Harmaa talous ja muu talousrikollisuus koskettaa finanssialaa monin tavoin. Ala onkin aktiivisesti mukana yhteiskunnallisessa kamppailussa veronkiertoa ja rahanpesua vastaan. Tavoitteena on, ettei finanssiyrityksiä ja -palveluita käytetä rikollisen toiminnan välikätenä missään muodossa.
Sekä ala että viranomaiset ovat pitkään peräänkuuluttaneet tehokkaampia toimia talousrikollisuuden torjuntaan mutta tavoitteisiin on vielä matkaa. Poliisi ja tulli käynnistivät viime vuonna 1722 talousrikosjuttua, mikä on 17 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Myös päätettyjen juttujen määrä laski. Syitä laskuun analysoidaan parhaillaan.
Finanssiala käyttää rahanpesun torjuntaan tuhansia henkilötyövuosia ja kymmeniä miljoonia euroja. Onko torjunta tehokasta? Sanoisin, ettei ole. Tuhansista rahanpesuilmoituksista vuosittain käynnistyy vain viitisenkymmentä uutta esitutkintaa. Kuinka suurista tai pienistä rikoksista niissä on kyse, siitä ei ole arviota.
Rahanpesun torjunnassa finanssiala koetaan liian usein ”vastapuolena”, ja niinhän ei ole. Rahanpesun torjunta on viranomaisten ja finanssialan yhteinen asia. Yhteistyötä olisikin syytä tiivistää säädösvalmistelussa, tietojenvaihdossa ja myös koulutus- ja tutkimusyhteistyössä. Seuraava askel voisi olla tiivis yhteistyö rahanpesun torjuntaa koskevan kansallisen riskiarvion laatimisessa.
Eräs kuluvan vuoden ilmiö on sijoitushuijaukset. Pankeista saatujen tietojen mukaan niiden määrä ja niistä aiheutuneet vahingot ovat kaksinkertaistuneet viime vuoteen verrattuna. Pankkien havaitsemien sijoitushuijauksien vahingot noussevat tänä vuonna 6 – 7 miljoonaan euroon. Todellista vahinkomäärää ei tiedä kukaan, koska osa ”sijoittajista” ei tappioistaan kerro.
Sijoitushuijauksia on ollut kauan mutta internet ja sosiaalinen media ovat lisänneet huijareiden mahdollisuuksia tavoittaa potentiaalisia sijoittajia. Tarinat suurista ja varmoista voitoista ovat mielikuvituksellisia. Silti aina joku tarttuu ansaan ajatellen ”Entä jos minäkin rikastun? Voiko tällainen onni minua kohdata?”. Ei rikastu, eikä onni kohtaa. Sijoitushuijaukset ovat kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta, jonka torjunta on vaikeaa ja rahojen takaisinsaaminen lähes mahdotonta. Ahne ja tyhmä on edelleen erittäin vaarallinen yhdistelmä – asiakkaalle ja hänen rahoilleen. Torjuntatoimena riittää, kun on tolkun immeinen eikä hötkyile.
Menetetty aika on kadotettu totuus
Finanssiala on peräänkuuluttanut viranomaisten ja alan tiedonvaihdon lisäämistä. Rikoksella vietyjen varojen jäljittämisessä ja palauttamisessa oleellista on nopeus. Menetetty aika on kadotettu totuus, ja myös rahat. Jo vuosia vireillä ollut hanke tilitietojen sähköisestä siirrosta pankeista viranomaisille olisi pikaisesti saatettava loppuun. Sähköinen tilitietojen siirto nopeuttaisi talousrikosten tutkintaa ja parantaisi rikoshyödyn jäljittämistä.
Rikollista toimintaa voitaisiin ehkäistä myös sillä, että pankeille annettaisiin oikeus vaihtaa keskenään tietoja ns. muulitileistä. Samoin vakuutusyhtiölle tulisi antaa oikeus kysyä pankista, kuuluuko tietty tili vakuutuksenottajalle. Näin voitaisiin estää vakuutuskorvauksen maksaminen bulvaanin tilille, mikä on epärehellisen asiakkaan keino vältellä ulosottoa tai muita viranomaistoimia.
Viranomaisten keskinäinen tiedonvaihto on monin tavoin esillä myös pääministeri Rinteen hallitusohjelmassa. Tuloksia soisi syntyvän, sillä vuosikausia jatkuneen tiedonvaihdon ”tehostamisesta” huolimatta viranomaisten toiminta tuntuu olevan liian siiloutunutta. Harmaan talouden veijarit käyttävät tätä sumeilematta hyödykseen.
Paljon voitaisiin tehdä myös vakuuttamisen saralla. Vahinkovakuutusyhtiöiden korvausmeno palo- ja vuotovahingoista on vuosittain lähes 350 miljoonaa euroa. Suurin osa vahinkokohteista saneerataan ja ennallistetaan. Tätä eräät, usein lyhyen elinkaaren yhtiöt pitävät hunajapurkkinaan, koska urakoilla on varma maksaja. Myös järjestäytynyt talousrikollisuus on jo kauan ollut kiinnostunut näistä urakoista. Talousrikollisten yhtiöt jättävät verot, työeläkemaksut ja lakisääteiset työtapaturmamaksut maksamatta. Työn jälki on usein huonoa. Tilaajavastuulain velvoitteet rikollisten on helppo kiertää perustamalla uusia yhtiöitä.
Vahinkovakuutusyhtiö voi torjua talousrikollisuutta ja harmaata taloutta epäämällä tällaisilta firmoilta toiminnan vastuuvakuutuksen. Ilman sitä firma ei menesty tarjouskilpailussa. Keskeinen kysymys on se, miten vakuutusyhtiö voi tunnistaa huijarifirman ja sen todelliset toimijat. Tähän tarvittaisiin lisää viranomaisten ja finanssialan tiedonvaihtoa. Nykyisellään tiedonvaihdon rajat ovat liian tiukat ja sitä talousrikolliset hyödyntävät sumeilematta. Valitettavasti vanha talousrikollisen sanonta, ”Viekää maine, jättäkää rahat”, on edelleen validi.
Eräs tehokas tapa torjua järjestäytynyttä rikollisuutta, ml. talousrikollisuus, on sen hallinnollinen torjunta. Siinä yhdistellään erilaisia hallinnollisia keinoja, kuten lupa-, tarjouskilpailu- ja tukimenettelyissä mukana olevien tahojen seulontaa ja seurantaa. Järjestäytyneet rikollisryhmät hyödyntävät laillisia elinkeinoja kehittäessään ja laajentaessaan laitonta toimintaansa. Finanssialalla on useita mahdollisuuksia torjua tämäntyyppistä rikollisuutta muun muassa kieltäytymällä liikekiinteistöjen vuokrasopimusten teosta. Tämäkin edellyttää riittävää tiedonvaihtoa, jotta jyvät saadaan erotettua akanoista.