Kaikki taloudellinen toiminta on potentiaalisesti ympäristölle haitallista – osa enemmän, osa vähemmän. Kun homma menee plörinäksi ja vahinko on tapahtunut, asian korjaaminen on välttämätöntä. Vahingosta riippuen näillä korjaustoimilla voi olla hyvinkin suuri hintalappu.
Euroopan unioni otti vuonna 2004 käyttöön ympäristövastuusta annetun direktiivin, jossa sovelletaan saastuttaja maksaa -periaatetta. Sen perusidea on, että vahingon aiheuttaja maksaa myös kaikki korjaavat toimet. Ympäristövastuudirektiivin uudistaminen on nyt suunnitteilla. Saastuttaja maksaa -periaatteen haasteena on, että vahingon tullessa ilmi, sen aiheuttajaa ei välttämättä ole enää olemassa.
Vakuutus perustuu varojen keräämiseen etukäteen mahdollisten tulevien vahinkojen korvaamiseksi. Sen olennaisena piirteenä on riskiperusteisuus: tieteellisen arvion perusteella riskipitoisemmaksi todetuilta yrityksiltä peritään korkeampaa vakuutusmaksua kuin vähemmän riskipitoisilta.
Vakuutuksen kautta kaikki yritykset kantavat kortensa kekoon saastuttamisen kustannusten kattamiseksi tasapuolisesti ja riskiperusteisesti. Vakuutustekniikan soveltaminen ei tarkoita, että vain vakuutusyhtiöt voivat tällaista turvaa tarjota. Periaatteessa on mahdollista luoda rahoitusmarkkinainstrumentteja, joiden kautta ympäristövahinkojen korjaamista on mahdollista rahoittaa.
Vakuutuksen periaatteena on myös kannustaa toimimaan mahdollisimman varovaisesti ja riskejä karttaen. Edes hyvällä riskienhallinnalla ei silti ole mahdollista estää kaikkia epätoivottuja tapahtumia, ja tällöin vakuutus korvaa vahingot. Vakuutuksen ja riskienhallinnan erottamaton yhteys on erityisen tärkeä ympäristövastuun näkökulmasta. Koska ympäristötuho on yleensä peruuttamatonta, toimijoilta tulisi aina edellyttää korkeinta mahdollista huolellisuutta toiminnassaan. Riskien ehkäisy on tärkeää – eikä rahoituksen hankkiminen ole sille vaihtoehto. Mutta koska välillä homma väistämättä osuu tuulettimeen, on varasuunnitelma oltava.
Aktuaariyhdistysten eurooppalainen keskusjärjestö AAE on avannut keskustelun omalla julkaisullaan tukeakseen ympäristövastuudirektiivin uudistusta. Mietinnön johtopäätöksenä on, että vakuutus on yksi mahdollinen keino toteuttaa saastuttaja maksaa -periaatetta. Ennen lopullisia päätelmiä on kuitenkin vielä tehtävä monia teknisiä arvioita ja markkinatutkimusta. Aktuaarien on kannettava yhteiskunnallinen vastuunsa ja tarjottava asiantuntemustaan hyödynnettäväksi direktiivin uudistuksessa.
Kolumni on julkaistu alun perin englanniksi AAE:n sivuilla 27.9.2022.
Janoatko lisää?
Tähän aiheeseen liittyviä uutisia ja kolumneja
Savuvahinkokattiloiden pop-up-myymälä ja valmiiksi nuotiontuoksuisia kuksia – Pohjola Vakuutus innovoi tapoja antaa vahingoittuneille tavaroille uusi elämä
Vakuutusala on riskien jakajana keskeisessä roolissa taistelussa ilmastonmuutosta ja luontokatoa vastaan
”Jos yritys ei ole tosissaan vihreässä siirtymässä, sen vakuuttaminen on ilmastonmuutoksen rahoittamista”
If käänsi katseensa vahingonkorvauksiin: ”Kumppanikorjaamomme ovat ryhtyneet toimeen päästöjen vähentämiseksi”
