Asiointipalveluiden tarjoajien pitää voida luottaa, että oikea henkilö käyttää tunnuksia.
Pankki olettaa lähtökohtaisesti, että verkkopankkitunnuksia käyttää se henkilö, jolle tunnukset on myönnetty. Myös eri asiointipalveluiden tarjoajien pitää voida luottaa, että oikea henkilö käyttää tunnuksia. Usean ihmisen käyttämälle tilille on mahdollista hankkia useammat tunnukset.
Markku Miettinen kirjoitti (HS Mielipide 30.1.), ettei hän voi hoitaa liikuntarajoitteisen äitinsä pankkiasioita tämän verkkopankkitunnuksilla. Miettisen mukaan pankki ei luota tuntemaansa asiakkaaseen ja tätä auttavaan lähisukulaiseen.
Verkkopankkitunnuksia käytetään henkilöllisyyden todentamiseen sähköisesti, ja pankki tarjoaa tunnistuspalvelun muillekin toimijoille. Mitä tahansa tilillä tapahtuukin, pankin näkökulmasta vastuussa on tunnusten omistaja. Jos pankilla on syytä epäillä, että tunnuksia käyttääkin joku muu, pankin velvollisuus on suojella tunnusten oikeaa omistajaa ja estää tunnusten käyttö.
Muut verkkopankkitunnistusta käyttävät asiointipalvelut, kuten Kela ja verottaja, luottavat, että pankki pitää huolen siitä, että verkkopankkitunnuksia käyttää oikea henkilö.
Kuinka sitten liikuntarajoitteinen voi hoitaa pankkiasiansa ilman kohtuuttomia palvelumaksuja ja vaivaa?
Jos tiliä käyttää kaksi ihmistä, molemmille voi esimerkiksi hankkia käyttöoikeuden tiliin ja omat henkilökohtaiset verkkopankkitunnukset. Tällöin pankki tietää, kuka tiliä milloinkin käyttää.
Myös e-laskut voi määrätä automaattisesti maksuun, jolloin veloituskohtaista vahvistusta ei tarvita. Konttorille voi antaa suoramaksutoimeksiannon säännöllisiä laskuja varten.
Lähtökohtaisesti pankkiasiointi tiskilläkin edellyttää valtakirjaa, eikä edes lähisukulainen voi konttorissakaan hoitaa omaisensa pankkiasioita pelkästään omaisen passia näyttämällä. Verkkopankkitunnukset siis rinnastuvat henkilökorttiin tai passiin, ja niiden avulla pankki varmistaa, kuka tilillä oikeasti asioi.
Kirjoitus on alun perin julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla 4.2.