Jos et kysy, et saa - Suomen on tuotava rohkeasti ehdotuksiaan EU-komissiolle

EU-tasolla tärkeimpiä lobbareita ovat jäsenmaat itse. Aktiiviset jäsenmaat pääsevät jättämään jälkensä EU-lainsäädäntöön ennen kuin sääntely alkaa kunnolla edes muovautua. Siksi Suomen ei tule kursailla, vaan pyrkiä vaikuttamaan komission päätöksiin hyvissä ajoin sekä näkyvästi että tuntuvasti.

Suomen EU-päätöksenteko on korostetun kansanvaltaista. Ministerit huolehtivat tunnollisesti mandaatistaan ja hakevat eduskunnasta selkänojaa EU:n ministerikokouksiin. Parlamentarismin vaaliminen on tärkeää, mutta käytännössä mallissamme päädytään lähinnä reagoimaan komission ehdotuksiin.

Olisi hyödyllisempää aktivoitua paljon aiemmin. Hedelmällisintä vaikuttaminen on silloin, kun ideoita vasta kehitellään, ja tähän työvaiheeseen Suomen pitäisi tuoda rohkeasti kansalliset erityispiirteensä. Hitaudella ja heikolla itsetunnolla jää pelkäksi katselijaksi.

Paras käsitys Suomen edusta on suomalaisilla. Karu totuus on se, ettei kukaan aja suomalaisten asiaa, ellemme me itse. Myös Suomen finanssiala tuntee huonosti valmistellun sääntelyn seuraukset usein nahoissaan. EU:ssa sorvataan lainsäädäntöä, jonka pitäisi sopia Suomen ja Hollannin lisäksi Bulgarian ja Italian finanssisektorille. Ei siis ole ihme, jos välillä joudumme hämmästelemään suomalaisten kannalta epäloogista ja kieroon kasvanutta sääntelyä.

======
Sääntelyn pitää olla kasvua kannustavaa, ei kasvua kahlitsevaa.
======

Suomen on oltava aktiivisesti huolehtimassa siitä, että sisämarkkinoiden toimintaa tehostetaan, ja jäsenmaiden tasapuolisia toimintaedellytyksiä tuetaan. Liiallinen ja huonosti suunniteltu sääntelytulva uhkaa huuhtoa mennessään yksityisen sektorin ja kotitalouksien investointeja sekä vesittää vihreän siirtymän. Sääntelyn pitää olla kasvua kannustavaa, ei kasvua kahlitsevaa.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivuilla.