Suomessa toimivat pankit tekivät viime vuonna yli 10 000 ilmoitusta epäilyttävistä liiketoimista, ja finanssialan yritykset Suomessa käyttävät vuosittain jopa yli 100 miljoonaa euroa rahanpesun torjuntaan. Ilmoitukset johtavat kuitenkin vain harvoin esitutkintaan tai syytteisiin. Lisää tehoja rahanpesun torjuntaan saataisiin tehostamalla sekä yksittäisten pankkien että pankkien ja viranomaisten välistä tietojenvaihtoa. Tarpeen on myös lisätä viranomaisten resursseja sekä selkeyttää lainsäädäntöä.
Rahanpesussa pankkien läpi yritetään ohjata rikollisesti hankittuja varoja niiden laittoman alkuperän häivyttämiseksi. Likaisen rahan pysäyttäminen on sekä pankin että yhteiskunnan intresseissä ja sen varmistamiseksi rahanpesulaki asettaa tiukkoja vaatimuksia. Sääntelyn keventämiselle ei alan mielestä ole tarvetta, mutta sääntelyn selkeyttämistä ja yksinkertaistamista sekä riskiperusteisuuden vahvistamista kaivattaisiin kiireisesti.
Kyselyt ärsyttävät asiakkaita
Lainsäätäjän tulisi selvemmin määrittää, mitä rahanpesun torjunnalta halutaan. Toisaalta puhutaan riskiperustaisuudesta – torjunnan resurssit kohdistetaan sinne, missä riski on korkein – mutta samaan aikaan kuitenkin edellytetään asiakkaan henkilöllisyyteen, poliittiseen vaikutusvaltaan, tosiasiallisiin edunsaajiin, ennakoituun toimintaan ja palvelujen käyttöön, taloudelliseen asemaan ja muihinkin seikkoihin liittyviä kysymyksiä, joihin vastaukset on saatava riippumatta siitä, onko tiskin takana eläkeläinen, miljonäärisijoittaja vai monikansallinen yritys.
Kyselyt lapsenlapselle laitetun syntymäpäiväsatasen alkuperästä ärsyttävät asiakasta, aiheuttavat pankille turhaa työtä ja suuntaavat rahanpesun torjuntaan tarkoitettuja resursseja väärään suuntaan.
Asiakkaan tuntemista koskevat velvoitteet on kuvattu rahanpesulaissa yksityiskohtaisesti ja tavalla, joka jättää pankeille niukasti liikkumavaraa. Toisin kuin eräissä julkisuudessa esitetyissä puheenvuoroissa on vilauteltu, järkevän toiminnan lähtökohtana ei voi olla, että pankkien tulisi osoittaa joustavuutta laiminlyömällä lakiin perustuvia velvoitteitaan.
Tietojen vaihdolla laajempi kuva
Kansainvälisten kokemusten pohjalta tietojen vaihtaminen auttaa rahanpesun torjunnassa. Mekaanisista rahanpesuilmoituksista tai ainakin niiden rinnalla tulisi sallia laajempi tietojen vaihto sekä toimialan sisällä että pankkien ja viranomaisten välillä. Nykyisessä tilanteessa jokainen pankki näkee kokonaistilanteesta vain kapean siivun, mutta tietoja vaihtamalla saataisiin muodostettua isompi kuva siitä, mihin ja kenelle hämärää rahaa pakkautuu.
Pankeilla tulisi myös olla oikeus varoittaa muita pankkeja tavallisesta poikkeavista rahavirroista. Tämä mahdollistaisi laittomasti saatujen varojen pysäyttämisen ja palauttamisen oikealle omistajalle. Pahinta, mitä rikolliselle voi tapahtua, on rahojen menetys.
Myös viranomaiset tarvitsevat lisää resursseja sekä rahanpesuepäilyjen selvittämiseen että varsinaiseen rikostutkintaan. Viime vuonna tehdyistä yli 10 000 rahanpesuilmoituksesta vain marginaalinen osuus johti esitukintaan tai syytteeseen. Rahanpesun torjuntaan käytetään suomalaisissa finanssilaitoksissa vuosittain vähintään satoja henkilötyövuosia ja jopa yli 100 miljoonaa euroa. Suotavaa olisi, että satsaukset tuottaisivat myös tuloksia.
Jäikö kysyttävää?
|Aiheen asiantuntijat
