EU:n sijoitusrahastoja koskeva lainsäädäntö on voimakkaassa muutoksessa. Kun vuosikausia pärjättiin tavallisia sijoitusrahastoja koskevalla UCITS-direktiivillä, on viime vuosien sääntely laajentunut vaihtoehtoisiin sijoitusrahastoihin, venture capital -rahastoihin ja sosiaalisen yrittäjyyden rahastoihin. Parhaillaan EU:ssa käsitellään komission ehdotuksia pitkäaikaisista sijoitusrahastoista ja rahamarkkinarahastoista.
Rahastovaihtoehdot lisääntyvät
Vaihtoehtorahastoja koskevan direktiivin (Alternative Investment Fund Managers Directive, AIFMD) täytäntöönpanoa koskeva hallituksen esitys on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Direktiivi koskee monentyyppisiä rahastoja, kuten erikoissijoitusrahastoja, kiinteistörahastoja ja pääomarahastoja. Näitä hallinnoiville yhtiöille tulee samantyyppisiä vaatimuksia kuin nykyisille rahastoyhtiöille. Ne tarvitsevat toimiluvan ja tulevat Finanssivalvonnan valvontaan. Lisääntyvän sääntelyn vastapainoksi rahastot saavat niin sanotun europassin, eli niitä voidaan yhdessä maassa saadun luvan perusteella markkinoida ammattimaisille sijoittajille koko EU-alueella. Samassa yhteydessä erikoissijoitusrahastoja koskevaa sääntelyä muokataan niin, että niitä on jatkossa helpompi perustaa asiakkaiden tarpeiden mukaan esimerkiksi tavanomaisesta poikkeavalla sijoituspolitiikalla tai nykyistä harvalukuisemmalle joukolle. Venture capital- ja sosiaalisen yrittäjyyden rahastot voivat halutessaan toimia muita vaihtoehtorahastoja kevyemmän sääntelyn piirissä, mikäli ne sijoittavat pieniin kasvuyhtiöihin tai sosiaalista yritystoimintaa harjoittaviin yrityksiin. Tarkoituksen on tukea näiden rahastojen toimintaa ja edistää niiden sijoituskohteiden varainhankintaa. Venture capital- ja sosiaalisen yrittäjyyden rahastoja koskevat asetukset tulivat voimaan viime heinäkuussa. Ammattimaisten sijoittajien lisäksi näitä rahastoja voidaan markkinoida koko EU:n alueella myös yksityishenkilöille, joiden sijoitussumma on yli 100.000 euroa. Viime kesänä komissio antoi pitkäaikaisia sijoitusrahastoja koskevan esityksen, jonka tavoitteena on edistää listaamattomien yritysten ja yhteiskunnallisten infrastruktuurihankkeiden rahoitusta. Tarkoituksena on kehittää rahastomuoto, jossa sekä ammattimaisilla että ei-ammattimaisilla sijoittajilla on mahdollisuus tehdä pitkäaikaisia sijoituksia muihin kuin listattuihin arvopapereihin. Näin rahastojen kautta voidaan edistää uudenlaisten hankkeiden rahoitusta, mikä finanssikriisin jälkeen on osin vaikeutunut. Sijoittajalle tällainen rahasto tarjoaa uudentyyppisiä kohteita, joissa kuitenkin säilyy rahastosijoittamiseen olennaisesti kuuluva etu riskien hajauttamisesta. Komission ehdotuksen mukaan pitkäaikaiset rahastot poikkeaisivat tavanomaisista siten, että epälikvidien sijoituskohteiden vuoksi ne olisivat suljettuja ja määräajaksi perustettuja. Ehdotuksen käsittely EU-elimissä on alkamassa, mutta sen valmistumisaikataulua on tulevien EU-vaalien vuoksi vaikea arvioida. Rahastoala kannattaa ehdotuksen lähtökohtia, mutta haluaisi joustoja muun muassa rahastojen perustamiseen ja sallittuun sijoitustoimintaan. Lisäksi komission ehdotus pelkästään suljetuista rahastoista on liian jäykkä.Rahamarkkinarahastojen sääntely kiristyy
Toimialan näkökulmasta varsin ongelmallinen ehdotus koskee rahamarkkinarahastoja. Syyskuussa annettu komission esitys karsisi rahamarkkinarahastoille sallittuja sijoituskohteita ja rajoittaisi rahastojen sijoituspolitiikkaa. Lisäksi rahastojen likviditeetin varmistamiseen ja riskienhallintaan tulisi uusia vaatimuksia. Yksi kaikkein hankalimmista ehdotuksista on vaatimus rahastoyhtiön sijoituskohteiden luottokelpoisuuden arvioinnista. Ehdotuksen tavoite vähentää riippuvuutta luottoluokittajien arvioista sijoituspolitiikan perustana on sinänsä hyvä. Sääntelyn yksityiskohdissa mennään kuitenkin niin pitkälle, että yksittäisen rahastoyhtiön tulisi, koosta riippumatta, rakentaa oma, luottoluokittajan toimintaa vastaava luokitusprosessi. Varsinkin pienille toimijoille tämä on kustannusten näkökulmasta kohtuuton vaatimus. Rahastoala painottaa, että pian käynnistyvässä jatkovalmistelussa on tarkkaan harkittava, mitkä rahamarkkinarahastoja koskevista ehdotuksista ovat todella välttämättömiä ja halutaanko jatkossa, että myös pienet toimijat EU-alueella voivat perustaa näitä rahastoja. Nykyisellään ehdotus voi pahimmillaan johtaa toiminnan keskittymiseen, mikä tuskin on hyvää kehitystä myöskään markkinoiden vakauden kannalta.Onko kotimaisilla rahastoilla elintilaa?
Uuden sääntelyn innoittamana tai siitä huolimatta rahastotoiminta epäilemättä kehittyy Euroopassa. Tärkein kysymys kuitenkin kuuluu, missä maissa rahastot sijaitsevat. Sijoitusrahastojen kauppa toimii jo nyt joustavasti yli rajojen. Suomessa on reilut 500 kotimaista rahastoa ja myynnissä saman verran ulkomaisia rahastoja. Lisäksi yhdessä maassa rekisteröity rahastoyhtiö voi perustaa rahastoja muihin maihin ilman paikallista toimipistettä. Kun eri maissa rekisteröityjä rahastoja on vielä mahdollista sulauttaa toisiinsa, rahastotoiminta keskittyy yhä harvempiin paikkoihin Euroopassa, erityisesti Irlantiin ja Luxemburgiin. Sijoittajalle on aina tarjolla paljon vaihtoehtoja, mutta suomalaisten toimijoiden ja yhteiskunnan kannalta on myös tärkeää ylläpitää rahastoliiketoimintaa ja osaamista kotimaassa. Se tukee monipuolista finanssisektoria, ylläpitää työpaikkoja ja tuo verotuloja sekä yritys- että tuloverotuksen kautta. Rahastot ja rahastoyhtiöt valitsevat kotipaikkansa parhaimman toimintaympäristön perusteella. Tätä kisaa ei voiteta takamatkalta. Jotta suomalaiset rahastoyhtiöt pärjäisivät jatkossakin, tulee niiden toimintaedellytysten olla samat kuin muissa EU-maissa. Kotimaisesta lainsäädännöstä tulee raivata pois kansalliset erityispiirteet. Vaihtoehtoisiin sijoitusrahastoihin liittyvässä hallituksen esityksessä on jo monia hyviä muutoksia, mutta lisää tarvitaan. Erityisesti suomalaisten rahastojen myyntiä ulkomaisille sijoittajille tulee helpottaa ja poistaa sitä vaikeuttavat rajoitteet.Jäikö kysyttävää?
|Aiheen asiantuntijat
