Maksupalveluiden sääntelyssä on kiinnitettävä huomiota tasapuoliseen kustannusten jakoon, riskin- ja vastuunjakoon sekä tietosuojaan. Sähköisessä asioinnissa luotettavan sähköisen tunnistautumisen turvaaminen on olennaista tietoturvallisuuden kannalta ja siten perusedellytys digitaalisten sisämarkkinoiden kehittymiselle. On erittäin tärkeää, että maksupalveluiden tarjoajien tasapuolinen kilpailuasetelma säilyy. Sääntelyn tarve on myös voitava perustella kattavalla vaikutusarviolla.
”Näitä niin sanottuja overlay-palveluja ja kolmansia palveluntarjoajia koskevia sääntelytarpeita tulee arvioida kattavasti. On hyvä, että toimintaan pyritään puuttumaan sääntelyllä ja luomaan yhteiset pelisäännöt, koska palveluja jo tarjotaan markkinoilla”, lakimies Essi Ruokanen Finanssialan Keskusliitosta toteaa.
Ehdotuksen mukaan tilinpitäjänä olevan pankin olisi sallittava, että asiakas luovuttaa verkkopankkitunnuksensa kolmannelle palveluntarjoajalle. Pankin olisi myös sallittava kolmansille osapuolille ehdoton pääsy pankkitileille verkkopankin kautta, mikä tekee pankeille mahdottomaksi tietoturvallisten verkkopankkipalvelujen tarjoamisen ja kehittämisen.
Verkkopankkitunnukset ovat aina henkilökohtaisia ja niiden luovuttaminen ulkopuolisille on kielletty lain ja sopimusehtojen mukaan. Henkilökohtaisten asiointitunnusten luovuttamisen salliminen lainsäädännössä on varsin merkittävä poikkeus myös yleisiin tietoturvaperiaatteisiin. Linjaus on kestämätön sekä tietoverkossa tarjottavien maksupalvelujen että sähköisten palvelujen turvallisuuden kannalta yleensä. FK muistuttaakin, että sääntelyn vaikutusarvioinnin tulisi olla mahdollisimman kattavaa, jotta epäkohtia ja ei-toivottavia seurauksia digitaalisten sisämarkkinoiden kehittymisen kannalta ei pääsisi syntymään.
Pankkitoiminta perustuu pitkäaikaisiin jopa vuosikymmenet kestäviin asiakassuhteisiin. Asiakkaiden luottamus ei synny hetkessä. Tilinpitäjäpankeille asetetaan paljon velvoitteita asiakkaansuojan ja pankkipalveluiden turvallisuuden varmistamiseksi.
Overlay-palvelujen ja kolmansien palveluntarjoajien toiminnan sääntely ja valvonta eivät ole sellaisenaan riittäviä. Tilinpitäjäpankin ja overlay-palveluntarjoajan välinen kustannusten-, riskien- ja vastuunjako tulisi voida ratkaista osapuolten välisin sopimuksin. ”Kolmannet palveluntarjoajat ovat yrityksiä. Onkin tarkkaan katsottava, että sääntelyllä ei luoda markkinoille epätasapainoista tilannetta eikä rapauteta myöskään sähköisen asioinnin kehittämistä. Kilpailuetua ei pitäisi sääntelyllä luoda millekään toimintamallille tai toimijalle”, Essi Ruokanen painottaa.
Hintasääntely sotii vapaan kilpailun periaatteita vastaan
Tehokkaat sisämarkkinat edellyttävät tehokasta maksuinfrastruktuuria. Maksamisen ja maksutilien hankkeissa ei saa kuitenkaan mennä yksityiskohtaiseen tuote- ja hintasääntelyyn.
Parlamentin äskettäin hyväksymässä maksutilidirektiivissä piilee hintasäännöstelyn vaara. Direktiivin tavoitteena on varmistaa perusmaksutilin saatavuus kaikille kuluttajille maksutta tai kohtuullisella hinnalla.
Essi Ruokasen mukaan maksuttomuusperiaatteella ei palveluja voi kehittää. Nykyisinkään asiakkaan oikeutta peruspankkipalveluihin ei saa vaikeuttaa kohtuuttomalla hinnoittelulla. Finanssivalvonta laatii vuosittain selvityksen peruspankkipalveluiden saatavuudesta ja hinnoittelusta. ”Direktiivissä omaksutulle sääntelymallille ei ole Suomessa tarvetta. Luottolaitoslaissa omaksuttu periaatetason sääntely ja tehokkaan viranomaisvalvonnan varmistaminen olisi ollut riittävää myös EU-tasolla”, toteaa Essi Ruokanen.
Maksupalvelusääntelyyn kuuluu myös EU:n korttipohjaisten maksujen siirto-hinta-asetus (MIF), jonka tavoitteena on muun muassa tehostaa ja harmonisoida korttimaksamista, edistää kilpailua sekä tasapuolisia toimintaedellytyksiä. FK kannattaa tavoitteita.
Korttimaksamisen liiketoimintasäännöissä ja hinnoittelussa on maakohtaisia eroja, joita pidetään yhteisten markkinoiden saavuttamisen esteenä. Näitä MIF-asetusehdotuksessa esitetään säänneltäväksi.
FK kannattaa korttimaksamista edistäviä toimia, kunhan ehdotusten vaikutusarvioinnit on tehty huolellisesti. Myös siirtymäajan on oltava riittävän pitkä. Kilpailun, tuotekehityksen ja toimivan korttimaksujärjestelmän säilymiseksi tarvitaan siirtohintoja. Siirtohinnoittelua ei tule poistaa, sen tulee säilyä kohtuullisella tasolla.
Maksuliike koskee kaikkia kuluttajia, yrityksiä että julkista sektoria. Siksi sääntelyn vaikutukset ja kustannusvaikutukset ovat myös laajat. Teknisiin yksityiskohtiin menevä sääntely vähentää kilpailumahdollisuuksia ja innovointia. Maksuliikestandardoinnin on tapahduttava globaalilla tasolla.