Vahinkovakuuttaminen ei ole rahanpesukeino. Arvo-omaisuuden vakuuttaminen tai kolarien järjestäminen perusteettomien korvausten saamiseksi ei ole rahanpesua vaan petosrikollisuutta. Sisäministeriön ylitarkastaja Virpi Koivu sekoitti käsitteitä uutta rahanpesulainsäädäntöä koskevassa Helsingin Sanomien uutisessa 13.1.
Koivu perustelee tavanomaisten vakuutusten rahanpesuriskiä esimerkillä Espanjasta, jossa tekaistuista liikenneonnettomuuksista oli nostettu korvauksia, joilla oli rahoitettu terrorismia. Kyse ei ole rahanpesurikoksesta vaan vakuutusyhtiöön kohdistuvasta petoksesta. Vakuutuksenottaja siis antaa vakuutusyhtiölle vääriä tai muunneltuja tietoja saadakseen perusteettoman vakuutuskorvauksen.
Rahanpesurikoksen tekijä taas ottaa vastaan, käyttää, muuntaa tai välittää rikoksella hankittua omaisuutta. Tarkoitus on peittää tai häivyttää hyöty tai omaisuuden laiton alkuperä. Omaisuuden vakuuttaminen ei ole laittoman alkuperän häivyttämistä. Jos varastettua omaisuutta yritetään muuttaa rahaksi vakuutuksen kautta, on kyse vakuutuspetoksesta.
Hallitus ehdottaa, että myös vahinkovakuutusten ottajilta pitää kysyä poliittisesta vaikutusvallasta, vaikka direktiivi ei sitä edellytä vakuutusalan mitättömän rahanpesuriskin takia.
Koivu esittää, että vakuutusyhtiö voisi myöntää vakuutuksia poliittisesti vaikutusvaltaisen, ns. PEP-henkilön lähipiiriin kuuluvalle ilman ylimmän johdon suostumusta. Tältä osin lakiehdotus on yksiselitteinen: PEP-henkilön perheenjäsentä tai läheistä liikekumppania koskevat liiketoimet on alistettava ylimmän johdon päätettäviksi.
Toisin kuin Koivu esittää, ylin johto tarkoittaa finanssilaitoksen korkeinta päätöksentekotasoa, kuten hallitusta, eikä sen tehtäviin kuulu yksittäisiä asiakkaita koskevien päätösten tekeminen. Finanssialan Keskusliitto onkin esittänyt, että PEP-henkilö voitaisiin jatkossakin ottaa asiakkaaksi ylemmän johdon päätöksellä, mikä vastaisi myös direktiivin vaatimuksia.
Koivun tarpeettomiksi arvioimat kyselyt kertaluonteisissa vakuutuksissa ovat osa asiakkaan tuntemista ja vakuutusyhtiön lakisääteinen velvollisuus. Niidenkään myöntäminen asiakkaan perustietoja selvittämättä ei ole mahdollista.
Finanssiala tuntee vastuunsa rahanpesun torjunnassa ja on valmis tälläkin rintamalla tehostamaan yhteistyötään viranomaisten kanssa. Ehdotettu vakuutuksenottajiin kohdistuva poliittisten yhteyksien kysely ei edistä asiaa millään tavoin. Kyse on kansallisesta lisäsääntelystä, josta aiheutuva harmi koituu viime kädessä vakuutusasiakkaan kannettavaksi. Siksi siitä tulisi luopua.
Kirjoitus on alun perin julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla