Suomalaiseen poliittiseen päätöksentekoon tarvitaan vakautta ja yksituumaisuutta. Uutta kasvua ja työtä saadaan, mikäli päättäjät sopivat pikaisesti pitkän tähtäimen talouspoliittisesta ohjelmasta ja sitoutuvat siihen. Tämä vähentäisi epävarmuutta ja edistäisi investointeja. Maltillinen ja vastuullinen työmarkkinaratkaisu helpottaisi myös tilannetta. Uusia työllistämismahdollisuuksia löytyy erityisesti pienestä ja keskisuuresta yrityskentästä.
Pääministeri Jyrki Kataisen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen puheiden sävy on synkistynyt. Päättäjämme ovat alkaneet ymmärtää, ettei Suomen nykyisessä taloustilanteessa ole kyse suhdannekriisistä. Toivottavasti sekä Kataisen että Urpilaisen kantti kestää eikä heidän kriisitietoisuutensa hiivu ennen helmikuun loppua, jolloin hallituksen on määrä sopia talouden uusista sopeutustoimista ja kasvupaketista.
Näkymät eivät ole täysin toivottomat. Luottoluokittaja Standard & Poor’s kohensi maanantaina arviotaan Suomen kolmen A:n luokituksesta. Tulevaisuus on luottolaitoksen mukaan nyt vakaampi kuin aiemmin. Kolmen A:n luokitukseen ei kuitenkaan pidä tuudittautua. Suomen luokitusnäkymään on vaikuttanut ensisijaisesti euroalueen velkakriisin rauhoittuminen.
Kotimaassa meillä on paljon uudistettavaa. Suomi velkaantuu koko ajan lisää ja tämä velkaantuminen on valtaosaltaan syömävelkaa. Lisävelka ei kohdistu avoimen talouden investointeihin. Velalla rahoitetaan julkisen sektorin lupauksia, joihin ei ole varauduttu. Polttopisteessä ovat julkisen talouden rakenteellinen uudistaminen ja kestävyyden parantaminen. Ratkaisuksi ei riitä vain, että tehdään uusia menoleikkauksia ja korotetaan veroja jo aiemmin tehtyjen korotusten lisäksi.
Terve finanssisektori tuo vaikeana aikana maallemme kilpailukykyä. Tästä on vahvana osoituksena se, että suomalaisyritykset saivat marraskuussa pankkilainaa noin 0,70 prosenttiyksikköä halvemmalla kuin euroalueella keskimäärin. Pankkien myöntämien yrityslainojen kanta on kasvanut kahden vuoden ajan nopeammin kuin euroalueella. Tällä on kohtalonyhteys myös Suomen valtion hyvään luottoluokitukseen. Miten pitkään tämä suotuisa kehitys voi jatkua, mikäli finanssialan kustannuksia lisätään koko ajan?
Meidän on saatava uusia investointeja, jotka synnyttävät uusia työpaikkoja suomalaisille. Lupaavia toimialoja on monia ja jokaisella toimialalla voi olla menestyviä kasvuyrityksiä. Pääomamarkkinoilta saatavan rahoituksen edellytyksiä on parannettava. Keinoja muun muassa omanpääomanehtoisen rahoitukseen pitää lisätä. Esimerkiksi Kari Stadighin työryhmän raportin ehdotukset on pantava täytäntöön.
Pk-yritykset ovat lisänneet henkilöstöään viime vuosikymmenen puolivälistä. Uusista yrityksiin syntyneistä työpaikoista kolme neljästä on syntynyt pk-yrityksiin. Pk-yritysten merkitys on useimmissa muissa maissa vielä suurempi kuin Suomessa, joten meillä on hyvät kasvun edellytykset.
Pienten ja keskisuurten yritysten työllistämiseen on löydettävä tehokkaita kannusteita ja yrityksille jatkajia. Jo pelkkä byrokratian karsinta houkuttelisi palkkaamaan lisää väkeä. Pekka Ala-Pietilän työryhmän tänään julkistama esitys sisältää eväitä pk-yritysten työllistämiseen. Yksi tutkimisen arvoinen ehdotus on pk-yritysten joukkovelkakirjalainojen uudelleen elvyttäminen.
Yksinyrittäjien määrä on noussut viimeisten vuosien aikana voimakkaasti ja vuonna 2010 heitä oli noin 160 000. Tämän merkitystä voi konkretisoida ajatuksella, että jos jokainen heistä työllistäisi yhden työntekijän, saisimme 160 000 uutta työpaikkaa. Maan hallituksen kannattaa tarttua tähän mahdollisuuteen. Uudet työpaikat eivät synny kuitenkaan ilman uusia kannusteita ja osaamiseen panostamista.