Toivooko vakuutuksenottaja vahinkoa, jotta saisi vakuutuksestaan hyötyä?

Menivätkö vakuutusmaksut hukkaan, jos talo ei koskaan palanutkaan, jalka ei koskaan katkennutkaan, vakava sairaus ei iskenytkään ja autokin jäi kolaroimatta? Harmittaako vahingoton elämä vakuutuksen ottanutta kuluttajaa? Tuskin.

Mediassa näkyy tasaisin väliajoin pohdintoja erilaisista vakuutustuotteista ja laskelmia siitä, milloin ne kannattavat ottajalleen taloudellisesti. Taloudellinen kannattavuus on näissä esimerkeissä aina typistetty äärimmilleen: onko vakuutuksesta saanut korvauksina enemmän rahaa kuin on maksanut vakuutusmaksuja?

Kun vakuutuksella varaudutaan odottamattomiin ja yllättäviin riskeihin, eivät kaikki voi saada vakuutuksesta enemmän rahaa kuin ovat siitä maksaneet. Yhtälö on mahdoton. Säästö-, eläke- ja sijoitusvakuutuksissa tilanne on erilainen.

Vakuutuksen idea ei ole vaurastuttaa ottajaansa, vaan tuoda hänelle turvaa ei-toivotun tapahtuman kohdatessa. Vakuutus on solidaarisuuskone, jossa turvataan isoa ihmisjoukkoa onnettomuuksilta ja riski jaetaan yhdessä. Silloin kukaan ei joudu onnettomuuden sattuessa perikatoon, mutta kaikki maksavat vähän.

Hyvinvointiyhteiskunta toimii myös valtavana solidaarisuuskoneena. Esimerkiksi julkinen terveydenhuolto toimii verorahoituksen varassa. Veroja maksaessaan ei myöskään voi olla varma, kuinka paljon itse joutuu terveytensä takia käyttämään julkisia terveydenhoitopalveluja.

Vakuutusyhtiön palveluihin saattaa tuotteesta riippuen kuulua korvauksen lisäksi palvelua ikävän tapahtuman kohdatessa – esimerkiksi kolarin ajaneelle sujuva, vähällä selvittelyllä sujuva auton korjaaminen yhteistyökorjaamolla ja tilalle autovuokraamosta sijaisauto. Kaikki vakuutusyhtiön suunnittelemana palveluna.

Vakuutuksen tärkein ominaisuus on kuitenkin vakuutuksen tuoma varmuus siitä, että jos jotain pahaa tapahtuisi, ainakin taloudellisesti on vakuutuksen turvaama. Tätä taustaa vasten mediassa esitetyt koko vakuutuksenottajajoukkoa kuvaavat ja kokonaisuutta yksinkertaistavat kannattavuuslaskelmat näyttäytyvät kummallisina.

Kirjoitus on julkaistu myös Helsingin Sanomien mielipidesivulla.