Eläkeiän sitominen elinajan odotteeseen pidentäisi työuria, alentaisi työeläkemaksua ja pienentäisi julkisen talouden kestävyysvajetta, sanovat Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkijat. Heidän mukaansa taloudellinen eriarvoisuus kansalaisten välillä ei lisääntyisi, kunhan vanhuuseläkeikää nostettaisiin oikealla tavalla.
Tutkijoiden Jukka Lassila, Niku Määttänen ja Tarmo Valkonen aiheesta kirjoittama Eläkeiän sitominen elinaikaan – miten käy työurien ja tulonjaon? -kirja julkaistiin tänään. Tutkijoiden mukaan eläkeiän sitominen on kannattavaa kahdesta syystä: ensiksi työurien pitenemisen myötä kertyisi enemmän verotuloja valtion ja kuntien kassaan. Toiseksi, jos eliniät pitenevät, mutta työurat eivät, elinaikakertoimen leikkaamat kuukausieläkkeet saattavat jäädä työeläkejärjestelmän tavoitteisiin nähden pieniksi.
Nykyinen elinaikakerroin leikkaa jo ihmisten eläkkeitä elinajanodotteen kasvaessa. Kertoimen ajatus on, että täyden eläkkeen saadakseen on tehtävä pitempään töitä. Nyt täyden eläkkeen saa hieman yli 63-vuotiaana, mutta kertoimen vaikutuksesta täyden eläkkeen ikäraja nousee koko ajan. Tutkijoiden mukaan kerrointa kannattaisikin keventää jos eläkeikä sidottaisiin elinajan odotteeseen. Kokonaan kerrointa ei pitäisi poistaa, sillä silloin eläkkeistä tulisi liian kalliita.
Etlan tutkijat suosittelevat, että vanhuuseläkkeen alaikärajaa nostettaisiin aluksi 10 kuukautta, ja sen jälkeen kahdella kolmasosalla eliniän noususta. Eli jos eliniänodote nousisi vuodella, eläkeikä nousisi kahdeksalla kuukaudella. Tutkijoiden mukaan kestävyysvajetta voitaisiin muun muassa tällä konstilla pienentää yhdellä prosentilla.