Palvelusetelin käyttö vanhushoivan rahoituksessa on yhteiskunnalle keino keventää kansantalouden kuormitusta ja kestävyysvajetta. Palveluseteliä käytettäessä voittajia olisivat kuluttajat ja kansantalous. Finanssilaitokset toimisivat järjestelyssä välittäjän roolissa.
Palvelusetelimalli on otettu joissakin Suomen kunnissa käyttöön terveydenhoidossa tai vanhustenhoidossa. Esimerkiksi Jyväskylässä kokeilusta on saatu rohkaisevia kokemuksia. Finanssiala kannattaa palvelusetelimallin yhdenmukaistamista ja leviämistä koko maahan. ”Palveluseteli toisi julkiselle puolelle kaivattuja säästöjä”, sanoo Finanssialan Keskusliiton asiantuntija Piritta Poikonen. ”Finanssialan Keskusliiton viime kesänä tekemän vakuutustutkimuksen mukaan ihmiset olisivat valmiita käyttämään vapaaehtoisesti omaan vanhuuden hoivaansa omaa rahaansa, mutteivät olisi halukkaita pakolla luopumaan omaisuudestaan. Palveluseteli toisi ratkaisun tähän tarpeeseen”, jatkaa Poikonen.
Mikäli palvelusetelien käyttö laajenisi, voisi finanssiala toimia välittäjänä ja tarjota tuotteita, joiden avulla palvelusetelin valitsijat voisivat paremmin hyödyntää omaa kiinteää omaisuuttaan vanhuushoivassaan. ”Kansalaisilta siis löytyy sekä omaa rahaa että tahtoa oman vanhuusajan hyvinvointinsa rahoittamiseen, mutta välineet puuttuvat”, toteaa Poikonen.
Minkä hintainen palvelusetelin tulisi olla?
Palvelusetelin hinnoittelu on poliittista pohdintaa vaativa hankala päätös. Lähtökohta on, että setelin pitäisi samaan aikaan olla kunnalle halvempi kuin palvelun tuottaminen itse, mutta niin arvokas kuntalaisen näkökulmasta, että se kannattaa mieluummin ottaa kuin jättäytyä kunnan hoidettavaksi.
Kunnalla on oikeus periä 85 prosenttia hoidokkinsa tuloista hoitokulujen katteeksi tai enintään hoitokulujen todellinen kustannus. Mikäli tulot ovat matalat, on palvelusetelin arvon oltava korkea, jotta myös vähävarainen pystyisi aidosti ostamaan palvelunsa yksityisiltä palveluntarjoajilta.
Korkeatuloiselle, jonka tulot riittävät kaikkien hoitokulujen kattamiseen, olisi periaatteessa minkä tahansa arvoisen palvelusetelin valinta kannattavampaa kuin kunnalliseen hoitoon jääminen, jos yksityisen puolen hoito on suurin piirtein samanhintaista kuin julkisen.
”Hinnoittelu on aikamoista tasapainoilua. Vähävaraisille isonkin setelin antaminen olisi kunnalle kannattavaa. Toisaalta ei suurituloisille voi ihan olemattoman arvoisia seteleitä lähteä antamaan maksumoraalin säilymisen vuoksi”, pohtii Piritta Poikonen.
| Asiakkaan nettotulot | Kunnan tuottaman hoivapalvelun arvo €/kk | Asiakasmaksu (85% tuloista) €/kk | Kunnan vastuulle jäävä osuus €/kk omasta tuotannosta | Palvelusetelin arvo €/kk |
| 1000 | 4000 | 850 | 3150 | ? |
| 2000 | 4000 | 1700 | 2300 | ? |
| 5000 | 4000 | 4000 | 0 | ? |
Taulukon esimerkissä kunta säästää 150€, jos 1000€ ansaitsevalle annettaisiin 3000€:n arvoinen palveluseteli. Sama säästösumma saataisiin, jos 2000€ ansaitsevalle annettaisiin 2150€:n seteli. 5000€ tienaavalle minkä tahansa kokoinen palveluseteli toisi kunnalle lisämenoa normaalitilanteeseen verrattuna.
Oma koti voi olla pelottava paikka
Palvelusetelin tarjoaminen voisi myös laskea ikäihmisten kynnystä muuttaa kotoaan tuettuun asuntoon. ”Kaikki eivät tahdo asua omassa kodissaan loppuun asti. Jos voimat eivät tahdo riittää, voi omasta kodista tulla melko pelottava paikka”, sanoo Poikonen. ”Moni sitä paitsi kaipaa omaisten amatöörihoivan sijaan ammattimaista hoivaa.”
Ammattimaista hoivaa vanhuksille toivovat myös omaiset. Kaksi vuotta sitten tehdyssä FK:n edellisessä vakuutustutkimuksessa yli kolmannes vastaajista koki yhtenä suurimmista uhkista omalle hyvinvoinnilleen vastuun lähiomaisen hoivasta.
Tällä hetkellä palvelusetelimallit ovat kirjavia ja vaihtelevat kunnasta toiseen. Kuntalaiset ovat tarjottujen palvelumahdollisuuksien suhteen eriarvoisessa asemassa. Tilannetta helpottaisi, jos palvelusetelien tarjontaa yhdenmukaistettaisiin valtiovallan toimesta.
Jäikö kysyttävää?
|Aiheen asiantuntijat
