Finanssialan Keskusliitto (FK) puolustaa vahvasti suomalaista työeläkejärjestelmää. Työeläkejärjestelmä on Suomessa osa lakisääteistä sosiaaliturvaamme ja siksi sääntelyä on kehitettävä kotimaisista lähtökohdista. Tästä sovittiin jo Suomen liittyessä Euroopan Unioniin vuonna 1995.
”Solvenssi II-direktiivissä todetaan, että sitä ei sovelleta työeläkevakuutusyhtiöihin. Vakuutusyhtiöitä koskeva EU:n sisämarkkinasääntely voi ulottua työeläkevakuutusyhtiöihin vain välillisesti, jos niin kansallisesti erikseen päätetään”, Finanssialan Keskusliiton johtava lakimies Pia Santavirta sanoo.
Pia Santavirta seuraa tarkoin EU-sääntelyn vaikutuksia työeläkejärjestelmäämme. ”Työeläkeyhtiöitä varten tehdystä sopimuksesta on muodostunut osa vallitsevaa EU-oikeudellista käytäntöä ja työeläkejärjestelmän erityisasema on saatu neuvoteltua erikseen myös uusiin sisämarkkinadirektiiveihin.”
Lisäeläketoiminta erilleen työeläkkeistä
Vaikka työeläkejärjestelmän erityisasema on vakiintunut, sitä voidaan edelleen vahvistaa myös kansallisin toimin. Esimerkiksi Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan kuuluvan eläkesäätiö- ja vakuutuskassalain kokonaisuudistuksen tarkoituksena on, että eläkesäätiöiden ja –kassojen harjoittamaa lakisääteistä toimintaa varten laaditaan oma lakinsa ja ammatillista lisäeläketoimintaa varten oma lakinsa.
”Tällä edesautetaan EU:n sisämarkkinadirektiivien vaikutusten suuntaamista suoraan lisäeläketoimintaa koskevaan lakiin. EU-sääntelyn vaikutukset voivat kuitenkin näkyä välillisesti myös lakisääteisessä toiminnassa, ellei eläkesäätiöiden ja –kassojen lisäeläketoimintaa ja lakisääteistä eläketoimintaa eriytetä kokonaan erillisiin laitoksiinsa FK:n ehdotuksen mukaisesti, Santavirta toteaa.
Santavirta arvioi, että työeläkejärjestelmää koskevien päätösten tulisi olla kaikissa suhteissa johdonmukaisia siten, että niissä korostettaisiin järjestelmän sosiaaliturvaominaisuuksia ennemmin kuin kytkentöjä lisäeläkkeisiin. Liialliset kytkennät lisäeläketoiminnan ja lakisääteisen työeläketoiminnan välillä voivat heikentää tulevaisuuden mahdollisuuksia neuvotella työeläkejärjestelmän erityisasemasta EU-hankkeissa.
FK seuraa myös arvopaperimarkkinoita ja sijoitusrahastoja koskevia EU-säädöshankkeita sekä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) norminantoa sen arvioimiseksi, miten ne vaikuttavat työeläkevakuutusyhtiöiden sijoitustoimintaan. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella (EIOPA) ei sen sijaan ole lainkaan toimivaltaa työeläkevakuutusyhtiöiden valvonnassa tai sääntelyssä. EIOPA:n toiminnan välilliset vaikutukset voivat näkyä työeläkevakuutusyhtiöissä kuitenkin Finanssivalvonnan toiminnan kautta.
Lisäeläkkeet EU-sääntelyn kohteena
Toisin kuin Suomessa, ammatilliset lisäeläkkeet ja yksilölliset eläkkeet muodostavat monessa jäsenvaltiossa merkittävän osan kokonaiseläketurvasta. Tästä syystä myös komission ja EIOPA:n monet ajankohtaiset hankkeet kohdistuvat vapaaehtoisiin eläkkeisiin.
Komission ja EIOPA:n tavoitteena on edistää yksilöllisiä eläkevakuutusmarkkinoita, mitä FK kannattaa. Kehityksen esteenä ovat kuitenkin eroavaisuudet kansallisissa vero-, sosiaali- ja työlainsäädännössä.
”Lisäeläkkeet liittyvät kiinteästi kunkin jäsenmaan kansalliseen sosiaali- ja eläketurvan kokonaisuuteen sekä erilaisiin verojärjestelmiin. Tämän vuoksi eurooppalaisen yksilöllisen eläkevakuutustuotteen kehittäminen on käytännössä mahdottomuus. Pyrkimys Euroopan tason harmonisointiin ei saa myöskään johtaa suomalaista asiakasta palvelevien vaihtoehtojen heikentymiseen”, Pia Santavirta toteaa.
Ammatillista lisäeläketurvaa tarjoavien eläkerahastojen yhdenmukaista eurooppalaista sääntelyä voidaan sen sijaan edistää. Laajemmassa kuvassa sääntelyä on kehitettävä siten, että kilpailuneutraliteetti toteutuu mm. henkivakuutusyhtiöiden ja eläkerahastojen välillä.
”Hyvä periaate kaikessa EU-sääntelyssä on, että samankaltaista toimintaa ja samanlaisia riskejä on säänneltävä samalla tavalla”, Santavirta tiivistää FK:n näkemykset.