Samaan aikaan kun fossiiliseen energiaan perustuvat investoinnit menettävät kasvavien kestävyysvaatimusten johdosta arvoaan, maailmassa avautuu valtavasti uusia sijoitusmahdollisuuksia kestävän kehityksen hankkeisiin. Erityisen näkyvää muutos on nyt energia- ja autoteollisuudessa. Ne sijoittajat, jotka nyt kärsivät tappioita koska eivät uskoneet kestävän kehityksen vaatimusten nousuun, voivat hakea lähintä syyllistä peilistä.
Yksi kerrallaan maailmalta kantautuvat uutiset kertovat samasta asiasta: yhä suurempi osa väestöstä eri maissa on herännyt tiedostamaan, että ilmastonmuutokseen voi ja pitää vaikuttaa.
Heräämisen seuraukset näkyvät nyt erityisesti länsimaisten demokratioiden kasvavassa sitoutumisessa ilmastotoimiin. Koko yhteiskunnan ja talouselämän läpikäyvästä kestävyystietoisuudesta on käytännössä tullut poliittinen välttämättömyys. Vaikka erilaisia etujaan valvovat ryhmittymät priorisoivat omia näkemyksiään ja edelleen usein jarruttavat kalliiksi kokemaansa muutosta, se ei muuta kokonaiskuvaa.
Omaa reittejään historian akanvirrassa yrittävät edetä vain ne populistit, joiden kannatus perustuu ilmastodenialismiin. Hiipuva riitely ilmastonmuutoksen syistä on kuitenkin jo marginalisoitunut. Merkityksellistä keskustelua käydään nyt siitä, miten ihminen voi parhaiten vaikuttaa planeetan tulevaisuuteen.
Nature-tiedejulkaisussa kerrottiin syyskuun alussa, että tutkijoiden mukaan vähintään 90 prosenttia maailman jäljellä olevista kivihiilivarannoista ja 60 prosenttia tunnetuista öljy- ja kaasuvarannoista on jätettävä hyödyntämättä, jos ihmiskunta todella aikoo rajoittaa ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen vuoteen 2050 mennessä.
On jo pitkään ollut selvää, että merkittävä osa nykyisistä investoinneista uusitumattomaan energiaan joudutaan ajamaan alas suunniteltua aikaisemmin eikä uusia sijoituksia niihin kannata – tai saa – enää tehdä. Esimerkiksi Suomessa säädettiin vuonna 2019 laki, jonka mukaan kivihiilen energiakäyttö loppuu huhtikuussa 2029. Kuvaavaa ajan ilmapiirille on, että laki hyväksyttiin eduskunnassa äänin 170–14.
Samaan aikaan EU:n komission mukaan maanosassa pitäisi investoida kestävään kehitykseen noin tuhat miljardia euroa joka vuosi vuoteen 2050 saakka. Sijoittajille tämä tarkoittaa valtavia uusia mahdollisuuksia.
Eurooppa sulkee fossiilisia voimalaitoksia etuajassa
Hyvä esimerkki investointien ennenaikaisesta vanhenemisesta on Alankomaiden vuonna 2019 tekemä päätös sulkea maan hiilivoimalat vuoteen 2030 mennessä.
Saksalainen Uniper, josta Fortum omistaa enemmistön, avasi Rotterdamin Maasvlaktessa uuden hiilivoimalan vuonna 2016. Nyt hyväksytyn lain mukaan voimala on siis suljettava vuoden 2029 lopussa, vaikka sen laskettu käyttöikä olisi jatkunut vuoteen 2056 saakka. Sama kohtalo odottaa satoja vastaavia laitoksia eri puolilla Eurooppaa.
Myös Norjassa käydään voimistuvaa keskustelua maan öljy- ja kaasuvarojen käytön tulevaisuudesta. Vaikka syyskuun suurkäräjävaalit voittanut työväenpuolue kannattaakin öljyn- ja kaasuntuotannon jatkamista, ympäristökysymykset ja vaatimukset maan öljyntuotannon lopettamisesta nousivat näissä vaaleissa keskeisemmäksi vaaliteemaksi kuin koskaan aikaisemmin.
Vaalien suurkäräjien paikkalukuaan suhteellisesti eniten – yhdestä kahdeksaan – kasvattaneen Rødt-puolueen keskeinen vaatimus oli Norjan öljyntuotannon lopettaminen.
Onkin todennäköisesti vain ajan kysymys, milloin Norjassa asenteet ympäristöpolitiikassa kypsyvät sellaisiksi, että maan vaurauden on tulevaisuudessa perustuttava muuhun kuin fossiilisten polttoaineiden kauppaan. Yhtenä vaihtoehtona on esitetty muun muassa siirtymistä tuuli- ja vesivoimalla tuotetun vedyn tuotantoon.
Los Angelesin legendaaristen öljypumppujen nyökyttely loppuu
Vastaava askel fossiilisista polttoaineista luopumisessa otettiin syyskuun puolivälissä toisella puolella maailmaa Kaliforniassa, jossa Los Angelesin piirikunta päätti kieltää uusien öljy- ja kaasulähteiden poraamisen alueellaan. Kyse on Yhdysvaltain väkirikkaimmasta piirikunnasta, jossa asuu yli kymmenen miljoonaa asukasta. Sen alueella sijaitsee itse Los Angelesin kaupungin lisäksi 136 muuta kaupunkikeskusta.
Alue on tunnettu asutuksen keskellä toimivista öljynpumppaustorneistaan. Alueella toimii tällä hetkellä noin 1 600 aktiivista öljy- ja kaasulähdettä, joiden asteittainen sulkeminen on seuraavana piirikunnan päättäjien asialistalla.
Monet edelleen käytössä olevista torneista on rakennettu alun perin 1920- ja 1930-luvuilla. Ympäristötietoisuuteen muita Yhdysvaltain osavaltioita nopeammin heränneessä Kaliforniassa myös muiden piirikuntien on asteittain ennakoitu seuraavan Los Angelesin antamaa esimerkkiä.
Meneillään olevalla kehityksellä on tietenkin myös vastustajansa. Saudi-Arabian energiaministeri Abdulaziz bin Salman ilmoitti kesäkuussa Bank of Americanin järjestämässä yksityistilaisuudessa, että Saudi-Arabia jatkaa öljyn pumppaamista viimeiseen hiilivetymolekyyliin asti täysin riippumatta siitä, mitä muu maailma on asiasta mieltä.
Vastaavasti muutkaan fossiilisten polttoaineiden viennistä elävät epädemokratiat eivät ole riemastuneet ajatuksesta korvata öljy ja kaasu uusiutuvilla energialähteillä. Vaikka esimerkiksi Venäjällä jo puhutaan virallisesti ilmastonmuutoksen torjunnan tärkeydestä, vielä tärkeämpää Kremlille on huolehtia siitä, että öljy ja kaasu pysyvät jatkossakin maan viennin kivijalkana.
Vaikka muutoksen merkkejä näkyy nyt yhä enemmän eri puolilla maailmaa, energiasiirtymä tapahtuu hitaasti koska esimerkiksi öljyn korvaavien energialähteiden on oltava olemassa ennen kuin sen käytöstä aletaan päästä eroon.
Autoilu sähköistyy kokonaan muutamassa vuosikymmenessä
Energiantuotannon ohella toinen ala, jossa vihreä siirtymä konkretisoituu näkyvimmin, on autoilu. Autot sähköistyvät nyt vauhdilla, jota vielä muutama vuosi sitten pidettiin utopiana.
Esimerkiksi vielä keväällä 2020 Teknologian tutkimuskeskus VTT arvioi, että Suomessa olisi vuoteen 2030 mennessä maassa 350 000 sähköautoa, mutta tuoreessa ennusteessaan se on lähes kaksinkertaistanut arvionsa autojen määrän kasvusta.
EU:n komissio hyväksyi heinäkuussa lainsäädäntöpaketin, jonka mukaan vuoteen 2035 mennessä kaikkien sen alueella myytävien uusien autojen on oltava päästöttömiä.
Myös tälle muutokselle löytyy vastustajansa. Esimerkiksi Tšekin pääministeri Andrej Babis kutsui vastikään komission suunnitelmaa roskaksi, jota ei pidä missään tapauksessa hyväksyä. Babisin mukaan hanke tuhoaisi autoteollisuuden ja veisi unionin kansalaisilta oikeuden valita, millaisilla autoilla he ajavat.
Babis on sikäli oikeassa, että hanke todella lakkauttaisi uusien polttomoottoriautojen markkinat Euroopassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita autoteollisuuden tuhoutumista vain päinvastoin sen historiallista uudistumista.
Volkswagen on kertonut lopettavansa polttomoottoriautojen myynnin Euroopassa vuoteen 2035 mennessä. Muun muassa Peugeot-, Citroën-, Fiat- ja Opel-automerkkejä valmistava Stellantis on puolestaan ilmoittanut, että sen valmistamista, EU:ssa myydyistä henkilö- ja pakettiautoista seitsemän kymmenestä on sähköautoja jo vuonna 2030.
Brittiklassikko Jaguar aikoo sähköistää autonsa vuoteen 2025 mennessä ja amerikkalaisen autoteollisuuden jättiläinen General Motors suunnittelee lopettavansa polttomoottoriautojen valmistamisen kokonaan vuoteen 2035 mennessä.
Jopa maailman toiseksi suurin rekka-autojen valmistaja Volvo Trucks kertoi viime vuonna tähtäävänsä siihen, että vähintään puolet sen tuottamista raskaan liikenteen ajoneuvoista on kokonaan sähkökäyttöisiä vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi kaikkien Volvo Trucksin tuottamien autojen on määrä olla täysin päästöttömiä vuoteen 2040 mennessä.
Kokonaan sähköisten autojen rinnalle yhtiö kehittää hybridimallistoa, jossa pidemmillä matkoilla riittävän sähkön saanti perustuu päästöttömiin polttokennoihin.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Eurooppaan on lähivuosina syntymässä kokonainen sähköisen autoilun ekosysteemi. Se tarkoittaa miljardien investointitarpeita paitsi itse autoihin myös latausasemiin ja muun muassa kiinteistökohtaisiin sähkönjakeluverkkoihin.
Voittajia ovat ne, jotka osaavat ennakoida tulevaisuuden kasvualat
Sijoittajien kannalta meneillään oleva kehitys tarkoittaa sitä, että osa vanhoista sijoituksista menettää arvonsa ennen alun perin laskettua kuoleentumisaikaa. Tähän on kuitenkin voitu varautua jo vuosia. Ne, jotka nyt kärsivät tappioita siitä syystä, etteivät uskoneet kestävän kehityksen vaatimusten nousuun, voivat hakea lähintä syyllistä peilistä.
Toisaalta tilalle on nousemassa valtava määrä uusia, kestävään kehitykseen perustuvia sijoitusmahdollisuuksia.
Meneillään olevan kehityksen perusteella on suhteellisen johdonmukaista ennakoida, että sijoittaminen muun muassa akkuteollisuuteen ja sitä palvelevaan kaivos- ja kiertotalouteen on kasvamassa yhä tärkeämmäksi investointikohteeksi. Muun muassa Valmet Automotivella Uudessakaupungissa lasketaan Helsingin Sanomien mukaan, että akkujen valmistuksesta kasvaa muutamassa vuodessa samankokoinen liiketoiminta-alue kuin autojen valmistuksesta.
Tulevaisuuden megakasvun aloja ovat todennäköisesti myös tekoäly, kvanttitietokoneet ja robotiikka. Olisi myös kummallista, jos ihmiskunnan urbanisoituessa kasvava osuus ruuan tuotannosta ei siirtyisi kaupungeissa sijaitseviin vertikaalisiin laitoksiin. Niissä esimerkiksi veden kierto ja valon käyttö voidaan optimoida aivan eri tavalla kuin lisääntyvien sään ääri-ilmiöiden armoilla toimivassa perinteisessä maanviljelyssä, jolta viljelyskelpoinen maa uhkaa nykyisellä kasvuvauhdilla loppua.
Suomalaisten kannalta erityisen mielenkiintoisia ovat hankkeet, joilla valtavat vesivarannot tuotannossaan vaativaa puuvillaa pyritään korvaamaan selluloosapohjaisilla kuiduilla.
Kelluvat voimalat ratkaisevat tuulivoiman ongelmia
Erityisen mielenkiintoinen esimerkki tulevaisuuden sijoituskohteista on tällä hetkellä voimakkaasti kehittyvä merituulivoimateknologia. Alan kehitys on tarjoamassa nyt ratkaisun yhteen suurimmista merituulivoimaloiden rakentamisen esteistä: kun voimalat kelluvat meressä, niitä ei enää tarvitse rakentaa liian lähelle rannikkoja, joissa niitä vastustetaan maisema- ja kalastussyistä.
Investointien tuottojen kannalta tärkeintä on kuitenkin se, että noin 80 prosenttia potentiaalisesta merituulienergiasta on saatavilla nykyisiä merituulivoimakenttiä kauempana rannikoista sijaitsevilla merialueilla, joihin ei tähän mennessä ole voitu rakentaa voimaloita.
Tuulivoima-asiantuntijoiden mukaan uusi kelluva teknologia ratkoo yhtä aikaa monta merkittävää ongelmaa. Kun kiinteälle perustalle merenpohjaan asennettuja merituulivoimaloita ei tähän mennessä ole voitu pystyttää yli 50 metrin syvyyteen, kelluvat voimalat voivat sijaita käytännössä missä vain, koska ne eivät ole riippuvaisia merenpohjan syvyydestä tai koostumuksesta. Ne ankkuroidaan pohjaan vaijereilla, jotka voivat olla tarvittaessa kilometrien mittaisia.
Voimalat ja niitä pystyssä pitävät vastapainot on rakennettu niin, että ne pystyvät toimimaan voimakkaissakin tuulissa. Myrskyt tietenkin kallistavat niitä, mutta myräkän jälkeen ne seisovat jälleen pystyssä kuin jättiläismäiset ongenkohot.
Ensimmäiset kelluvat tuulivoimalakentät ovat jo käytössä Japanissa, Norjassa, Etelä-Koreassa sekä Portugalin ja Skotlannin rannikoilla. Niistä saadut kokemukset ovat olleet erittäin rohkaisevia.
Toistaiseksi maailman merituulivoimaloiden 32 gigawatin kapasiteetista vain noin 0,25 prosenttia on toteutettu kelluvalla tekniikalla. Kelluvan tekniikan oletetaan kuitenkin tulevaisuudessa ohittavan nykyisen kiinteisiin perustuksiin pohjautuvan teknologian, koska kelluvan teknologian monistaminen on kiinteitä rakenteita huomattavasti yksinkertaisempaa.
Kelluvat voimalat voidaan rakentaa keskitetysti ja uittaa paikalleen. Tarpeen vaatiessa ne voidaan myös väliaikaisesti hinata telakalle laivojen tapaan korjauksia ja huoltoja varten.
Kansainvälisen energiajärjestön mukaan maailmassa on rakennettava vuosien 2030–2050 aikana joka vuosi 390 gigawattia uutta tuulivoimaa, josta 80 gigawattia merituulivoimaa, jotta hiilineutraalius voidaan saavuttaa vuoteen 2050 mennessä. Tuulivoiman rakennuskustannuksiksi lasketaan tällä hetkellä vähintään 1,1 miljoonaa euroa per megawatti joten uuden kapasiteetin rakentaminen tarkoittaa ainakin noin 429 miljardin euron investointitarvetta vuodessa. Merituulivoiman rakentaminen on tähän asti ollut kalliimpaa kuin maatuulivoiman, mutta tilanteen ennakoidaan muuttuvan tuulimyllyjen rakentamismäärien kasvaessa ja niiden tekniikan kehittyessä.
Yksin Yhdysvalloissa Joe Bidenin hallitus ilmoittanut rakentavansa vuoteen 2030 mennessä 30 gigawatin verran uutta merituulivoimaa. Uudelta kelluviin voimaloihin perustuvalta tekniikalta odotetaan paljon erityisesti Yhdysvaltain länsirannikolla, joka matalasta itärannikosta poiketen syvenee niin nopeasti, että sinne on kyetty rakentamaan hyvin rajallisesti merituulivoimaloita.
Kirjoittaja: Mika Horelli, MustRead
Kirjoitus on alun perin julkaistu MustReadin sivuilla 27.9.2021. Sisällön mahdollistaa Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.
Janoatko lisää?
Aiheeseen liittyviä uutisia ja kolumneja