EU:ssa tarvitaan riskien jakamista ja vähentämistä

EU:n yhteisen kriisinratkaisuneuvoston varapuheenjohtaja Timo Löyttyniemi näkee pankkien kriisinratkaisun keskeisenä osana pankkiunionia. Unionissa tarvitaan yhtä lailla riskien jakamista EU-maiden kesken kuin myös riskien vähentämistä.

”Kun puhumme riskien jakamisesta eli yhteisvastuusta, sitä ei saa erottaa riskien vähentämisestä. Tuleva agenda Brysselissä kohdistuu erityisesti siihen, millä aikataululla riskejä vähennetään pankkijärjestelmässä”, Löyttyniemi arvioi. Hänen mukaansa Saksan valtiovarainministeriön viimesyksyinen taustapaperi ottaa kantaa siihen, miten riskien vähentäminen tulisi toteuttaa. Saksan kanta on, että ensin pitää vähentää pankkijärjestelmän riskejä ennen kuin mennään riskien jakamiseen yhteisvastuullisesti. Viime vuonna viiden EU-instituution presidentit visioivat EMUsta ja samalla myös pankkiunionista agendaa, mitä koetaan tärkeäksi. Visiossa on neljä kohtaa, jotka kaikki liittyvät pitkälti yhteisvastuu- ja riskienjakoteemaan. ”ECOFIN teki joulukuussa päätöksen, jossa sovimme eri maiden kanssa kahdenvälisesti kriisinratkaisun täydentävästä lisärahoituksesta. Se on lainajärjestelmä, jolla varmistetaan, että koko yhteisen kriisirahaston kapasiteetti (55 Mrd euroa) on käytettävissä heti alusta alkaen.” ”Lisäksi olemme asettamassa EKP:n valvonnassa oleville pankeille vaatimuksia riittävien alaskirjaamiskelpoisten pääoma- ja velkaerien olemassaolosta. Pankeilta vaadittava taso asettuu vähintään 8 prosenttiin. Olemme ilmoittaneet aikataulusta merkittäville luottolaitoksille, että tulemme näitä vaatimuksia vuoden aikana asettamaan”, Löyttyniemi kertoo. Hänen mukaansa toinen merkittävä riskien vähentämiseen tähtäävä toimija on EU:n tuore puheenjohtajamaa Hollanti. ”Uskon, että kun riskejä vähennetään, se luo myös edellytyksiä riskien jakamiselle. Toki voidaan ajatella toiseenkin suuntaan. Onhan riskien jakojärjestelmiä jo olemassa, eli on mahdollista, että riskit vähenevät jo nykyisellään”, Timo Löyttyniemi kertoo.

Onko yhteisvastuulle vaihtoehtoja?

Löyttyniemi arvioi, että laajan yhteisvastuun vaihtoehtona voisivat olla esimerkiksi selvästi nykyistä pienemmät pankit, jolloin myös riskit olisivat pienemmät. Samoin finanssialan integraation pitäisi olla vähäisempää. Siten esimerkiksi selvitystilamenettelyt voitaisiin ottaa tehokkaammin käyttöön eikä tarvittaisi yhteisvastuuta. ”Jos halutaan, että olisi epävakaammat finanssimarkkinat ja pienempi talouskasvu, niin sitten yhteisvastuuta tarvittaisiin vähemmän. Tämä ei kuitenkaan ole EU:n tavoite”, Löyttyniemi vertailee. Riskien jakaminen tekee pankeille mahdolliseksi muita toimialoja alhaisemman omavaraisuusvaatimuksen. Löyttyniemen mukaan se on tietynlainen vakuutuksenkaltainen ratkaisu. Näin valtioiden ei tarvitse tulla pelastamaan pankkeja ja finanssijärjestelmässä on parempi vakaus. Vuoden alusta aloittanut kriisinratkaisuneuvosto on keskeisin työväline, kun puhutaan pankkikriisien hoidosta.

”Kriisinratkaisurahaston käyttökynnys korkeaksi”

”Työkaluna meillä on tämä sijoittajavastuujärjestelmä eli ’bail-in’. Jos pankki ajautuu kriisiin, niin konvertoimalla velkoja omaksi pääomaksi voidaan saada vakavaraisuus paremmalle tasolle. Sijoittajavastuu on olennaisin asia ja tapa, millä pankkikriisejä jatkossa hoidetaan”, Löyttyniemi kertoo. Yhtenä osana uutta kriisinratkaisumekanismia on kriisirahasto, johon kerätään maksut pankkijärjestelmästä. Rahaston tavoitekoko on vähintään yksi prosentti suojattujen talletusten määrästä. Arvio summasta on ollut 55 miljarida euroa. Jos kerätyt maksut eivät riitä, voidaan vakausmaksuja kerätä myös jälkikäteen. Tämä on tietysti rasite, ja muutamissa maissa tähän on Löyttyniemen mukaan jo jouduttu kansallisten kriisirahastojen yhteydessä. ”Yhteisvastuullisuuden piirissä vakausmaksut ovat täysimääräisesti kahdeksan vuoden kuluttua. Kynnyksen rahaston käytölle pitää olla korkea ja sijoittajavastuun toimeenpanon vähintään 8 prosenttia taseesta ennen kuin rahasto voi tulla kuvaan mukaan. Asian pitää noudattaa myös niin sanottua yleistä etua; menemme mukaan vain, jos yleinen etu vaatii kriisinratkaisua ja vaihtoehdoksi ei löydy mitään yksityisen tason ratkaisuja”, Timo Löyttyniemi sanoo. Yhdeksi osaksi pankkiunionia on kaavailtu myös euroalueen yhteistä talletussuojarahastoa. Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora Kaupin mukaan yhteisvastuun lisääminen yhteisen talletussuojan kautta on tällä hetkellä turhaa, sillä euroalueella on edelleen maita, jotka eivät ole vielä keränneet senttiäkään talletussuojaa varten. ”On tärkeää, että ensin katsotaan, kuinka pankkiunionin muut osat alkavat toimia”, Kauppi toteaa. Kriisinratkaisuneuvoston varapuheenjohtaja Timo Löyttyniemi ja FK:n toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi puhuivat Finanssialan Keskusliiton järjestämässä Finanssipäivässä 14. tammikuuta Helsingissä.