EU-komissiossa pohditaan parhaillaan eurooppalaisen pankkijärjestelmän rakenteiden uudistamista suunnitelleen Erkki Liikasen työryhmän ehdotuksia. Keskeisin Liikasen vetämän työryhmän ehdotuksista oli pankkien omaan laskuun käymän kaupankäynnin ja eräiden muiden toimintojen erottaminen muusta pankkitoiminnasta omaksi yhtiökseen.
Financial Timesin keskiviikkona julkaiseman uutisen mukaan EU-komissio ei välttämättä seisoisikaan täysin Liikasen työryhmän ehdotuksen takana. EU:n pankkisääntelystä vastaava komissaari Michel Barnier teki lehden mukaan selväksi, että kaupankäyntitoimintojen eriyttäminen muusta pankkitoiminnasta heikentäisi eurooppalaista talouskasvua.
Liikasen työryhmän ehdotus on julkitulonsa jälkeen kohdannut eri tahoilla vastustusta. Tammikuun puolivälissä Saksan pankkien ja työnantajien edustajat julkaisivat yhteiskannanoton, joka puolustaa vahvoja yleispankkeja ja vastustaa yleispankkien liiketoimintojen pilkkomista väkisin eri yhtiöiksi. Kannanoton mukaan se heikentäisi saksalaisen finanssisektorin kilpailukykyä ja sitä kautta vahingoittaisi saksalaisia yrityksiä.
FK samoilla linjoilla Saksan elinkeinoelämän kanssa
Suomessa Finanssialan Keskusliitto on alusta saakka puolustanut voimakkaasti nykyisiä laajan palvelun pankkeja. Liikasen työryhmän ehdottama pakollinen eriyttäminen koskisi todennäköisesti myös joitakin suuria pohjoismaisia pankkeja, jotka nykyisin tarjoavat asiakkailleen niin perinteisiä vähittäispankki- kuin investointipankkipalvelujakin.
Monenlaisia pankkitoimintoja tarjoavan yleispankin etuna on muun muassa toiminnasta koituvien riskien hajautuminen ja varainhankinnan monipuolisuus. Tällaiset pankit ovat asiakkaan kannalta hyvä ratkaisu, kun pankit voivat tarjota niille yhdeltä luukulta erilaisia palveluja.
”Mikäli pankit joutuisivat lohkomaan kaupankäyntitoimintojaan erilleen muista pankkipalveluista toiseen yhtiöön, se hankaloittaisi suuresti muun muassa pankkien markkinatakaustoimintaa”, arvioi FK:n pääekonomisti Veli-Matti Mattila.
Markkinatakaus tarkoittaa sitä, että pankit lupaavat ostaa ja myydä tiettyjä osakkeita ja joukkovelkakirjoja tiettyyn hintaan. Tämä sujuvoittaa kaupankäyntiä ja lisää markkinoiden likviditeettiä, kun ostaja voi olla varma, että markkinoilta löytyy aina tietty taho, joka on valmis ostamaan tai myymään arvopapereita. Markkinatakausta varten pankeilla on oltava hallussaan riittävä määrä arvopapereita ikään kuin varastona kaupankäyntiä varten.
”Yhdysvalloissa on samanlaisissa pankkisääntelyhankkeissa törmätty siihen ongelmaan, että on hankala erotella, milloin pankin arvopapereilla käymässä kaupassa on kyse markkinatakaustoiminnasta ja koska taas pankin omiin tarkoituksiin liittyvästä kaupasta”, Mattila selventää.
Mikäli Liikasen raportin ehdotus tulisi voimaan, markkinatakaustoiminnan kustannukset nousisivat ja pankit todennäköisesti pienentäisivät hallussaan olevien arvopapereiden määrää. Markkinoilla tämä heijastuisi likviditeetin heikkenemisenä, eli arvopaperit olisivat aiempaa hankalammin muutettavissa rahaksi. Samalla hinnanmuodostus muuttuisi aiempaa epävarmemmaksi.
Veli-Matti Mattilan mukaan talouskriisi on osoittanut, että yleispankit ovat olleet sen koettelemuksissa kokonaisuudessaan vahvoja. ”Vaikeuksiin ovat sen sijaan joutuneet monet sellaiset pankit, jotka ovat keskittyneet kapealle liiketoiminta-alueelle. Esimerkkinä tästä ovat Espanjan säästökassat.”
Jäikö kysyttävää?
|Aiheen asiantuntijat
