EU:n komissio antoi syksyllä 2011 esityksen rahoitusmarkkina- eli finanssitransaktioverosta. Se koski erilaisilla rahoitusvälineillä kuten osakkeilla, joukkovelkakirjoilla, yritystodistuksilla ja johdannaisilla käytävää kauppaa. Vero perittäisiin yleensä kahteen kertaan, eli sekä ostaja että myyjä maksaisivat sen.
Esitys ei ottanut tuulta alleen. Hyvä näin, sillä sen toteutuminen olisi vahingoittanut koko EU:ta. Vain EU-maita koskeva vero olisi globaalissa taloudessa silkkaa oman oksan sahaamista. Rahoitusmarkkinoiden toiminnot ja kaupankäynti ovat herkkäliikkeisiä ja siirtyvät nopeasti sinne, missä niille on suotuisimmat olot.
Valitettavasti verohanke ei päättynyt tähän. Viime syksynä 11 jäsenmaata ilmoitti komissiolle, että ne haluavat viedä asiaa keskenään eteenpäin. EU-lainsäädäntö sallii tämän: vähintään yhdeksän maan joukko voi edetä integraatiossa muita pidemmälle ns. tiivistetyn yhteistyön menettelyllä. Edellytyksenä on, että tämä ei polje muiden jäsenmaiden oikeuksia eikä sotke EU:n yhteismarkkinoiden toimintaa.
Kun Euroopan parlamentti ja ECOFIN-neuvosto olivat siunanneet asian, komissio antoi helmikuussa uuden esityksen verosta. Se koskee mukana olevia 11 maata. Suomi ei kuulu joukkoon – hallitus päätti näin viime marraskuussa. Tämä oli viisas ja Suomen talouden etujen mukainen päätös.
Valitettavasti nykyään ei riitä, että itse tekee viisaita päätöksiä. Oman oksan sahaajat voivat aiheuttaa vahinkoa myös sivullisille. Näin on käymässä, mikäli komission uusin veroesitys toteutuu, sillä se ulottaa verotusoikeuden naapurimaiden puolelle.
Vaikka Suomi ei ole ottamassa veroa käyttöön, suomalaiset pankit, vakuutusyhtiöt ja muut finanssilaitokset joutuisivat komission esityksen mukaan veron maksumiehiksi. Näin tapahtuisi, mikäli ne kävisivät kauppaa sellaisen finanssilaitoksen kanssa, jonka kotimaa kuuluu veron piiriin. Samoin vero tulisi maksettavaksi, jos ne kävisivät kauppaa veron piiriin kuuluvassa maassa liikkeeseen lasketuilla rahoitusvälineillä.
Vaikka vero koskisi finanssilaitoksia, käytännössä maksurasitus siirtyisi suurelta osin niiden asiakkaille eli yrityksille ja kotitalouksille. Koska finanssilaitokset toimivat markkinoilla välittäjän roolissa, välitystoimintaan kohdistuva vero siirtyy pitkälti asiakkaiden maksettavaksi. Viime kädessä tämä riippuu kilpailutilanteesta.
On selvää, että finanssilaitokset ja niiden asiakkaat pyrkisivät eri tavoin välttämään veroa. Sijoituksia suunnattaisiin kohteisiin, joista veroa ei peritä. Samalla vältettäisiin kaupankäyntiä sellaisten tahojen kanssa, joiden mukana olo tekee myös kaupan vastapuolesta verovelvollisen.
On hyvin kyseenalaista, onko naapurimaahan ulottuva verotusoikeus linjassa EU-oikeuden kanssa. Samoin on hyvin kyseenalaista, täyttääkö komission esitys tiivistetyn yhteistyön menettelylle asetetut ehdot. Näistä asioista on odotettavissa tiukkoja kädenvääntöjä. Tosin nämä väännöt olisi pitänyt tehdä jo silloin, kun 11 jäsenmaalle annettiin lupa lähteä tiivistämään yhteistyötään. Nyt hankkeen pysäyttäminen voi olla vaikeaa.
Jäikö kysyttävää?
|Aiheen asiantuntijat
