Euroopan komission keskiviikkona esittämä 750 miljardin euron koronatukipaketti on alustava ehdotus, jonka hyväksymisestä odotetaan myrskyisää kiistaa. Suurin kysymys on, johtaako ratkaisu EU:n pysyvästi yhä syvenevään keskinäisriippuvuuteen eli juuri siihen, mitä maanosan kansallismieliset haluaisivat välttää.
EU yrittää löytää yhteisen linjan siihen, kuinka maanosa selviäisi mahdollisimman vähin vaurioin koronaepidemian aiheuttamasta lamasta. Vastakkain ovat Etelä-Euroopan maat, jotka odottavat solidaarisuuden nimissä niin paljon apua kuin irti saavat, Itä-Eurooppa, joka ei halua kaiken tuen valuvan nyt etelään ja nettomaksajat, joiden tehtäväksi jää suurimman laskun kuittaaminen.
Mikään ratkaisu ei kelpaa kaikille, mutta pitkällä tähtäimellä kaikkein kalleimmaksi tulisi jättää eniten kärsineet oman onnensa nojaan. Varsinkin Italiassa väestön usko koko unioniin kuulumisen hyödyllisyydestä laski keväällä ennätyksellisen alas.
Euroopan komissio julkaisi keskiviikkona 27. toukokuuta odotetun, 750 miljardin euron koronatukipaketin. Tuki koostuu 500 miljardin euron avustuksista koronaviruksen talousseurauksista pahiten kärsineille maille ja 250 miljardin euron lainoista samaan tarkoitukseen.
Teknisesti rahat on tarkoitus lainata pääomamarkkinoilta jopa 30 vuoden maksuajalla. Lainojen takaisinmaksu jakautuisi yli neljän EU:n seitsenvuotisen budjettikehyskauden ajalle alkaen vuoden 2028 alusta ja jatkuen jopa vuoteen 2058. Lainat ottaisi Euroopan unioni ja niiden takaajina olisivat EU:n jäsenmaat.
Tuki kanavoidaan EU:n monivuotisen rahoituskehyksen kautta
Tukirahat lisättäisiin EU:n monivuotiseen 2021–2027 rahoituskehykseen ja jaettaisiin voimakkaan etupainotteisesti EU:n olemassa olevien rahoitusohjelmien kautta, joten koronatukia varten ei tarvitsisi perustaa erillistä toimielintä.
Samalla huolehdittaisiin automaattisesti siitä, että kaikki jäsenmaat ovat vakiintuneiden budjettisääntöjen mukaisesti hyväksymässä, mihin komission viimeisimmän ehdotuksen mukaisen, 1 100 miljardin euron normaalin monivuotisen rahoituskehyksen päälle lisätyt 750 miljardia ohjataan.
Komission ehdotuksen mukaan tukipaketin rahoista suurin osa, yhteensä 610 miljardia suunnattaisiin yleisenä finanssitukena jäsenmaille ja 69,8 miljardia euroa käytettäisiin tutkimusohjelmiin, investointirahastoon ja yleiseen valvontamekanismiin.
Maatalous- ja uusiutuvan energian siirtymärahastot saisivat 45 miljardia euroa, EU:n kumppani- ja humanitaarinen apuohjelma saisi 15,5 miljardia euroa sekä siviilisuojaus- ja terveysohjelma 9,7 miljardia euroa.
Valtioittain suurimmat tuensaajat olisivat Italia noin 82 miljardin euron avustuksella ja 91 miljardin lainoituksella, Espanja 77 miljardin avustuksella ja 63 miljardin lainalla, Puola 38 miljardin avustuksella ja 26 miljardin lainalla sekä Ranska, joka saisi avustusta 39 miljardia euroa. Suomen osuus paketista olisi 3,5 miljardin euron avustus.
Komission ehdotuksessa jäsenvaltioille on määritelty tuen ja lainojen enimmäismäärät, mutta se ei tarkoita sitä että niiden tulisi ottaa tarjottu apu vastaan tai että rahat maksettaisiin automaattisesti. Jäsenmaiden on itse määriteltävä avustusten ja lainojen käyttötarkoitus annetuissa kehyksissä ja haettava rahoja niiden myöntämiskriteerien mukaisesti. Komissio myös valvoo, että rahat käytetään hakemusten mukaisesti.
Von der Leyen: Voimien kokoaminen on nyt välttämätöntä
EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin mukaan koronaviruksen aiheuttamat ongelmat Euroopan taloudelle ovat aivan liian suuret, jotta ne voitaisiin jättää vain yksittäisten jäsenmaiden itsensä vastattaviksi. Euroopan keskuspankin pääjohtaja Christine Lagarden mukaan euroalueen talous tulee supistumaan tänä vuonna 8–12 prosenttia, jolloin sukellus olisi kaksi kertaa syvempi kuin vuonna 2008 alkaneessa finanssikriisissä.
Von der Leyenin mukaan nyt jos koskaan EU:n on löydettävä kyky toimia yhdessä jättämättä yhtään maata tai aluetta yksin pandemian seurausten kanssa. Hänen mukaansa koronaviruksen aiheuttama haaste muuttuu mahdollisuudeksi, kun elpymisen lisäksi investoidaan tulevaisuuteen.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun koronan johdosta sakannutta taloutta tuetaan, tuki ohjataan tarkoituksella nopeuttamaan ja edistämään Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa, edesauttamaan sisämarkkinoiden yhtenäistämistä ja digitalisaatiota sekä lisäämään unionin tulevaisuuden kilpailukykyä ohjaamalla lisää rahaa EU:n tutkimusohjelmiin.
Koronapaketti voitaisiin teoriassa rahoittaa uusilla EU-veroilla
Komission kaavailujen mukaan jopa koko lainapaketti voitaisiin rahoittaa uusilla EU-veroilla ja maksuilla, jos jäsenmaat ne hyväksyvät. Näitä olisivat muun muassa hiilitullien käyttöönotto, muovivero, digivero ja globaalien suuryritysten tehokkaampi verottaminen EU:n alueella niiden täällä tekemistä voitoista. Lisäksi suunnitelmissa on laajentaa päästökauppaa.
Jos komission virkamiesten laskelmat pitävät paikkansa, koronalainat voitaisiin ainakin teoriassa maksaa takaisin EU:n perimien uusien verojen ja maksujen tuotoilla, eikä unionin jäsenmaksuja tarvitsisi korottaa tai sen menoja leikata.
EU:n verotusoikeuden lisääminen on kuitenkin poliittisesti äärimmäisen arka asia, koska verot ovat tähänkin asti olleet EU:n jäsenvaltioiden kansalliseen päätäntävaltaan kuuluvien asioiden ytimessä.
Vaikka jo tällä hetkellä pieni osuus jäsenmaiden arvonlisäveroista menee EU:n budjettiin, unionin pysyvän verotusoikeuden laajentaminen komission kaavailemalla tavalla tulkittaisiin vääjäämättä askeleksi kohti liittovaltiota. Integraation syventämistä kannattaville tämä sopii oikein hyvin, mutta EU-maiden nationalisteille ajatus on mahdoton.
Komission julkistama paketti onkin ehdotus, jolla on tuskin mitään mahdollisuuksia saada sellaisenaan vaadittua yksimielistä hyväksyntää EU:n jäsenmailta ja Euroopan parlamentin enemmistöltä. EU-maiden johtajien on tarkoitus keskustella ehdotuksesta seuraavaksi EU:n huippukokouksessa juhannusaattona 19. kesäkuuta. Jos neuvottelut etenevät aikaisempien esimerkkien mukaan, ratkaiseva kompromissi tulee löytymään viimeisellä mahdollisella hetkellä vasta myöhemmin järjestettävässä ylimääräisessä huippukokouksessa.
Jakolinjat näkyivät heti
Italian pääministeri Giuseppe Conte otti komission ehdotuksen odotetusti ilolla vastaan ja kutsui sitä hienoksi merkiksi EU:n sisäisestä solidaarisuudesta. Myös Espanja ja Ranska kannattivat suunnitelmaa lämpimästi.
Puolallakaan ei ole mitään sitä vastaan, että se olisi suuruusjärjestyksessä neljäs avustusten vastaanottamaa, vaikka se on selvinnyt esimerkiksi Suomeen verrattuna suhteellisesti puolet pienemmällä koronauhrien määrällä ja maan talouden ennakoidaan komission ennusteessa supistuvan vain neljä prosenttia kun koko unionin osalta arvio on seitsemän prosenttia.
Nuukaksi neliköksi tunnetut Alankomaat, Itävalta, Tanska ja Ruotsi välttivät tyrmäämästä suunnitelmaa suoraan, vaikka maissa on suuret sisäpoliittiset paineet sille, että suurempi osa tukipaketista olisi avustusten asemesta lainoja ja niidenkin saanti edellyttäisi vastaanottajamailta sitoutumista taloudenpidon tiukentamiseen.
Keskeinen ongelma on pohjoisten EU-maiden syvään juurtunut epäluottamus eteläisempiä kumppaneitaan kohtaan. Viimeistään Kreikan vuosikausia jatkuneiden taloustilastojensa vääristelyjen paljastuminen ja eskaloituminen velkakriisiksi vuosien 2008–2009 taantuman jälkeen loi perustan pysyvälle epäluulolle.
Kreikan lisäksi paljon sitä suuremmassa Italiassa harmaan talouden osuus on edelleen iso, ja molemmissa maissa on valtavasti vanhaa vaurautta, joka pakoilee tehokkaasti veroja.
Brysselissä elää käsitys, jonka mukaan siinä missä pohjoisen luterilaiset on kasvatettu ajattelemaan, että jokaisen on vastattava omista veloistaan, katolisen etelän väelle on vakuutettu, että kunhan syntinsä tunnustaa, ne saa anteeksi. Vaikka vertaus tuntuu maallistuneessa Länsi-Euroopassa kaukaa haetulta, tarkemmin pohdittaessa eri maiden kulttuurit todella tukevat tämäntapaisia mielikuvia.
Nuuka nelikko hakee nyt kompromissia, jonka se voisi hyväksyä
Pohjoisissa EU-maissa vallitsee lähtökohtainen vastentahtoisuus ottaa vastuuta eteläisempien unionimaiden taloudesta, olipa syy sitten heikko taloudenpito tai, kuten tässä tapauksessa, maailmanlaajuinen pandemia. Riippumatta hädän syystä pohjoisessa EU:sta ei haluta tehdä tulonsiirtounionia edes väliaikaisesti.
Niin nuukan nelikön maissa kuin varsinkin Saksassa kuitenkin myös ymmärretään, että jos varakkaammilta EU-mailta ei nyt löydy solidaarisuutta tukea erityisesti Italiaa, maan EU-kriitikkojen olisi yhä helpompi kysyä, mihin Italia enää tarvitsee koko unionia.
Maaliskuun puolivälissä, juuri kun Italia oli turhaan pyytänyt apua epidemian hoitoon muilta EU-mailta, 67 prosenttia italialaisista oli sitä mieltä, että unionin jäsenyys ei ole enää maan etujen mukaista.
Brexitin jälkeen EU:n puolustajat eivät halua nähdä uusien maiden lohkeamista unionista nationalistipopulistien suosion kasvun seurauksena. Se tulisi Euroopalle pitkällä tähtäimellä vieläkin kalliimmaksi.
Nuukan nelikön epävirallisena puhemiehenä toimivan Itävallan liittokansleri Sebastian Kurzin mukaan nelikko ei ole vielä muodostanut lopullista kantaansa komission suunnitelmaan. Maat ovat aikaisemmin vastustaneet tiukasti kaikkia ratkaisuja, joissa EU-maiden yhteisvastuuta olisi lisätty. Kurzin mukaan ehdotuksessa on hyvää ainakin se, että se olisi selvästi ajallisesti rajoitettu hätärahoituspaketti.
Saksan lipeäminen rintamasta pari viikkoa sitten on tuonut nelikon kantoihin aikaisempaa enemmän pehmeyttä. Maat ovat joutuneet tunnustamaan sen tosiasian, että ilman sopimusta koko EU:n yhtenäisyys on vaarassa, ja se tulisi myös niille paljon kalliimmaksi kuin mahdollisten riskien realisoituminen EU:n yhteisvastuullisten velkojen osalta.
Kurzin mukaan on suuri haaste yhdistää kaikkien erilaisten intressiryhmien tarpeet: EU:n eteläiset maat haluavat lähtökohtaisesti aina muilta enemmän, Itä-Euroopan EU-maat tekevät parhaansa, jotta kaikki rahat eivät päätyisi etelään ja lopulta EU:n nettomaksajat kustantavat koko lystin.
Puola ja Unkari tuen avulla ruotuun?
Jakolinjat eivät kulje yksin etelän ja pohjoisen välissä. Puola on Unkarin vanavedessä liukumassa yhä etäämmälle EU:n oikeusvaltioperiaatteista, ja sen nykyiset vallanpitäjät ovat hivuttamassa maata askel kerrallaan yksipuoluemaaksi vailla vapaata mediaa tai riippumatonta oikeuslaitosta.
Ehdotuksessaan EU:n komissio kytkee koronatukien maksamisen jäsenvaltioiden sitoutumiseen oikeusvaltioperiaatteisiin. Käytännössä viesti on suunnattu Puolaan ja Unkariin. Kytköksen todellinen merkitys tulee todennäköisesti punnituksi silloin, kun maiden avustusrahahakemuksia erilaisiin tarkoituksiin komissiossa harkitaan. Unkarin pääministeri Viktor Orbán kutsui tuoreeltaan komission suunnitelmaa absurdiksi ja totesi sen hyödyttävän eniten EU:n rikkaimpia maita. Komission suunnitelmassa Unkarille on kaavailtu kahdeksan miljardin euron avustusta ja seitsemän miljardin euron lainaa.
Muun muassa Suomen eurooppaministeri Tytti Tuppurainen (sd.) on korostanut, että tukien sitominen oikeusvaltioperiaatteiden noudattamiseen on Suomelle äärimmäisen tärkeää.
Mikä tahansa ratkaisu kelpaa aseeksi unionia vastaan
Olipa koronatukipakettineuvottelujen lopputulema mikä tahansa, EU:n sisäisen yhteisvastuun laventaminen tulee olemaan EU-maiden unionikriittisille ja kansallismielisille puolueille kuin EU:n yhtenäisyyden puolustajilta lahjaksi saatu EU-vastainen argumentti.
Jokainen euro, jolla EU:n nettomaksajat tukevat joko lainoina tai avustuksina koronasta pahiten kärsineitä maita, luetaan askeleksi kohti liittovaltiota ja kansallisvaltioiden lopullisesti menetettyä suvereenisuutta ja komission apupakettiin ehdotettu EU:n verotusoikeuden laajentaminen tulkitaan automaattisesti siirtymiseksi kohti fiskaaliunionia.
Kirjoittaja Mika Horelli, MustRead
Juttu on julkaistu MustReadissa 1.6.2020 MustReadin Brysselin kirjeenvaihtajan työskentelyä tukee taloudellisesti Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.