”Koirat siis tunnistivat palavia nesteitä laboratoriota paremmin. Tässä testissähän tiesimme, että näytteissä oli käytetty palavaa nestettä, vaikka laboratorio ei sitä tunnistanutkaan”, Turunen hehkuttaa.
Lausuntorajan ylittävät näytteet koirat tunnistivat sataprosenttisesti. Sillä oliko haihtumisaikaa yksi vai kolme vuorokautta, ei tutkimuksen perusteella ollut suurta merkitystä.
Yksi olennainen tulos oli tieto, että koirien nykyisen mallista koulutusta, jossa käytetään sekä ei-poltettua että poltettua ainetta, voidaan jatkaa. Koirat siis kykenevät yleistämään hajun myös polttamisen jälkeiseen hajuprofiiliin.