Ming-dynastian aikainen ruukku ja aito Schjerfbeck? Onkohan noin? Arvotaiteen aitoutta on ryhdytty selvittämään Jyväskylän yliopistossa poikkitieteellisen tutkijaryhmän voimin. Selvitystyössä hyödynnetään perinteisten taidehistoriallisten konstien lisäksi menetelmiä, jotka kuulostavat äkkinäisestä lähinnä Star Trekin tuoreimmalta tuotantokaudelta – vai mitä sanotte fotogrammetriasta, hiukkaskiihdyttimestä ja hyperspektrikamerasta?
”Suomessa pitäisi olla riippumaton tutkimuskeskus, jossa taidetta ja sen alkuperää voisi tutkituttaa puolueettomasti”, ajatteli taidehistorioitsija Tiina Koivulahti pari vuotta sitten Jyväskylän yliopistolla. ”Meillä on yliopistolla aika hyvä tekninen arsenaali, jolla tutkia taidetta. Saimme eri tieteenalojen ihmisiä kiinnostumaan taiteen tutkimisesta”, Koivulahti kertoo. Kiinnostuksen kautta syntyi monitieteinen tutkimustiimi, Recenart – Research Centre for Art.
Tuo tekninen arsenaali pitää sisällään 12 erilaista tekniikkaa, joiden avulla taiteen historiaa pystytään selvittämään muutenkin kuin puhtain silmin katsomalla. Erilaisten materiaalianalyysiin liittyvien tekniikoiden avulla saadaan tietoa muun muassa siitä, onko taide-esineisiin tehty myöhemmin muutoksia tai korjauksia. Menetelmät soveltuvat hyvin erilaisten taide-esineiden tutkimiseen: maalauksien lisäksi keramiikkaan, jalokiviin, metalleihin. Vastaavaa tutkimuspalettia ei ole tarjolla saman katon alla missään muualla koko Euroopassa.
Yksi tekniikoista hyödyntää Jyväskylän yliopiston hiukkaskiihdytintä. Kiihdytintä hyödyntäen esineestä saadaan sitä tuhoamatta selville esineen alkuainejakauma. ”Voimme tutkia vaikkapa Ming-dynastian aikaista kiinalaista saviruukkua ja erityisesti sen savimassaa, lasitetta ja pigmenttiä. Vertaamme tuloksia aiempiin tutkimustuloksiin, eli siihen, mitä aineita aidosta Ming-dynastian aikaisesta esineestä pitäisi löytyä”, projektin kaupallinen asiantuntija Laura Aineslahti kertoo
”Erään asiakkaan ruukkua epäiltiin erittäin arvokkaaksi Tang-dynastian aikaiseksi teokseksi, mikä ei lopulta pitänyt paikkaansa. Kyseessä oli silti antiikkiruukku, ja saimme jopa selvitettyä, missä uunissa ruukku oli tehty!”
Yhteistyötä KRP:n ja Tullin kanssa
Taiteen aitouden varmistamiselle on tilausta, sillä väärennetyn taiteen kauppa on maailman neljänneksi suurin rikollisuudenhaara rahamäärällä mitattuna.
”Meillä on jo ollut yhteistyötä tullin ja Keskusrikospoliisin kanssa. Sieltä on paljastunut törkeitä väärennöksiä, kuten sellainen, jossa tauluun oli myöhemmin lisätty eri taiteilijan signeeraus”, Laura Aineslahti sanoo.
”Tulli ja KRP olivat ensimmäiset asiakkaat, jotka eivät suhtautuneet taiteeseen niin intohimoisesti, vaan objektiivisesti. Taidekauppiaiden keskuudessa perinteisesti teosten aitous on määritetty katsomalla onko teoksessa taiteilijalle tyypillisiä piirteitä. Kansainvälisessä taidekaupassa osa kauppiaista toimii edelleen näin, mutta osa tietää jo teknisistä tutkimusmahdollisuuksista.”
Aitouden tunnistamisen lisäksi jyväskyläläinen Recenart-projekti kehittelee myös toista mielenkiintoista innovaatiota: nanomerkintää, jonka avulla aidoksi tunnistetut taideteokset voitaisiin yksilöidä merkinnällä huomaamattomasti. Merkinnän lukemiseen riittäisi kännykän kokoinen laite. ”Erityisesti paljon matkustavan taiteen kohdalla voi varmistaa, että sama taideteos tulee takaisin, joka on matkaan lähetetty”, Aineslahti kertoo.
Päänvaivaa vakuuttamisessa: Kakkosrivin taiteilijat
Takavuosina poliisi ja vakuutusala julkaisivat yhteistyössä kolmiosaisen kirjan nimeltä Varastettua taidetta. Tuolloin taide-esineiden kuvia julkaisemalla saatiin useita teoksia takaisin oikealle omistajalle. Mikäli teosten merkintä yleistyisi, olisi varastetun taiteen myynti aiempaa hankalampaa.
Suomessa taidetta vakuutetaan yhä enemmän kansan varallisuuden kasvaessa. Vakuutusyhtiö Ifin lakimies Mikko Vaitomaa kertoo, että yhtiöille aiheuttavat eniten päänvaivaa kohtalaisen arvokkaat taideteokset, jotka eivät kuitenkaan ole tunnettuja eturivin taiteilijoiden teoksia.
”Kun kyseessä on alan harrastajien tuntemaa taidetta, on pakko tukeutua ulkopuoliseen apuun. Onko kyseessä toritaidetta vai arvokasta taidetta? Vielä kuvataidettakin haastavampia ovat juuri keramiikkatyöt ja muut taide-esineet”, Vaitomaa kuvailee.
Arvokkaiden taideteosten kohdalla vakuutusyhtiöt yleensä vaativat vakuutuksenottajalta dokumentaatiota teoksen arvosta ja turvallisuustasoa nostavia toimia, kuten varmuuslukon asentamisen.
Omista, vakuutetuista taideteoksistaan kannattaa ottaa vähintään valokuvat ja dokumentoida ne muutenkin tarkkaan jo vakuutusta ottaessa.