Pankkiunionin puuttuva palanen, yhteinen talletussuoja, on esillä EU:n huippukokouksessa tällä viikolla.
Pankkien vakavaraisuus- ja kriisinratkaisulainsäädäntö on laaja kokonaisuus. Karkeasti ottaen pankit jakautuvat sääntelyssä kahteen kategoriaan: niihin, jotka ovat suorassa eurooppalaisessa valvonnassa ja kriisinratkaisumenettelyssä, ja niihin, jotka ovat kansallisen valvonnan ja kansallisen kriisinratkaisu- ja konkurssimenettelyjen piirissä.
Suoraan eurooppalaiseen valvontaan kuuluvat talouden kannalta merkittävät pankit. Tällaisten pankkien mahdollisiin kriiseihin varaudutaan kattavin kriisinratkaisusuunnitelmin, uudelleen pääomitusta varten pankin itsensä keräämin varoin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston avulla. Kriisiytynyt pankki menee ns. resoluutioon eli rakennejärjestelyyn ja/tai uudelleenpääomitukseen. Tämä tarkoittaa, että pankki ei kaadu perinteisessä mielessä. Ajatuksena on, että toiminnan jatkuvuus turvataan ja tavallinen pankkiasiakas ei edes huomaa kriisiytymistä. Näiden pankkien kriisinratkaisussa ei käytetä talletussuojarahastossa olevia varoja kuin vain erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa. Mm. Nordea ja OP Ryhmä kuuluvat tähän kategoriaan.
Kansallisten valvonta-, konkurssi- ja kriisinratkaisumenettelyjen piiriin kuuluvat puolestaan pienet pankit, joita on Euroopassa huomattavasti enemmän kuin resoluutioon meneviä pankkeja. Joutuessaan kriisiin nämä pankit kaatuvat ja poistuvat markkinoilta. Toisin kuin edellä, näiden pankkien alasajoon ei käytetä kriisinratkaisurahastoa vaan talletussuojarahastoa.
Talletussuojarahaston varoja tarvitaan huolehtimaan siitä, että tallettajilla on pääsy talletussuojan alaisille tileilleen.
Talletussuojarahaston varoja tarvitaan huolehtimaan siitä, että tallettajilla on pääsy talletussuojan alaisille tileilleen. Suomessa talletussuojaan kerättyjä varoja oli 2020 lopussa yhteensä 1,27 miljardia euroa. Summa koostuu kahdesta erillisestä rahastosta: Rahoitusvakausviraston hallinnoimasta talletussuojarahastosta ja vanhasta puskurirahastona toimivasta VTS-rahastosta.
Suomessa kaatumaan päästettäviä pankkeja on vain vähän. Lienee ymmärrettävää, että suomalaisten tallettajien suojaksi kerättyjä varoja ei haluta antaa huonokuntoisten eurooppalaispankkien pelastamiseen tilanteessa, jossa koronapandemia on syventänyt entisestään näiden pankkien ongelmia. Suomen viranomaiset ja pankkiala muodostavat tässä asiassa onneksi yhteisrintaman.
Yhteinen talletussuoja voidaan perustaa, mutta sen varoilla ei saa kattaa kaatuvien pankkien sijoittajien tappioita. Kaatuvien pankkien alasajoa voitaisiin helpottaa lainamuotoisella takaisinmaksettavalla tuella. Jos muiden maiden pankit laitetaan maksumieheksi, vaikutukset heijastuvat laajalle myös näiden pankkien kotimaiden talouteen.
Kolumni on alun perin julkaistu Kauppalehden mielipidesivulla 24.6.2021
Jäikö kysyttävää
|Aiheen asiantuntijat
