Maailman pankkien vakavaraisuutta säätelevä Basel III -säännöstö kiristää huomattavasti pankkien valvontaa vuodesta 2023 alkaen. Pankkien vakavaraisuussääntöjen läpinäkyvyyttä ja yhdenmukaisuutta kannatetaan laajasti, mutta koronakriisi on herättänyt myös kysymyksen siitä, haittaavatko tiukennukset kansantalouksien toipumista, jos pankkien edellytyksiä lainata rahaa markkinoille samaan aikaan kiristetään.
Uudistusten keskeisenä tavoitteena on yhdenmukaistaa pankkien vakavaraisuuslukujen läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta sekä kasvattaa luottamusta riskipainotettujen saamisten laskentatapaan. Useiden tutkimusten mukaan eri pankkien riskipainotettujen erien välillä on merkittävää vaihtelua, jota ei ole voitu perustella vain pankkien erilaisilla riskiprofiileilla.
Samaan aikaan kun uusien sääntöjen tarve tunnustetaan, niiden pelätään hidastavan koronasta toipumista.
Uusien sääntöjen mukaan riskipainojen pitää olla vähintään 72,5 prosenttia suhteessa Baselin komitean standardimalleilla laskettuihin riskipainoihin. Eri laskelmien mukaan uudet normit lisäävät pääomavaatimuksia eri maissa hyvin epätasaisesti.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa uudet säännöt eivät juuri muuttaisi vaatimuksia nykyiseltä tasolta, mutta Euroopassa joidenkin pankkien pääomavaatimukset saattavat nousta jopa 24 prosenttia. Muun muassa Ranska on äänekkäästi vastustanut pankkiensa pääomavaatimusten kasvattamista.
Finanssivalvonnan finanssianalyytikko Arttu Kiviniemen mukaan suomalaispankkien omien arvioiden ja Finanssivalvonnan laskelmien perusteella uudistusten ennakoidaan kasvattavan Suomen pankkisektorin riskipainotettuja eriä noin 37 miljardilla eurolla eli kuudellatoista prosentilla verrattuna tilanteeseen viime vuoden lopussa.
Basel III:n muutosten pelätään hidastavan toipumista koronakriisistä
Uusien sääntöjen myötä pankkien tappionkantokykyä koskevat vaatimukset laajenevat ja monimutkaistuvat niin paljon, että ne ovat herättäneet huolta siitä, kuinka tehokkaasti pankit voivat enää huolehtia perustehtävästään eli yritysten ja kansalaisten rahoittamisesta. Jos säännöt osoittautuvat liian tiukoiksi, talouden rattaat hidastuvat.
Kun tähän lisätään tulevina vuosina COVID-19-pandemian aiheuttamat paineet maailmantaloudessa, monet analyytikot varoittavat, ettei kivirekeä saisi nyt ehdoin tahdoin lastata raskaammaksi aikaisempaa kireämmillä säännöillä.
Koronakriisin johdosta Baselin pankkivalvontakomitea siirsi maaliskuun lopussa 2020 uusien sääntöjen käyttöönoton aikataulua vuodella eteenpäin. Päivitetyt normit tulevat voimaan 2023 alkavan siirtymäkauden jälkeen tammikuussa vuonna 2028.
Käytännössä pankkien kasvavat pääomavaatimukset tulevat yhtäältä vähentämään pankkien luotonantoon käytettävissä olevan rahan määrää ja toisaalta nostamaan luotonannon hintaa. Välttääkseen kasvavia korkeamman riskin rahoituskohteiden edellyttämiä pääomavaatimuksia, finanssitalojen arvioidaan siirtävän myös toimintojensa painopistettä alhaisemman riskin kohteisiin.
Tästä syystä varsinkin vakuusköyhien pienten ja keskisuurten yritysten lainansaannin ennakoidaan vaikeutuvan. Suuryritysten mahdollisuudet hankkia pääomia eri kanavien kautta ovat merkittävästi paremmat.
Lainarahan kallistuminen vähentää myös omalta osaltaan pk-yritysten investointeja, mikä puolestaan edelleen heikentää talouskasvua. Tällä on väistämättä vaikutus niiden mahdollisuuksiin tarjota työpaikkoja.
Suomessa pk-yritysten keskeinen kanava saada ulkopuolista rahoitusta on perinteisesti pankkilaina. Sen lisäksi lainarahaa ja tukea tarjoavat Business Finlandin, Finnveran ja ELY-keskusten tapaiset julkiset toimijat. Pankkien sääntelyn kiristyessä on helppo otaksua, että paine jälkimmäisten roolin kasvuun pk-yritysten rahoittajina kasvaa.
Baselin komitea syntyi ketjureaktion pelosta
Baselin pankkikomitea perustettiin vuonna 1974 sen jälkeen, kun amerikkalainen Franklin National Bank ja saksalainen Herstatt Bank menivät nurin epäonnistuneiden valuuttakauppojen seurauksena. Tämä eri maissa ja mantereilla tapahtunut yhtäaikainen pankkien kaatuminen nosti kansainvälisen huolen siitä, että yhden pankin kaatuminen saattaa johtaa kansainväliseen ketjureaktioon tiukasti yhteen nivoutuneessa kansainvälisessä pankkimaailmassa.
Yhdysvallat oli jo aikaisemmin vuonna 1971 yksipuolisesti luopunut toisen maailmansodan jälkeen käyttöön otetusta Bretton Woods -järjestelmästä, joka oli sitonut dollarin kiinteään kulta-arvoon.
Silloisten G10-maiden eli Alankomaiden, Belgian, Britannian, Italian, Japanin, Kanadan, Ranskan, Ruotsin, Saksan liittotasavallan, Sveitsin ja Yhdysvaltain keskuspankit perustivat yhteistyöelimen parantamaan talouden tasapainoa ja pankkivalvonnan laatua. Vähän myöhemmin elimen nimeksi vakiintui Basel Committee on Banking Supervision, BCBS eli suomeksi Baselin pankkivalvontakomitea, lyhyesti Baselin komitea.
Baselin komitea on alusta asti asettanut säännöt vain G10-maissa toimivien pankkien vakavaraisuudelle. Kun niissä kuitenkin tapahtuu noin 80 prosenttia kansainvälisen pankkimaailman rahaliikenteestä, myös muiden kuin G10-maiden pankkien oli välttämätöntä ryhtyä noudattamaan samoja sääntöjä ja normeja voidakseen ottaa osaa kansainväliseen pankkitoimintaan.
Lisäksi monet kansainväliset organisaatiot Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n tapaan ovat ottaneet Baselin komitean säännökset oman toimintansa lähtökohdaksi. Myös Maailmanpankki odottaa, että maat noudattavat Baselin komitean sääntelysuosituksia.
Yli sata maata – Suomi mukaan lukien – on omaksunut Baselin komitean suositukset osaksi kansallista lainsäädäntöään.
Alkuperäiset Basel III -säännöt julkistettiin 2010. Baselin komitea julkaisi niihin joulukuussa 2017 laajan paketin uudistuksia. Vuonna 2018 komitea julkisti uudet normit pankkien vakavaraisuustietojen tiedonantovelvollisuuksiin ja kuukautta myöhemmin tammikuussa 2019 sääntömuutokset markkinariskin vakavaraisuusvaatimuksiin liittyen.
Muutokset olivat niin merkittäviä, että uudistuksia on erityisesti Yhdysvalloissa alettiin kutsua Basel IV -säännöiksi.
Vuoden 2008 skandaali varoittava esimerkki
Pankkisääntelyn ja yhteismitallisten vakavaraisuuskriteerien tarve tunnustetaan kaikkialla, ja viimeistään vuonna 2008 tapahtuneesta amerikkalaisen, 158-vuotiaan Lehman Brothers -investointipankin kaatumisesta alkanut maailmanlaajuinen lama muistutti, että pankkien valvonta on äärimmäisen tärkeää.
Lehman Brothersin vararikko perustui siihen, että maassa oli vuosikausia myyty niin kutsuttuja subprime-asuntolainoja – täysin laillisesti – kestämättömin ehdoin ihmisille, joiden jo ennalta tiedettiin olevan todennäköisesti kyvyttömiä maksamaan niitä pois. Kelvottomat lainat paketoitiin erilaisilla järjestelyillä johdannaisinstrumenteiksi, joita puolestaan myytiin laajasti pitkin maailmaa sijoittajille.
Konkurssi johti koko maailman rahoitusjärjestelmän kriisiin, romahdutti arvopaperimarkkinat ja aiheutti muiden vaikutusten ohella pankkikriisin 14 Euroopan maassa.
Kirjoittaja: Mika Horelli, MustRead
Juttu on julkaistu MustReadissa 19.8.2020. MustReadin Brysselin kirjeenvaihtajan työskentelyä tukee taloudellisesti Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.