BRYSSEL. Euroalueen pankkiunionin syventämisestä on tullut kuuma peruna, kun euromaat riitelevät erityisesti yhteisen talletussuojan järjestämisestä. Periaatteessa kaikki kannattavat yhteistyön tiivistämistä, mutta pohjoisen kurinalaiset pankit eivät halua päätyä pelastamaan etelän pankkeja niiden omilta virheiltä.
Tämän viikon maanantaina ja tiistaina Brysselissä kokoustaneet euroryhmän valtiovarainministerit ja virkamiehet sekä EU:n talous- ja raha-asiainneuvosto eivät onnistuneet tekemään mitään käytännön päätöksiä siitä, miten euroalueen pankkiunionin syventämisessä edetään.
Euroryhmän puheenjohtajana toimivan Irlannin valtiovarainministeri Pascal Donahuen ympäripyöreän lausunnon mukaan “euroryhmän ministerit ilmaisivat illallisella 6.12. tukensa pyrkimykselle saada pankkiunionin loppuunsaattamisessa edistystä aikaan vuoden 2022 aikana”.
Toisin sanoen asiassa ei päästy lainkaan eteenpäin. Aihe on kuuma peruna, koska siihen liittyy niin paljon eriäviä käsityksiä erityisesti talletussuojan osalta.
Finanssikriisin jälkeen vuonna 2008 perustettu Euroopan nykyinen pankkiunioni muodostuu tällä hetkellä kahdesta niin kutsutusta pilarista eli yhteisestä pankkivalvonnasta ja yhteisestä pankkikriisien ratkaisujärjestelmästä. Nämä nojaavat Euroopan unionin tasolla yhdenmukaistettuun lainsäädäntöön eli niin kutsuttuun yhteiseen sääntökirjaan.
Pankkiunioniin kuuluvat euromaiden lisäksi Kroatia ja Bulgaria. EU-maat voivat liittyä pankkiunioniin, vaikka niiden valuutta ei olisikaan euro.
EU:n komissio on ehdottanut pankkiunionin kolmanneksi pilariksi yhteistä talletussuojajärjestelmää. Sitä pidetään edelleen puuttuvana välineenä pankkien ja valtioiden välisen yhteyden purkamiseksi.
Purkamisen tavoitteena on siirtää vastuu pankkitoiminnan riskeistä niiden kotivaltioilta kokonaan pankkien omistajille ja sijoittajille. Pankkien riskit ovat usein vahvasti keskittyneet niiden kotimarkkinoihin, joten kotivaltion talouden turbulenssi saattaa johtaa paikallisten luottotappioiden voimakkaaseen kasvuun.
Tällä hetkellä jokainen EU-maa järjestää itse oman maakohtaisen talletussuojansa ja kerää sitä varten pankeilta talletussuojamaksuja. EU on kuitenkin jo nyt yhtenäistänyt talletussuojaa niin, että sen enimmäismäärä on 100 000 euroa tallettajaa ja pankkia kohden.
Neljännes kreikkalaispankkien luotoista on järjestämättömiä
Pankkiunionin jäsenvaltiot ovat neuvotelleet vuodesta 2015 alkaen eurooppalaisesta talletussuojasta, joka korvaisi ainakin osittain jäsenmaiden omat talletussuojarahastot. Tavoitteena on tarjota nykyistä vahvempi ja yhdenmukaisempi suoja talletuksille riippumatta siitä, missä maassa pankki sijaitsee.
Erityisesti EU:n pohjoiset jäsenmaat kuitenkin pelkäävät, että seuraavan pankkikriisin kohdalla ne joutuisivat etelän pankkien leväperäisen toiminnan maksumiehiksi. Tänä vuonna huolia on ainakin väliaikaisesti lievittänyt tieto siitä, että monet eteläeurooppalaiset pankit ovat tehneet odotettua parempaa tulosta.
Euroopan keskuspankin mukaan tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä järjestämättömiä saamisia oli eniten kreikkalaispankeilla, 25,17 prosenttia niiden luottokannasta. Kypros tuli kakkosena 9,84 prosentilla, Portugali kolmantena 4,96 prosentilla ja Italia neljäntenä 4,06 prosentilla. Suomen luku oli 1,43 prosenttia.
Lainat luokitellaan järjestämättömiksi saamisiksi silloin, kun ne ovat olleet erääntyneenä 90 päivää.
Epäilijöiden mukaan todellinen tilanne on kuitenkin epäselvä ja todellisia lukuja on tällä hetkellä vaikea verrata. Koronapandemian johdosta maat ovat säätäneet erilaisia tukitoimia kuten lainojen lyhennysvapaita, jotka ovat hämärtäneet tietoja velallisten todellisesta maksukyvystä. Vasta poikkeussäännösten päättyessä voidaan vetää tarkempia johtopäätöksiä pankkien todellisesta kunnosta.
Talletussuojan kattavuus on yksi avoin kysymys
Oman riitansa ovat aiheuttaneet erimielisyydet siitä, mitä kaikkea yhteisen talletussuojan tulisi kattaa.
Perinteinen – ja muun muassa Suomen kannattama – näkemys on se, että talletussuojan pitää käsittää tallettajien mahdolliset menetykset pankin kriisiytyessä. Tällä hetkellä suoja siis turvaa pankkitalletukset 100 000 euroon saakka per asiakas ja pankki. Asiakkaita ovat paitsi henkilöasiakkaat, myös yritykset ja järjestöt.
Neuvotteluissa on kuitenkin esitetty, että talletussuojaa laajennettaisiin myös muihin eriin pankkien taseissa ja että sitä voitaisiin käyttää myös muihin tarkoituksiin, kuten esimerkiksi ongelmiin joutuneiden pankkien likviditeetin tukemiseen. Arvostelijoiden mukaan tämä johtaisi tilanteeseen, jossa talletussuojarahastolla olisi käytännössä piikki auki kaikille jäsenmaille, mikä tarkoittaisi pahimmillaan tulonsiirtoa hyvin hoidetuilta pankeilta huonosti hoidetuille pankeille.
Junnaavan neuvottelutilanteen laukaisemiseksi eurohuippukokous antoi jo vuosi sitten euroryhmälle eli euromaiden valtiovarainministereistä, talous- ja raha-asioista vastaavasta EU-komissaarista ja Euroopan keskuspankin pääjohtajasta koostuvalle epäviralliselle yhteistyöryhmälle tehtäväksi laatia vaiheittainen ja aikataulutettu pidemmän aikavälin suunnitelma siitä, miten pankkiunionia voitaisiin uudistaa myös yhteistä talletussuojaa laajemmin.
Pöydälle nostettiin talletussuojan lisäksi pankkien kriisinratkaisulainsäädännön uudistaminen, valtioiden velkakirjoja koskevien keskittymäristien pienentäminen ja rajat ylittävän pankkitoiminnan esteiden poistaminen.
Pankkien yhteisvastuu kasvaa ensi kuussa
Joistakin muutoksista on kuitenkin onnistuttu sopimaankin. Vuoden 2022 alusta pankkiunioni tiivistyy jo aikaisemmin tehtyjen päätösten perusteella, kun pankkikriisien ratkaisujärjestelmään liittyvä, niin kutsuttu varautumisjärjestely astuu voimaan kaksi vuotta alkuperäistä suunnitelmaa aikaisemmin. Varautumisjärjestely on varasuunnitelma, jolla pyritään varmistamaan, että mahdollisesti kriisiin joutuvien pankkien pelastamiseen ei tarvita valtioiden eli veronmaksajien rahoja.
Muutosten myötä siirrytään siis järjestelmään, jossa pankit luovat itse oman keskinäisen vakuutusjärjestelmän eli poolin, jolla pankit hoitavat itse joillekin pankeille mahdollisesti tulevat ongelmat.
Jos ongelmapankin omat rahat eivät riitä, ensin nollataan pankin omistajien ja velkojien saatavat. Sen jälkeen käytetään pankkien yhdessä keräämää rahastoa.
Näiden reservien lisäksi – jos ne siis eivät riitä – on mahdollisuus siihen, että kriisinratkaisurahastoa kasvatetaan yhteisellä lainanotolla, jonka eurooppalaiset pankit maksavat myöhemmin takaisin.
Jos pankkien varat eivät riitä, lasku voi kuitenkin langeta euroalueen muiden pankkien kontolle yhteisen kriisinratkaisurahaston SFM:n kautta. Jos rahastonkaan varat eivät riitä kriisipankin nostamiseen kuiville, kriisinratkaisurahasto voi lainata rahaa euroalueen valtioiden yhteisestä rahoituslaitoksesta, Euroopan vakausmekanismi EVM:stä. Se on aikaisemmin voinut antaa hätärahoitusta vain jäsenvaltioilleen.
Ehtona sille, että pankkiunionin kriisinratkaisurahaston varautumisjärjestelyä aikaistettiin, Suomi edellytti, että järjestelyyn liitetään lisätoimia, joilla puututaan euroalueen heikoimpien pankkien haavoittuvuuksiin. Näitä toimia ovat vahvistettu EU-tason pankkivalvonta, pankkien stressitestit ja julkisen pankkituen kansallisten valtiontukisääntöjen korjaaminen.
Eri asiantuntijoiden mukaan pelkästään uuden varautumisjärjestelmän olemassaolo tuo lisää vakautta eurooppalaiseen pankkijärjestelmään.
Euroalueen pankit ovat keränneet rahaa kriisinratkaisurahastoon jo vuodesta 2015. Suomalaispankkien osuus oli elokuuhun 2021 mennessä noin miljardi euroa eli noin kaksi prosenttia rahaston kaikista varoista.
Lopullisena tavoitteena on, että rahastossa on yksi prosentti euroalueen pankkien korvattavien talletusten yhteismäärästä. Tähän päästäneen viimeistään vuonna 2024.
Alun perin varoja kerättiin rahastoon korvamerkittyinä maakohtaisiin tarpeisiin. Esimerkiksi suomalaisten pankkien vakausmaksut oli tarkoitettu suomalaispankkien turvaamiseen, ja vastaavasti saksalaisten rahat oli tarkoitettu saksalaispankkien turvaksi.
Alkuperäisen sopimuksen mukaan varojen siiloaminen maakohtaisiin tarpeisiin on kuitenkin vähentynyt joka vuosi ja tämän vuoden alussa yli neljä viidesosaa rahaston varoista voitiin jo käyttää minkä tahansa euroalueen maan pankkikriisin ratkaisemiseen. Vuoden 2024 alusta rahasto siirtyy täysin yhteisvastuun piiriin.
Toistaiseksi kriisinratkaisurahastoa ei ole kertaakaan tarvittu. Sen sijaan ongelmapankkien kriisejä on edelleen ratkottu kansallisesti eli käytännössä veronmaksajien rahoilla.
Suomessa yhteistä talletussuojajärjestelmää kannatetaan, mutta ehdollisesti
Suomessa rahoitusala kannattaa yhteisen talletussuojajärjestelmän kehittämistä, kunhan kaikkien pankkiunionimaiden järjestelmät samoin kuin yksittäiset pankit saadaan terveelle pohjalle ennen pankkiunionin yhteisvastuun lisäämistä yhteisen talletussuojan kautta. Ennen sitä nykyinen kansallisiin talletussuojajärjestelmiin perustuva malli on suomalaispankeille ja niiden asiakkaille parempi vaihtoehto.
Suomen valtio on korostanut pankkiunionin toiminnan kehittämisessä omistaja- ja sijoittajavastuun merkitystä, koska näin voidaan vähentää veronmaksajiin kohdistuvaa kustannusriskiä mahdollisissa pankkikriiseissä.
Valtiovarainministeriön kannan mukaan on välttämätöntä, että eurooppalainen talletussuojarahasto selviäisi pankeilta kerättävillä riskiperusteisilla maksuilla kaikissa olosuhteissa. Lisäksi Suomi edellyttää, että ennen kuin eurooppalaisessa talletussuojasta sopimisessa voidaan edetä, EU:ssa on sovittava pankkisektorin riskien vähentämisestä, palautettava kriisinhallintajärjestelmän uskottavuus ja päätettävä pankkisääntelyn uudistamisesta valtioiden velkajärjestelyjen mahdollistamiseksi.
Mika Horelli, MustRead
Tämän sisällön mahdollistaa Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.
Janoatko lisää?
Tähän aiheeseen liittyviä uutisia ja kolumneja
MustRead: Epävarmuudet varjostavat rahoitusalaa ensi vuonna, mutta tällä kertaa pankit ovat aiempaa valmiimpia rytinään
Euroopan yritykset kohtuuhintaisen asumisen edistämiseksi paljastavat, että markkinoita vastaan on vaikea taistella – helpoin ratkaisu on valita asuinpaikkansa oikein
MustRead: Poikkeuksellista mikromanagerointia ja ”ristikuulusteluja” – suurten eurooppalaispankkien kritiikki EKP:ta kohtaan kovenee
Kun poliitikot viis veisaavat asiantuntijoiden varoituksista, kansalaiset joutuvat maksamaan kalliin hinnan