Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ETLAn tuoreen tutkimuksen mukaan asuntovarallisuutta kannattaisi hyödyntää arkisen elintason kohottamiseen elämän ehtoopuolella. Elinikäisen eläkevakuutuksen avulla tapahtuva varallisuuden muuntaminen jatkuvaksi tulovirraksi olisi tehokasta ja toisi kaivattua taloudellista lisäturvaa. Vaikutukset valtiontalouteenkin olisivat positiivisia.
Miksi näin ei sitten toimita jo nykyään? Esteet ovat verotuksellisia, henkisiä ja tiedollisia. Verotus tekee kertamaksulla maksettavien elinikäisten eläkevakuutusten ostamisen mahdottomaksi. Meihin sisäänrakennettu varovaisuussäästäminen sekä sen valeasunakin usein käytetty perinnönjättömotiivi estävät elämänuran aikaisten hedelmien täysipainoisen ja oikea-aikaisen nauttimisen. Virheelliset käsitykset elinikäisestä eläkkeestä taas saavat nerokkaan vakuutusmekanismin vaikuttamaan suoranaiselta huijaukselta.
Finanssialan Keskusliiton tavoitteena on saada kertamaksuisten eläkevakuutusten verotukselliset esteet poistettua. ETLAn tutkimuksen jälkeinen nettikeskustelu osoitti kuitenkin jälleen kerran, että verotuksen saaminen kuntoon ei tule riittämään. Koko lisäeläkejärjestelyhän leimattiin pahimmillaan pankkien yritykseksi kahmia itselleen mummojen mökit ja vakuutusyhtiöiden yritykseksi huijata nuo mökkirahat. Kyllä masensi. Toisaalla taas ehdotus leimattiin hallituksen yritykseksi kaapata vanhusten omaisuus ja lopettaa muut eläkkeet Suomesta. Tämä ei voisi olla kauempana totuudesta. Tässähän on erilaisten hallituksien suuntaan jo vuosia viestitty siitä, että lisäeläkkeiden verotus pitäisi vihdoinkin saada kansantaloutta pitkäkestoisella tavalla tukevaan asentoon, mutta nämä viestit ovat kaikuneet kuuroille korville. Että jos jotain, niin ainakaan tätä ei kannata lastata hallituksen syyksi.
Miten ikinä tämän lisäeläkejärjestelyn järkevyyden ja roolin saisi selitettyä kätevästi ja samalla ymmärrettävästi kenellekään asiaan vihkiytymättömälle? Itse olen havainnut, että järjestelyn vapaaehtoista luonnetta ei voi koskaan korostaa liikaa. Lisäeläkettä ei ole kenenkään pakko ottaa, keneltäkään ei olla tässä viemässä mitään väkisin. Vapaaehtoisuus on tässä keskeistä – ja silti juuri se pointti lentää ensimmäisenä ikkunasta ulos, kun ”keskustelu” alkaa. Lisäksi näissä keskusteluissa unohtuu usein se perusasia, että tässäkin kaupassa saa rahalleen vastineen. Ja sekin, joka ei ehdi saada jokaista lanttiaan takaisin ennen kuolemaansa, saa kuitenkin nauttia taloudellisen lisäturvan tuomasta mielenrauhasta elinaikanaan.
Rohkaisevia merkkejä ajattelutapojen muutoksesta on kuitenkin havaittavissa. Esimerkiksi käänteisten asuntolainojen maltillinen, mutta sitkeä suosion kasvu kertoo siitä, että asunnon arvo aletaan nähdä uusin silmin. Perillisten rooli tulee olemaan tässä ajattelutavan muutoksen läpiviennissä ratkaiseva. Useimmille meistä oman vanhemman hyvinvointi on tulevaa perintöosuutta tärkeämpi. Sen me myös aktiivisesti ilmaisemme, jolloin omaisuudesta kiinni pitämisen selittäminen halulla jättää perintöä vähenee.
Jäikö kysyttävää?
|Aiheen asiantuntijat
