Apulaisprofessori Tomi Viitalan Evalle tekemä analyysi yhteisöveron uudesta diilistä on keskustelunavaus, jonka tavoitteena on tukea yritysten kasvua ja varmistaa verotuotot kansainvälisessä verokilpailussa. Reipas verokeskustelu on tarpeen, mutta valitettavasti analyysissä ei nähdä metsää puilta.
Viitala lätkäisisi instituutiosijoittajien pörssiosingoille 5 prosentin lähdeveron. Tämä johtaisi työeläkeyhtiöiden saamien osinkojen saattamiseen verolle, mikä vähentäisi tuottoja ja lisäisi paineita eläkemaksujen korottamiseen. Lakisääteisen työeläketurvan heikennys ei saa olla osa yhteisöveron uutta diiliä. Viitala väittää, että vakuutusyhtiöt olisi vapautettu osinkoverotuksesta. Tämä ei pidä paikansa: Vakuutusyhtiöiden sijoitusomaisuusosingoista 75 prosenttia on veronalaista.
Erityisesti kansankapitalismi saisi kuoliniskun, jos kaikki Viitalan visioimat rahoitusvaihtoehdot pääomaverokannan laskulle toteutettaisiin. Hän kopioisi rahasto- ja sijoitusvakuutusten verotuksen Ruotsista. Käytännössä Viitala rokottaisi suomalaisia – palkansaajia ja yrityksiä – yli 200 miljoonalla eurolla. Esimerkiksi noin miljoonalla suomalaisella on rahastosijoituksia joko suoraan tai sijoitussidonnaisten vakuutusten kautta.
Nyt ei tarvita veroraippaa, vaan enemmänkin kannusteita kansankapitalismille. Vaikka esimerkiksi rahastosijoittamisesta on 2000-luvulla tullut suosittua ja se on vakaasti kartuttanut suomalaista kansankapitalismia, aivan liian moni kotitalous elää edelleen kädestä suuhun, eikä säästöjä synny.
Pienetkään rahavirrat raha- ja pääomamarkkinoilla eivät ole yhdentekeviä. Niillä on kasvava merkitys, kun yritykset hakevat rahoitusta, kasvua ja sitä kautta työllistävät. Piensijoittajalla on tässä oma roolinsa. Viitalan reseptit iskisivät juuri piensijoittajien laittamiin kasvupanoksiin.
Tämän lisäksi kansankapitalismia tarvitaan, koska esimerkiksi vanhusiän hoivan rahoitukseen tarvitaan tulevaisuudessa nykyistä enemmän kansalaisten omaa täydentävää panosta.
Verotuksella ei pidä ohjata työtä ja toimintaa pois Suomesta. Esimerkiksi rahastot voivat olla myös vientituotteita. Jo nyt suomalaisissa rahastoissa hoidetaan 17 miljardin euron edestä ruotsalaisten varoja. Rahaston kotimaa ei vaikuta yksittäisen sijoittajan verotukseen.
Sipilän hallitusohjelmassa on luvattu tehdä kokonaisselvitys eri sijoitusmuotojen verokohtelusta. Sijoitusvaihtoehtojen kokonaisuuden hahmottaminen on tarpeen. Selvityksen pitää koskea kaikkia yksityishenkilöille myytäviä sijoitustuotteita: sekä suoraa sijoittamista että erilaisia sijoitusinstrumentteja. Suomalaisille on jatkossakin oltava tarjolla erilaisia kotimaisia tapoja sijoittaa ja varautua tuleviin tarpeisiin. Lainsäädännön ja verotuksen on oltava tiedossa, kun sijoituspäätöksiä tehdään. Muutoksia ei tule tehdä hätiköiden, vaan suosia vakautta ja pitkäjänteisyyttä.
Apulaisprofessori Viitala on oikeassa, että Suomeen tarvitaan yli vaalikausien ulottuva yritysverotuksen kehittämisohjelma. Se tukisi yritysten kasvua. Samaa pitkäjänteisyyttä tarvitaan myös eri sijoitusmuotojen verokohteluun.
Kansalaisten luottamusta säästämistä kohtaan on rapautettu jatkuvilla laki- ja veromuutoksilla. Tästä esimerkkinä on vapaaehtoisen eläkevakuutuksen uusmyynnin loppuminen lähes kokonaan. Viitalan Evalle tekemän raportin muutosesitykset rahasto- ja vakuutussijoittamiseen heikentäisivät entisestään kansalaisten luottamusta sijoittamiseen ja säästämiseen.
Viitala on ihan oikein huolissaan yritystemme kilpailukyvystä, mutta mihin on unohtunut finanssialan yritysten kilpailukyky. Pankit ja vakuutusyhtiöt ovat jo pitkään olleet Suomen suurimpia veronmaksajia. Finanssialan yritysten maksamat verot olivat vuonna 2015 yhteensä lähes 2 miljardia euroa. Yhteisöverokertymästä finanssiala maksoi neljänneksen.