Uusien eläkevakuutus- ja pitkäaikaissäästämissopimusten tekeminen on Suomessa tyrehtynyt lähes täysin. Vanhoja sopimuksia on kuitenkin runsaasti, lähes 700 000, ja niihin säästetään edelleen, mikä on hyvä asia.
Syynä lisäeläketuotteiden suosion hiipumiseen ovat lukuisat – vieläpä takautuvat – veromuutokset, joita on tehtailtu vuosien varrella tiheään tahtiin. Vanhoista sopimuksista on tullut asiakkaiden kannalta vaikeaselkoisia ja lisäeläkkeitä tarjoavien henkivakuutusyhtiöiden näkökulmasta vaikeita hoitaa. Uudet sopimukset taas ovat ikärajoiltaan sellaisia, etteivät ne inspiroi kansalaisia säästämään eläkepäiviä varten.
Lisäeläkkeiden tarve ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään. Vaikka Suomessa on kattava lakisääteinen työeläketurva, julkista keskustelua hallitsevat puheet eläkkeiden riittämättömyydestä. Lakisääteistä eläketurvaa on vaikea lähteä korottamaan, koska pääosin eläkemaksuista koostuvat työnteon sivukulut ovat jo nyt jatkuvan arvostelun ja alentamispaineiden kohteena.
Suomalaiset ovat entistä varakkaampia ja voivat paremmin kuin koskaan ennen. He myös elävät entistä pidempään. Eläkkeelle siirrytään usein hyväkuntoisina, kun työuraa ei ole tarvinut tehdä raskaassa fyysisessä työssä. Nyt olisi aikaa tehdä ja kuluttaa, mutta onko rahaa?
Eläkkeiden riittävyys, väestön vanheneminen ja eläkejärjestelmien kestävyys askarruttavat ympäri Eurooppaa. Monissa Euroopan maissa on tehty eläkeuudistuksia, jotka ovat tähdänneet eläkeiän korottamiseen ja/tai eläketasojen leikkaamiseen. Suomessa on juuri tullut voimaan työeläkeuudistus, jonka myötä vanhuuseläkeikä nousee vastaisuudessa ikäluokittain.
EU-komissio on jo jonkin aikaa väläytellyt yhtenä keinona eläketurvan parantamiseksi yleiseurooppalaista eläkevakuutusta, Pan-European Personal Pension Product (PEPP). Komission kaavailujen mukaan uudenlainen lisäeläke olisi ns. kolmospilarin mukainen yksilöllinen eläke.
EU-tason keskustelunavaus on erittäin tervetullut. Nyt jos koskaan toivoisi, että Suomi olisi EU:n mallioppilas. Tämä kansalaisten ja kansantalouden kannalta hyvä, lisäeläkkeisiin myönteisesti suhtautuva ajattelutapa pitäisi viimein ottaa meilläkin lähtökohdaksi.
Tällä hetkellä komissio selvittää, millä edellytyksillä tällainen lisäeläketuote voisi menestyä. Tehtävä on vaikea, koska EU-jäsenmaiden eläke-, sosiaaliturva- ja verolainsäädännöt eroavat toisistaan merkittävästi. Näillä alueilla EU:lla ei ole juuri sananvaltaa.
Arvioitavana on muun muassa se, minkälaisia ominaisuuksia standardoidulla yleiseurooppalaisella eläkkeellä pitäisi olla ja miten sitä koskeva lainsäädäntö pitäisi rakentaa. Vaikeita kysymyksiä tulevat olemaan esimerkiksi eläkesäästöjen ulosmaksuvaiheen ehdot. Näihin liittyvät säännöt vaihtelevat eri jäsenmaissa suuresti.
Yhtenäiset ehdot ja verotus ovat kuitenkin EU-lisäeläkkeen menestyksen kannalta keskeisen tärkeitä seikkoja. Yksi ratkaisu asiaan voi olla lisäeläkettä koskeva erillinen EU-lainsäädäntö, joka olisi voimassa kaikissa jäsenmaissa kansallisen lainsäädännön ohessa. Mallissa ei yhdenmukaistettaisi jäsenmaiden nykyistä lainsäädäntöä, vaan luotaisiin sen rinnalle uusi säännöstö.
Suomen finanssialan mielestä yleiseurooppalainen lisäeläke on tervetullut, jos sen tuoterepertuaariin voisivat kuulua lisäeläkevakuutusten lisäksi muutkin eläkesäästämisen mahdollistavat tuotteet.
Jäikö kysyttävää?
|Aiheen asiantuntijat
