FA: LOBBAUKSEN AVOIMUUS TÄRKEÄÄ
Kannatamme Suomeen valmisteltavaa lobbauksen avoimuusrekisteriä
Kiisteltyjen edunvalvonta-ammattilaisten eli lobbarien työ on välttämätön osa EU:n päätöksenteon valmistelua, koska päättäjät tarvitsevat eri näkökantojen vertailua ja syvällistä alakohtaista asiantuntemusta. Brysselissä toimivien suomalaislobbarien mukaan ala on muuttunut viime vuosina yhä läpinäkyvämmäksi ja tämä on hyvä asia.
Kirjoitin maaliskuussa artikkelin, jossa haastattelin useita Brysselissä työskenteleviä suomalaispoliitikkoja heidän suhtautumisestaan lobbareihin. Edunvalvontatyötä pidettiin tärkeänä sillä edellytyksellä, että se tapahtuu avoimesti ja tiedetään, kenen piikkiin kukin puhuu. Kukaan ei kuvittele, että EU-lainsäädäntöä valmistelevat virkamiehet tai poliitikot tuntisivat peripohjin kaikki ne asiat, joista he joutuvat päättämään. Siksi heidän on hyödynnettävä eri alojen osaamista. Erilaisten ja usein vastakkaisten näkökantojen kuuleminen on tärkeää.
Europarlamentaarikko Nils Torvaldsin (r.) käsityksen mukaan edunvalvontaorganisaatiot ovat alansa huippuasiantuntijoita. Siksi niiltä voi saada erittäinkin hyödyllistä alakohtaista tietoa ja esimerkkejä hyvistä käytännöistä. Koska samalla alalla on usein erilaisia ja eri näkökulmista toimivia lobbareita, päätöksentekijät voivat useita tahoja kuuntelemalla myös luoda helpommin oman käsityksensä siitä, mistä poliittisessa päätöksessä ihan oikeasti lopulta on kyse.
”Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö edunvalvojien antamia tietoja tulisi tarkistaa tai sitä, että tieto voi usein olla helpommin ja paremmin saatavilla muiden lähteiden kautta”, Torvalds täsmensi MustReadille maaliskuussa.
Tällä kertaa kysyin lobbareilta itseltään heidän työstään ja sen reunaehdoista.
Lobbarien ja EU-väen suhde on arkipäiväistynyt
Suomalaisten, niin Brysselissä työskentelevien edunvalvonta-alan ammattilaisten kuin poliitikkojen ja EU-virkamiestenkin mukaan lobbaus ja edunvalvonta ovat viime vuosina menettäneet paljon niihin liitettyä mystiikkaa ja normalisoituneet osaksi jatkuvaa tiedonvaihtoa EU-päätöksenteossa. Avoimuuden asettaminen alan perusnormiksi on toiminut kuten oli tarkoitettukin.
Edunvalvontatyön ammattilaiset kokevat tehtävänsä tärkeäksi.
”Käytän yleensä esimerkkinä rekkojen renkaita”, kertoo EK:n Brysselin-toimiston päällikkönä työskentelevä Kaisa Soro-Pesonen.
”Jos rekoista aiheutuvaa meluhaittaa tahdotaan vähentää, päätöksentekijöiden on arvokasta ymmärtää erilaisten rengastyyppien aiheuttamat desibelit sekä se, millaisilla ratkaisuilla ääntä voidaan vähentää.”
Soro-Pesonen on toiminut eri tehtävissä Brysselissä yhteensä 17 vuotta. Hän toimii myös elinkeinoelämän kattojärjestö Business Europessa Suomen elinkeinoelämän edustajana.
“Käytännön tarpeista kumpuaa se, että esimerkiksi komissiossa monilla vastuuvirkamiehillä on alan edunvalvojiin ja keskeisiin eurooppalaisiin toimijoihin hyvät suhteet.”
Yksityisenä EU-asioiden konsulttina Brysselissä työskentelevän Petri Lahesmaan mukaan EU:n virkamiesten ja poliitikkojen suhtautuminen edunvalvojiin on nykyään luontevaa ja hyvin asiallista. Lahesmaa on työskennellyt Brysselissä yhtäjaksoisesti vuodesta 1999: Ilkka Suomisen ja Alexander Stubbin parlamenttiavustajana sekä muun muassa Veikkauksen edunsaajien EU-hankejohtajana.
”Tapaaminen ja kuultavaksi pääseminen onnistuu käytännössä lähes aina. Pitää vain olla hyvin valmistautunut kiperiinkin kysymyksiin”, Lahesmaa muistuttaa.
Lahesmaan mukaan erityisesti komission virkamiehet ovat halukkaita kuulemaan uusia näkemyksiä. Komissio ei – kuten joskus kuulee puhuttavan – suosi mitään edunvalvontaryhmää muiden yli, hän sanoo.
”Toki erilaiset vapaat kansalaisjärjestöt saavat osakseen myönteistä huomiota, mutta EU:n virkakoneisto pyrkii mahdollisimman suureen neutraalisuuteen. Mepeillä voi olla suosikkeja EU-vaikuttajien joukossa, mutta se on luonnollista ja ymmärrettävää poliittisista eroavaisuuksista johtuen.”
Kaksisuuntaista tiedonvälitystä
Palkansaajien EU-edustusto FinUnionsin Brysselin-toimistoa vuodesta 2019 lähtien johtanut Katja Lehto-Komulainen korostaa, että edunvalvontatyö on kaksisuuntaista: FinUnionsin tehtävänä on vaikuttaa suomalaisen palkansaajan näkemyksillä EU-tason lainsäädäntövalmisteluun, erityisesti työlainsäädäntöön. Samalla FinUnions saa myös koko ajan paljon tietoa yhteistyökumppaneiltaan.
Ennen nykyistä pestiään Lehto-Komulainen toimi Euroopan ammatillisen yhteisjärjestö ETUC:in varapääsihteerinä ja sitä ennen SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkönä.
FinUnionsin jäsenjärjestöjä ovat SAK ja STTK. Niihin kuuluvien ammattiliittojen kautta FinUnions edustaa yhteensä 1,4 miljoonaa suomalaista palkansaajaa EU-instituutioihin päin.
“Monista muista vaikuttajatahoista eroamme siinä, että me emme ole edunvalvontayritys vaan edustamme suomalaisia palkansaajajärjestöjä”, Lehto-Komulainen sanoo.
Kun asiat ovat monimutkaisia, vaikuttaminen EU-tason päätöksentekoon on lopulta kansainvälistä ryhmätyötä. Yksin toimimalla suomalaiset eivät sai paljoa aikaan.
”Tehtävämme on myös raportoida asioiden valmistelusta ja päätöksenteosta kotimaahan, ja myös tässä oikea-aikainen tiedonvaihto on avainasemassa”, Lehto-Komulainen kertoo.
On osattava verkostoitua ja kuunnella
Alan toimijoiden mukaan lobbarien tärkein ominaisuus on kyky yhteistyöhön ja verkostoitumiseen.
Lisäksi kotiläksyt on osattava tehdä hyvin. EU-päättäjät eivät tapaa toista kertaa lobbaria, joka tuhlaa heidän aikaansa vain tyhjänpäiväisyyksiin. Oma ala tunnettava kunnolla ja tietämyksen on oltava ajan tasalla.
Myös kyky kuunnella ja ymmärtää vastapuolta on tärkeä ominaisuus, koska sen avulla on helpompi löytää poliittisia ratkaisuja, jotka kaikki osapuolet voivat hyväksyä.
Lisäksi on tiedettävä, miten EU toimii. On turha yrittää saada viestiään perille, jos päätökset on jo valmisteltu niin pitkälle, ettei niihin voi enää vaikuttaa. On tiedettävä kuhunkin asiaan liittyvät avainhenkilöt. Varsinkin suomalaisia on aika-ajoin moitittu siitä, että meillä herätään tulossa oleviin ratkaisuihin liian myöhään.
Esimerkkinä on käytetty muun muassa Ruotsin ja Suomen raideliikenteeseen saamien EU-tukien eroa. Siinä, missä ruotsalaiset saivat kerättyä EU:n edellisellä budjettikehyskaudella 2014–2020 EU-tukia rataverkkoonsa 153 miljoonaa euroa, suomalaiset pääsivät hädin tuskin 18 miljoonaan euroon. Vaikka raideinfran rahoituksessa kysymys on tietenkin ollut paljosta muustakin kuin hankkeiden lobbaamisesta, suomalaisia on usein epäilty siitä, että olemme säännöllisesti olleet liikkeellä liian myöhään.
”On tiedettävä, mitä asioita milloinkin viedään eteenpäin ja missä vaiheessa”, tähdentää viisi vuotta Kuntaliiton Brysselin toimiston johtajana työskennellyt Ulla Karvo. Hänen mukaansa ennakoitavuus on tärkeää. Mitä aiemmassa vaiheessa pääsee vaikuttamaan, sitä paremmin on onnistumisen mahdollisuuksia.
”On osattava kiteyttää sanomansa, koska kaikilla on kiire ja informaatiota tulvii joka suunnasta.”
Petri Lahesmaa vahvistaa, että EU:n lainsäädäntöprosessien ymmärtäminen ja vaikuttamistyön oikea-aikaisuus ovat hyvän lobbarin ominaisuuksia.
”Lisäksi keskeistä on luotettavuus ja hyvä maine. Sillä ansaitsee tärkeimmän lobbarin ominaisuuden, ’accessin’ – niin, että ovet aukeavat.”
Alalta halutaan epäeettinen toiminta pois
Brysselissä arvioidaan olevan yhteensä noin 25 000 edunvalvonta-alan ammattilaista. Transparency Internationalin mukaan 13 000 EU:n lobbaritietokantaan eli avoimuusrekisteriin rekisteröitynyttä organisaatiota käytti edunvalvontaan viime vuonna arviolta 1,6–2,4 miljardia euroa.
EU:n tavoite on ollut tehdä edunvalvontatyöstä mahdollisimman läpinäkyvää. Vuonna 2011 perustettu ja vuonna 2014 täydennetty EU:n avoimuusrekisteri kattaa edunvalvontaorganisaatioiden ja lobbarien tapaamiset komission ja heidän kabinettiensa jäsenien, komission pääosastojen pääjohtajien ja määrätyissä Euroopan parlamentin lainvalmistelun avainasemissa olevien jäsenten ja virkamiesten välillä. Läpinäkyvyyden vaatimuksia on tarkoitus jatkossa myös laajentaa.
Edunvalvontatyön aitoon avoimuuteen liittyy edelleen ongelmia, jotka odottavat ratkaisuaan. Lobbaamista monitoroivan ajatushautomo InfluenceMapin tuoreen raportin mukaan monissa tapauksissa puheilla ja teoilla on selkeä ristiriita. Samaan aikaan kun esimerkiksi autoalan, betonituotannon, öljynjalostuksen, kemikaalialan ja terästuotannon eurooppalaiset etujärjestöt liputtavat julkisesti päästövähennysten ja EU:n Green Dealin puolesta, todellisuudessa ne ovat ohjanneet suurimman osan edunvalvontatyöhön käyttämistään rahoista ilmastotavoitteiden saavuttamisen hidastamiseen. Kaikista aktiivisimpia jarruttajia olivat raportin mukaan ilmailu ja merenkulku.
On tietenkin turha kuvitella, että kaikki edunvalvontatyötä tekevät sitoutuisivat yhteisiin sääntöihin tai olisivat edes sisäistäneet niiden merkityksen. Yleensä sääntöjen rikkojat kuitenkin joutuvat hyvin nopeasti sivuraiteelle.
MustReadin viime keväänä haastatteleman eroparlamentin jäsenen, Sirpa Pietikäisen (kok.) mukaan epäeettisesti toimivat edunvalvojat paljastuvat yleensä nopeasti.
”Valtaosa lobbareista on hyvin asiallisia, ja he erottavat aidot faktat ja omat mielipiteensä toisistaan, jolloin heidän työnsä ei ole häiritsevää. Tällaiset lobbarit eivät lähesty esimerkiksi valheellisilla tutkimuksilla kuten tupakka- tai öljyala, eivät painosta tai liioittele. Jos joku menettelee näiden pelisääntöjen vastaisesti, en tapaa heitä enää toista kertaa.
Suomalaiset lobbarit eivät mielellään ota kantaa toisten tekemisiin. Kaisa Soro-Pesosen mukaan epäeettinen toiminta on Brysselissä yleensä niin kutsuttu lyhyt laulu.
”Ainoat tapaukset, jotka tulevat suoralta kädeltä mieleen, ovat sellaisia, joissa lobbaustaho on naamioitunut esimerkiksi kansalais- tai kuluttajajärjestöksi, vaikka se todellisuudessa onkin ollut esimerkiksi jonkin yksityisen tahon tai valtion rahoittama”, Soro-Pesonen kertoo.
Petri Lahesmaan mukaan on toimialoja, joiden eettisyyttä voi aiheellisesti kyseenalaistaa. EU:n lainsäädäntötyö vaatisi paljon enemmän julkisia resursseja ja olisi vaikeampaa ilman edunvalvonta-alan toimijoita.
”Eettisesti kyseenalainen EU-edunvalvontatoiminta loppuu lyhyeen. Sillä ei ole hyväksyjiä.”
Pyöröovi on edelleen ongelma
Ongelmalliseksi on koettu myös virkamiesten ja poliitikkojen siirtyminen suoraan edunvalvontatyöhön sen jälkeen kun heidän työnsä EU:n eri instituutioissa on päättynyt. Euroopan oikeusasiamies Emily O’Reilly ilmoitti toukokuussa ryhtyvänsä tutkimaan käytäntöjä, joilla Euroopan komissio myöntää virkamiehilleen ja entisille komissaareille lähes automaattisesti aina oikeuden siirtyä yksityisten yritysten tai edunvalvontajärjestöjen palvelukseen.
Vaikka siirtymiselle EU:n palveluksesta lobbariksi on asetettu rajoituksia, niitä ei O´Reillyn mukaan käytännössä noudateta. Vuonna 2019 komissio hyväksyi 99 prosenttia kaikista hakemuksista, joilla sen entiset virkamiehet tai komissaarit hakivat lupaa siirtyä yksityisten yritysten tai organisaatioiden palvelukseen.
Oikeusasiamiehen mukaan komission tulisi tulkita komissaareille ja korkeimmille virkamiehilleen asetettuja eettisiä rajoituksia huomattavasti nykyistä tiukemmin. Tämä tulisi tehdä selväksi jo silloin, kun henkilö on hakemassa komissiosta töitä.
Läpinäkyvyys on tärkeää
Lobbaaminen on kansallisesti lailla säädeltyä toimintaa EU-maista Irlannissa, Ranskassa, Itävallassa, Liettuassa ja Sloveniassa. Suomessa valmistellaan parhaillaan oikeusministeriön johdolla lakiin pohjautuvaa kansallista lobbauksen avoimuusrekisteriä, jonka myötä Suomesta tulee ensimmäinen Pohjoismaa, jossa edunvalvontaa säädellään lailla.
Oikeusministeriön helmikuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan lobbaus Suomessa kohdistuu valtiollisella tasolla päätöksenteon kaikkiin vaiheisiin ja toimijoihin. Keskeisimpiä lobbauskohteita ovat ministerit ja ministeriöiden avainvirkamiehet. Myös ministerien avustajakunnilla on merkitystä, koska he muodostavat reitin ministerien luo.
Brysselin suomalaislobbarien mukaan EU:n avoimuusrekisterin olemassaolo on hyvä asia. Se on myös tuonut alalle paljon selkeyttä, karsinut epäasiallisia toimijoita ja vähentänyt lobbaukseen vanhastaan liityneitä negatiivisia konnotaatioita. Instituutiot ovat muuttuneet avoimemmiksi, ja se on tuonut EU-päätöksentekoon lisää demokraattista kontrollia.
Petri Lahesmaan mukaan avoimuudesta pidetään nykyisin erityisen tarkkaa huolta. EU:n avoimuusrekisteriin kuuluminen on itsestään selvää ja tapaamisten ja yhteydenottojen kirjaaminen on luonnollinen osa vaikuttamistyötä.
”Avoimuusvaatimusten kääntöpuolena on ehkä tullut tietty pidättyväisyys, koska jokainen kontakti ulkomaailmaan rekisteröidään”, huomauttaa puolestaan Kaisa Soro-Pesonen.
”Yhdessä koronan kanssa nykytilanne on – hassua kyllä – tavallaan myös korostanut entisestään vanhojen epävirallisten verkostojen merkitystä.”
Kirjoittaja: Mika Horelli, MustRead
Kirjoitus on alun perin julkaistu MustReadin sivuilla 5.7.2021. Sisällön mahdollistaa Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.
Janoatko lisää?
Aiheeseen liittyviä uutisia ja kolumneja
Uudet hyvän edunvalvontatavan suositukset vahvistavat vastuullisen lobbauksen kulttuuria Suomessa – FA sitoutuu yhteisiin eettisiin käytäntöihin
Työmarkkinakiistat unohtuivat FA:n kesäjuhlissa – juhlien pääteemana EU: ”On hienoa, kun politiikan eri laidat löytävät Finanssialan tilaisuudessa yhteisiä edistettäviä asioita”
Tuomo Yli-Huttulalle elämäntyöpalkinto avoimen lobbauksen edistämisestä
Finanssiala avaa taas lobbaustaan – avoimuustilinpäätöksessä kotimaan lisäksi Brysselissä tehty lobbaus
