Tahto luo kyvyn – eurooppalaisen puolustusteollisuuden rahoituksen lisäämiseen tarvitaan poliittista määrätietoisuutta

Uutisten seuraaminen on tuntunut viime vuosina painostavalta. Suomen kanssa lähes samalla pituuspiirillä sijaitseva eurooppalainen valtio taistelee raakaa hyökkäystä vastaan, siviilit kärsivät ja eurooppalaisia maita globaaleihin datavirtoihin kytkevät kaapelit katkeilevat merenpohjassa. Rauhanprojektina rakentunut EU on joutunut lähelle sodan todellisuutta tavalla, johon moni unionissa ei olisi ollut valmis.

Geopoliittisen epävarmuuden kasvamisella on ollut merkittävä vaikutuksensa eurooppalaiseen turvallisuusjärjestelmään ja poliittiseen dynamiikkaan. Ymmärrettävät vaatimukset Euroopan sotilaallisen suorituskyvyn lisäämisestä, puolustusbudjettien kasvattamisesta ja asehankintojen kiihdyttämisestä ovat yleistyneet. On myös alettu miettiä kuumeisesti uusia keinoja, joilla pumpata nopeasti lisärahoitusta eurooppalaiseen puolustusteollisuuteen.

======
Yhtenä ratkaisuna rahahanojen avaamiseksi on väläytelty puolustusteollisuuden sisällyttämistä EU:n kestävän rahoituksen taksonomiaan.
======

Liittämällä puolustusteollisuus EU:n kestävän rahoituksen taksonomiaan haluttaisiin varmistaa, että sektori saisi sujuvasti lisärahoitusta toimintansa kehittämiseen. Vaatimukset ovat ymmärrettäviä, sillä kriisin keskellä hatariinkin oljenkorsiin on luonnollista takertua. Keinoja miettiessä moni on kuitenkin tuntunut unohtavan, mikä taksonomian tarkoitus on.

Taksonomian tavoitteena on ennen kaikkea ohjata sijoituksia ympäristöystävällisiin ja kestäviin kohteisiin. Avainsana on juuri ympäristöystävällisyys. Jotta puolustusteollisuus sopisi taksonomian raameihin, sen pitäisi sisältää toimintoja, jotka edistävät merkittävästi ympäristötavoitteita, eivätkä aiheuta olennaista haittaa muille päämäärille. Sosiaalinen taksonomia taas on nykyisestä ympäristötaksonomiasta erillinen järjestelmä.

Puolustusteollisuuden voi ajatella kohentavan maanosamme kriisinkestävyyttä, joten ala saattaisi uida luontevasti sosiaalisen taksonomian sisään. Tähän hätään apu ei kuitenkaan ennätä perille sosiaalisen taksonomian kautta, sillä hankkeen perusteellisempi pohjustaminen ei ole vielä edes alkanut EU:ssa.

Taksonomian tarkoitus ei ole ylipäänsä torjua mitään, vaan toimia rahoitusta ympäristöystävällisiin kohteisiin opastavana tienviittana. Taksonomian huutaminen hätiin peittää alleen sen tosiasian, että mikään sääntely ei tällä hetkellä tulppaa rahoitusvirtaa eurooppalaiseen puolustusteollisuuteen. Puolustusteollisuuden rahoitusta voidaan kyllä jouduttaa poliittisilla päätöksillä, mutta niin puolustusteollisuus kuin rahoitusala kaipaisivat ennen muuta korkean tason poliittista puheenvuoroa puolustusteollisuuden ja sotilaallisen varautumisen puolesta – ja konkreettisia tekoja.

======
Ilman riittävän vakiintunutta tilauskantaa
puolustusteollisuus ei kykene hyötymään rahoituksesta. 
======

Jotta puolustusteollisuuden rahoitus nytkähtäisi voimalla eteenpäin, komission ja jäsenmaiden johdon pitäisi sitoutua pitkäkestoisesti kasvattamaan EU-maiden puolustuskykyä. Ilman riittävän vakiintunutta tilauskantaa puolustusteollisuus ei kykene hyötymään rahoituksesta, ja mistäpä muualta ala saisi täytettä tilauskirjoihin, ellei valtioiden pitkäaikaisista tilauksista. Julkisessa keskustelussa näyttää unohtuvan, että rahoittajilla – niin pääomasijoittajilla kuin pankeilla – rahoituspäätöksiin sisältyy aina riskinsä.

Eurooppalaisessa puolustusteollisuudessa vaikuttaa paljon pieniä ja keskisuuria toimijoita, joita aluksi pääomasijoittajat ja sen jälkeen pankit auttavat alkuun. Mutta jos ketjusta puuttuu seuraava lenkki, ostaja eli valtio, ei rahoittajilla ole edellytyksiä investoida, vaikka asia olisi kuinka tärkeä. Jos puolustusteollisuuden rahoitusta halutaan lisätä, Euroopan unionin, sen instituutioiden ja jäsenvaltioiden tulisi näyttää esimerkkiä tekemällä pitkäaikaisia sitoumuksia Euroopan puolustus- ja turvallisuusteollisuuden hyväksi – eli investoida hankintoihin. Laajaa poliittista kannanottoa puolustusteollisuuden puolesta tarvitaan myös alan maineen vuoksi. Useimmille suomalaisille sotilaallisen puolustuksen merkitys ei kaipaa kirkastamista, mutta sama ei päde läheskään kaikkialla EU:ssa.

======
Eettistä hankausta ja tulkinnanvaraa olisi vastaisuudessa tiedossa rahoittajille entistä enemmän, jos puolustusteollisuuden investointeja lähdetään ruokkimaan voimakkaasti.
======

Oman lisänsä keitoksessa muodostavat finanssialan toimijoiden sisäiset ESG-sijoituspolitiikat, joiden yhteensovittaminen puolustusteollisuuden liiketoimintalogiikkaan ei olisi kaikissa tapauksissa ihan helppo tehtävä. ESG-politiikalla tarkoitetaan ympäristöön, yhteiskuntavastuuseen ja hyvään hallintotapaan liittyvää sisäistä toimintaohjetta, jota yritys pyrkii noudattamaan toimiessaan vastuullisesti näillä osa-alueilla. Näillä toimintaohjeilla finanssialan toimijat pyrkivät myös vastaamaan asiakkaidensa kasvaneisiin odotuksiin.

Minkälaisia riskejä rahoittajille – ja millainen inhimillisen katastrofin uhka konfliktien uhreille – muodostuisi siitä, jos johonkin perusteltuun tarpeeseen rahoitettuja aseita päätyykin luvatta muualle, esimerkiksi epämääräisten sissiryhmien käsiin? Eettistä hankausta ja tulkinnanvaraa olisi vastaisuudessa tiedossa rahoittajille entistä enemmän, jos puolustusteollisuuden investointeja lähdetään ruokkimaan voimakkaasti.

Kysymys puolustusteollisuuden rahoituksen kasvattamisesta on sen verran monimutkainen, että yhdessä kolumnissa pystyn pikemminkin aktivoimaan ajattelua ja kirvoittamaan keskustelua kuin tarjoamaan valmiiksi kypsyteltyjä ratkaisuja. Mihinkään ei kuitenkaan päästä siitä, että kaiken kehityksen ehtona on poliittinen määrätietoisuus. Selkeästi ilmaistu poliittinen tahto on se peruskallio, jolle eurooppalaisen puolustusteollisuuden kasvattaminen ja sen mahdollistava rahoitus on rakennettava.