Työkyvyttömyys on ongelma, vaikka työkyvyttömyyseläkkeiden määrä onkin laskusuunnassa

Työkyvyttömyys on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Sekä yksilö että yhteiskunta jäävät tappiolle, kun työkykyä ei enää ole. Tilastojen mukaan työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kuitenkin laskenut tällä vuosituhannella selvästi. Mielenterveyssyyt ovat yleisin peruste työkyvyttömyydelle ja ne korostuvat erityisesti nuorten työkyvyttömyyseläkkeissä. Mielenterveyden häiriöistä johtuvien työkyvyttömyyseläkkeiden lukumäärä ei ole pitkällä aikavälillä kasvanut – mutta niiden osuus kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä on.

Työkyky tai -kyvyttömyys ei ole mustavalkoinen käsite, jossa työkykyä joko on tai ei ole. Käsite on liukuva: Jos työkyky heikkenee ja sairauslomia alkaa kasaantua, kevennetään työtaakka ja tehdään kuntoutusta. Tarvittaessa vaihdetaan työtehtäviä kokonaan. Vasta työkyvyn heikennyttyä liikaa edessä saattaa olla työkyvyttömyyseläke.

Mutta miltä näyttää pysyvä työkyvyttömyys tilastojen valossa? Miten työkyvyttömyyseläkkeet ovat kehittyneet aikojen saatossa? Selvitetään asiaa Eläketurvakeskuksen työeläketilastojen perusteella, joissa on nimensä mukaisesti mukana työeläkkeet mutta ei kansaneläkkeitä.  

Helposti syntyvä mielikuva työkyvyttömyyseläkkeestä on, että se katkaisee keskellä parhainta kukoistustaan olevan työuran, vaikka työelämää olisi vielä vuosikymmen tai useampikin jäljellä. Tämä mielikuva on tilastojen valossa väärä. Työkyvyttömyyseläkkeellä ollaan keskimäärin vain alle kaksi vuotta ennen vanhuuseläkkeelle siirtymistä.

Toinen väärä mielikuva, joka helposti saattaa syntyä, on työkyvyttömyyseläkkeiden kasvusuunta. Tilanne on tilastojen valossa juuri päinvastainen. Työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on laskenut selvästi 1990-luvun huippuvuosista.

======
Nuorten mielenterveysongelmat
johtavat usein työkyvyttömyyteen.
======

Myös keskustelu mielenterveyssyistä saattaa johtaa osin väärin mielikuviin. Vaikka näiden osuus työkyvyttömyyseläkkeistä onkin kasvanut tällä vuosituhannella, syy löytyy suurelta osin muiden syiden paremmasta kehityksestä.

Tarkastellaan edellä olevaa taulukkoa rajattuna vuosiin 1995–2019 jaoteltuna työkyvyttömyyseläkkeen syyn mukaan. Havaitaan, että esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsyihin perustuvat työkyvyttömyyseläkkeet ovat vähentyneet huomattavan paljon tällä ajanjaksolla. Sen sijaan mielenterveyssyyt ovat laskeneet lukumääräisesti vain hieman. Näin ollen mielenterveyssyiden osuus työkyvyttömyyseläkkeistä on kasvanut ajanjakson aikana merkittävästi. Kun vuonna 1995 mielenterveyden häiriöt olivat syynä 26 prosentissa työkyvyttömyyseläkkeistä, vuonna 2019 osuus oli 43 prosenttia. Kysymys kuuluukin, mikseivät mielenterveyssyyt ole laskeneet samaan tapaan kuin muut syyt.

Vaikka yleinen kehitys on ollut pitkällä aikavälillä parempaan suuntaan, vakavia ongelmia on edelleen. Nuorten alle 40-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeiden määrä ei ole laskenut juuri ollenkaan tällä vuosituhannella, vaan on sitkeästi pysynyt 8 000–9 000 kappaleessa. Mielenterveyden häiriöt korostuvat työkyvyttömyyseläkkeen syynä erityisesti tässä ikäryhmässä.

Työkyvyttömyyseläkkeiden määrän lasku on myönteistä koko yhteiskunnalle. Jotta positiivinen kehitys jatkuisi, ilmeinen parannuskohde löytyy mielenterveyssyistä. Näiden osalta vastaavaa laskua kuin esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsyiden kohdalta ei ole tapahtunut. Tässä tulevaisuuden haaste, jossa oma roolinsa on työpaikoilla, työterveyshuollolla ja työeläkelaitoksilla.