Rahastot helpottavat vastuullista sijoittamista
- Vastuulliset rahastot jaetaan EU-sääntelyn perusteella kahteen kategoriaan: vaaleanvihreisiin rahastoihin ja tummanvihreisiin rahastoihin. Kaikki rahastot eivät ole vastuullisia ja kuulu luokitukseen.
- Rahastojen värikoodit tunnetaan myös EU:n tiedonantoasetuksen mukaisilla nimillä: vaaleanvihreät
rahastot ovat artikla 8:n mukaisia rahastoja, tummanvihreät artikla 9:n mukaisia rahastoja. - Vaaleanvihreän rahaston luokituksen voi saada helpommin kuin tummanvihreän rahaston luokituksen.
- Jos rahaston vastuullisuuteen tahtoo perehtyä syvemmin, kannattaa vertailla rahastojen vastuullisuusraportteja.
Yhteiset EU-säännöt sille, millaisia sijoituksia voi kutsua vastuulliseksi, ovat parhaillaan kehittymässä. Yksityissijoittajalla on kuitenkin jo nyt mahdollisuuksia vertailla rahastojen vastuullisuutta. Ne perustuvat kahteen EU-artiklaan ja rahastojen värikoodeihin.
”Jos haluaa vaikuttaa maailmaan vastuullisesti, niin vastuullinen kuluttaminen on yksi tekijä. Ja jos ne kuluttamisesta säästetyt rahat laittaa poikimaan vastuulliseen sijoittamiseen ja säästämiseen, niin siitä tulee jo aika paljon muutosvoimaa”, sanoo Nordean rahastoyhtiön toimitusjohtaja Tanja Eronen.
Vastuullisella sijoittamisella on kova noste ja kysyntä. Vastuullisesti voi sijoittaa suoraan ostamalla vastuullisena pitämänsä yhtiön osakkeita, mutta helpommalla pääsee, kun valitsee vastuullisesti sijoittavan rahaston. Tuolloin rahastoa hoitavat ammattilaiset tekevät valinnan yhtiöiden välillä.
Mutta mistä tietää, onko vastuulliseksi itseään mainostava rahasto vastuullinen vai ei? Kysyimme asiaa Eroselta. EU:ssa ollaan parhaillaan luomassa yhteisiä sääntöjä sille, mitä ylipäänsä voi kutsua vastuulliseksi. Työ on kesken, mutta rahastojen kohdalla on jo jotain valmistakin, johon yksityissijoittaja voi nojautua.
”On yleensä hyvä merkki, jos rahastoyhtiöllä on tässä vaiheessa muitakin kuin vastuullisia rahastoja. Herää kysymyksiä viherpesusta, jos yhtiön kaikki rahastot ovatkin yhtäkkiä vaihtuneet vastuullisesti sijoittaviksi.”
TANJA ERONEN, toimitusjohtaja
Artiklat 8 ja 9 – vastuullisen rahastosijoittajan ohjenuorat
Rahaa tarjolla enemmän kuin sijoituskohteita
Vastuullinen sijoittaminen on niin kovassa huudossa, että markkinoilla on jopa tarjolla enemmän rahaa vastuulliseen sijoittamiseen kuin mihin markkinoilla on kapasiteettia. Nordean Eronen antaa esimerkin:
”Meillä on esimerkiksi rahasto, joka sijoittaa pieniin ympäristön kohteita parantaviin yrityksiin. Tällä hetkellä on se tilanne, ettei meinaa löytyä tarpeeksi yhtiöitä, joihin sijoittaa kaikki se raha, jonka sijoittajat olisivat halukkaita rahastoon laittamaan!” Eronen kertoo.
EU on antanut rahastoille tiedonantoasetuksen (Sustainable Finance Disclosure Regulation, SFDR), joka on osa isoa kestävän rahoituksen lakipakettia. Tiedonantoasetuksen mukaisesti nimenomaan kestäviä sijoituspäätöksiä tekevät rahastot jaetaan kahteen kategoriaan: tummanvihreisiin artikla 9:n mukaisiin rahastoihin ja vaaleanvihreisiin artikla 8:n mukaisiin rahastoihin. Yksityissijoittaja pääsee pitkälle, kun tarkkailee, onko rahasto jompaankumpaan kategoriaan luokiteltu. Valtaosa rahastoista ei kuulu tällä hetkellä kumpaankaan kategoriaan.
Artiklan 8 mukaiseksi vaaleanvihreäksi rahastoksi pääsee, jos rahasto edistää sijoituspäätöksillään ympäristön ja yhteiskunnan kestävää kehitystä. Se ei kuitenkaan ole rahaston päätehtävä. Tällaisen luokituksen saamiseksi riittää pitkälti se, että rahasto sulkee pois tietynlaisia sijoituksia pois.
Artiklan 9 mukaiseksi tummanvihreäksi rahastoksi pääseminen on tiukemman seulan takana: rahaston sijoituspäätöksillä täytyy olla mitattavaa vaikutusta vastuullisuuteen. Tällaiset rahastot pyrkivät erityisesti saavuttamaan kestävyyteen liittyviä tavoitteita.
Vaikkei rahasto saisi luokitusta vaalean- ja tummanvihreäksi, on sen silti kerrottava jatkossa sijoittajille siitä, miten se ottaa toiminnassaan kestävyysriskit huomioon ja miten ne vaikuttavat tuottoon. Haitallisista kestävyysvaikutuksista on myös kerrottava.
”Vastuullinen sijoittaminen on maratonmatka. Asiat paranevat yksityissijoittajalle askel kerrallaan!”
TANJA ERONEN, toimitusjohtaja
”Kannattaa huomioida, että artikla 9:n mukaisesti sijoittavat rahastot ovat tosi kapeasti sijoittavia, sillä vastuullisuusseula on tiukka. Vain niihin sijoittamalla ei pysty saavuttamaan täydellistä oppikirjojen mukaista hajautusta. Myös tuotto voi kärsiä kapeasta rajauksesta”, Tanja Eronen huomauttaa.
Entä, jos tahtoo perehtyä enemmän?
Tanja Erosen mukaan kannattaa kiinnittää huomiota siihen, sanooko rahasto integroivansa vastuullisuuden sijoituspäätösten tekoon. Se tarkoittaa sitä, että rahasto esimerkiksi asettaa vaatimuksia omistamilleen yrityksille ja osallistuu aktiivisesti yhtiökokousten päätöksentekoon. Jos rahasto toimii näin, niin asia on useimmiten kerrottu rahaston avaintietoesitteessä. Sellainen on oltava jokaisella rahastolla.
”Rahastot julkaisevat myös vastuullisuusraportteja, joita voi lukea rinnakkain ja tehdä niistä itse johtopäätöksiä”, Eronen kertoo.
Vaikka vihreän sävyihin liittyvä artiklajaottelu rahastoille on jo olemassa, on eri rahastotoimijoilla erilaisia tapoja kertoa vastuullisuudesta. Matka kohti yhdenmukaisuutta on pitkä. ”Yksityissijoittajalle tämä on maratonmatka. Asiat paranevat yksi kerrallaan!”, Eronen sanoo.
Hän viittaa siihen, että EU-alueella yritykset ovat vasta tulevaisuudessa velvoitettuja kertomaan tarkemmin yhdenmukaisella tavalla oman toimintansa vastuullisuudesta. Kun yrityksiltä aletaan saada dataa, paranee myös rahastojen mahdollisuus arvioida sijoituskohteiden vastuullisuutta.
Kansankapitalismi – hyvän ja pahan päivän varalle on Finanssiala ry:n viestinnällinen teemakampanja. Julkaisemme kanavissamme säästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä sisältöjä, joissa käsittelemme muun muassa rahastosijoittamista, vakuutussäästämistä ja eläkeikään varautumista.
Jäikö kysyttävää?
|Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan
Janoatko lisää?
Tähän aiheeseen liittyviä uutisia ja kolumneja