Työkyvyttömyyteen, vammaan tai ammattitautiin liittyvien etuus- ja korvauspäätösten hyvät perustelut ovat ratkaisevan tärkeitä niin vakuutetuille kuin päätöksen tehneelle vakuutuslaitokselle. Oikeus saada perusteltu päätös kuuluu myös kaikkien perusoikeuksiin.
”Hyvien perustelujen avulla vakuutuskorvausta tai eläkeratkaisua hakeneen on helppo ymmärtää, mitä hänen asiassaan on päätetty ja miksi”, korostaa hallitussihteeri Inka Hassinen sosiaali- ja terveysministeriöstä. Hassinen toimi sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon asettaman vakuutuslääkärityöryhmän sihteerinä.
Hyvin laaditut päätöksen perustelut osoittavat Hassisen mukaan, että asia on ratkaistu puolueettomasti, asiantuntevasti ja oikein. Riittävien ja ymmärrettävien perustelujen merkitys korostuu etenkin silloin, kun asiassa annetaan kielteinen päätös. ”Jos hakemus hylätään niukoin perusteluin, voi kielteisen korvauspäätöksen saaneelle syntyä jopa käsitys, että kaikkea hänen toimittamaansa selvitystä ei ole päätöksenteossa otettu huomioon.”
Päätöksissä tulisi Hassisen mukaan tuoda esiin ne lääketieteelliset perustelut, joilla etuus tai korvaus evätään tai myönnetään vain osittain. ”Päätösten perusteluihin on kiinnitettävä erityistä huomiota silloin, kun vakuutuslaitos poikkeaa hoitavan lääkärin arviosta.”
Asianmukaisesti laadittujen perustelujen avulla kielteisen päätöksen saanut pystyy arvioimaan kannattaako hänen lähteä muutoksenhakuun.
”Hyvät perustelut voivat vähentää myös muutoksenhakua. Etuuden hakija saattaa paremmin hyväksyä kielteisen päätöksen, jos etuuden epäämisen syyt ilmenevät avoimesti ja selkeästi päätöksen perusteluista”, Hassinen toteaa.
Tarvitaan hyviä perusteluja
Lakisääteisten sosiaalivakuutusten toimeenpanossa on sovellettava hallintolakia. Uudet vaatimukset päätösten perusteluista on kirjattu jo eläkelainsäädäntöön ja ne ovat tulossa myös tapaturmavakuutuslainsäädäntöön.
”Lainsäädännön mukaan päätökset on aina perusteltava. Perusteluissa on nyt kerrottava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset”, Hassinen kertoo.
Myönteiseen päätökseen riittää Hassisen mukaan yleensä melko lyhyet perustelut. Kielteiset päätökset sen sijaan vaativat asianosaisen oikeusturvan kannalta hyviä ja yksityiskohtaisia perusteluja. ”Päätöksen perusteluosan tarkoituksena on kuvata kaikki tapauksen ratkaisuun oleellisesti vaikuttavat seikat. Lisäksi tulee kuvata näiden seikkojen perusteella tehty arviointi ja johtopäätökset. Mitä enemmän on käytetty harkintavaltaa, sitä enemmän tarvitaan yleensä perusteluja.”
Perusteluvelvollisuus korostuu esimerkiksi silloin, kun etuuden hakija on aiemmin saanut työkyvyttömyyseläkettä tai vammaisetuutta, mutta hänen jatkohakemuksensa hylätään.
Päätösten tulisi olla yksilöllisiä ja päätöksen perusteista olisi ilmettävä, miksi juuri kyseisessä tapauksessa on päädytty tiettyyn ratkaisuun.
”Tärkeää olisi pyrkiä avaamaan erityisesti sitä, millä tavalla hoitavien lääkärien kirjoittamia lääkärinlausuntoja on arvioitu ratkaisua tehtäessä. Perusteluissa on olonnaista tuoda esille ne lääketieteelliset löydökset ja diagnoosit, joihin perustuen ratkaisu on tehty”, Hassinen korostaa.
Perusteluissa olisi hyvä pyrkiä myös vuorovaikutteisuuteen edunhakijan kanssa sitten, että perusteluissa otettaan kantaa hakijan painottamiin näkökohtiin.
Millainen on hyvä päätös?
Hyvä päätös on Hassisen mukaan rakenteeltaan selkeä ja myös hyvin kirjoitettu. ”Vakuutuslaitoksissa päätösten kirjoittaminen edellyttää toimivaa yhteistyötä korvauskäsittelijöiden, lakimiesten ja asiantuntijalääkärien kesken.”
Päätös pitää Hassisen mukaan kirjoittaa sellaisella yleiskielellä, että se on myös hakijan ymmärrettävissä. ”Lähtökohtana on asiallisuus. Ollaan kohteliaita ja kunnioittavia. Erityistä huomiota vaativat tilanteet, joissa viestitään ikävistä asioista, kuten hylkäävistä päätöksistä ja niiden perusteluista.”
Päätöksen ja siihen sisältyvien perustelujen kielen pitäisi olla ymmärrettävää. ”Ymmärrettävät perustelut on laadittu tapauskohtaisesti, ikään kuin vuoropuheluna hakemukseen. Ne pohjautuvat argumentteihin, jotka nousevat päätöksen saajan tutusta ja tunnistettavasta maailmasta.”
Hyvät perustelut eivät ole irrallinen osa päätöstä vaan rakentuvat selkeästä tekstikokonaisuudesta.
”Pitää osata myös keskittyä oleelliseen. Pitkä päätös ei välttämättä ole hyvä”, Hassinen muistuttaa.