Putinin sota päätti upporikkaiden venäläisten leppoisat päivät lännessä – likainen raha pakenee nyt kolmanteen maailmaan

Venäjän upporikas yläluokka ehti kolmessakymmenessä vuodessa opetella elämään kuin Yhdysvaltain talouseliitti vajaat sata vuotta aikaisemmin. Venäläisten vauraus perustui kuitenkin kansallisten resurssien varastamiseen, korruptioon ja lopulta Vladimir Putinin diktatuurin hyväksymiseen, joka myös näyttää koituneen sen kohtaloksi. Länsipankeille lankesi merkittävä rooli valvoa pakotteiden toteutumista.

Joutilaaseen elämäntyyliin kuului ylellisiä taloja ja kartanoita. Niin sanotut huvikaudet vietettiin Manhattanilla, Lontoossa tai Britannian maaseudulla ja Ranskan Rivieralla. Lapset maksettiin aikakauden parhaisiin yliopistoihin: Yaleen, Stanfordiin, Oxfordiin, Cambridgeen. 

Tärkeintä oli verkottua vertaisten kanssa. Rahvaalla oli korkeintaan näkymättömänä pysyttelevän palveluskunnan rooli.

Näin brittiläinen kirjailija W. Somerset Maugham (1874–1965) kuvasi teoksissaan Uuden Englannin rikasta yläluokkaa ennen toista maailmansotaa. 

Venäjän ohut taloudellinen eliitti ehti Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen omaksua 2000-luvun version vastaavasta elämätyylistä. Kuvaan ovat kuuluneet monilukuiset luksusasunnot maailman kalleimmissa osoitteissa, huvijahdit ja modernin ajan ilmiönä toinen toistaan kalliimmat yksityiset lentokoneet ja helikopterit, joilla siirtyminen kartanolta toiselle maiden välillä on ollut lokoisaa.

Osassa Eurooppaa ja varsinkin Britanniassa ja Yhdysvalloissa raha puhui eikä oligarkkien omaisuuden alkuperää juuri kyselty. Presidentti Vladimir Putinin aloitettua hyökkäyssotansa Ukrainassa näyttää kuitenkin siltä, että venäläisten loiston ajat lännessä ovat tällä erää ohi. 

Takana ovat Venäjän rikkaiden lokoisat päivät Lontoon suihkuseurapiireissä, New Yorkin gallerioissa tai Rivieran rantabulevardien viiden tähden ravintoloissa.

Venäläisen rahan alkuperältä suljettiin silmät

EU, Britannia ja Pohjois-Amerikka ovat nyt ensimmäistä kertaa systemaattisesti takavarikoimassa Putinin kleptokratian rikastuttamien oligarkkien miljardiomaisuutta. 

Britannian hallitus ilmoitti torstaina 10. maaliskuuta jäädyttäneensä seitsemän venäläisoligarkin arviolta noin 18 miljardin euron omistukset maassa. Tunnetuin pakotteiden kohteista lienee jalkapallon valioliigassa pelaavan Chelsean omistaja Roman Abramovitš. The Guardian-lehden mukaan jäädytyspäätöksen myötä menivät Abramovitšin mahdollisuudet myydä jalkapalloseura. Nopeasti käynnistyneet neuvottelut eri tahojen kanssa seuran myynnistä useilla miljardeilla euroilla olivat jo pitkällä.

Kansainvälistä korruptiota seuraavan Transparency Internationalin mukaan venäläismiljonäärit omistavat pelkästään kiinteistöjä Lontoossa yli 2,3 miljardin euron arvosta. 

Tuoreen, kansainvälisiin suhteisiin erikoistuneen Chatham House -instituutin julkaiseman The UK’s kleptocracy problem -raportin mukaan Britannia on tähän asti aktiivisesti sulkenut silmänsä Venäjältä tulleiden investointien alkuperästä. Lontoosta käytetään ilmiöstä puhumisen yhteydessä yleisesti pilanimeä Londongrad. Venäläisten vapaata huseeraamista Britanniassa edesauttoivat osaltaan runsaskätiset lahjoitukset niin konservatiiveille kuin työväenpuolueellekin.

Kun venäläiset ovat nyt panneet talojaan myyntiin, Lontoon kiinteistömarkkinoilla on suorastaan ylitarjontaa arvoalueiden loisteliaimmista asuintaloista. Useiden oikeusoppineiden mukaan he ovat kuitenkin jo myöhässä, ja heidän on erittäin vaikea kotiuttaa taloistaan mahdollisesti saamiaan rahoja talouspakotteiden johdosta.

Pankeilla keskeinen rooli talouspakotteiden valvonnassa

Aikaisemmin Venäjällä työskennelleen brittiläisen pankkiirin Bill Browderin mukaan venäläistä rahaa on sijoitettu länteen vähintään 700 miljardia euroa. 

Vaikka kaikki venäläiset eivät suinkaan kannata Putinin politiikkaa saati Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, käytännössä kaikki venäläiset joutuvat kärsimään sodan seurauksista. Talouspakotteiden johdosta lähes kaikki rahaliikenne Venäjän ja länsimaiden välillä energiakauppaan liittyviä maksuja lukuun ottamatta on pysähtynyt.

Pankeilla on keskeinen rooli Venäjälle ja venäläisille asetettujen pakotteiden toimeenpanossa. Käytännössä kaikki rahansiirrot länsimaissa tapahtuvat pankkien kautta, ja niiden tehtäviin kuuluu myös valvoa, ettei pakotesäädöksiä rikota. SWIFT-järjestelmän ulkopuolelle suljetut venäläispankit eivät kykene kiertämään pakotteita.

Kuten Roger Wessman kirjoitti MustReadissa maaliskuun alussa, venäläisten on vaikea kiertää rahoitusjärjestelmää koskevia pakotteita – vaihtoehtoisella järjestelmällä tai kryptovaluutoilla ei pääse pitkälle.

Pankit ovat myös vastuussa siitä, että ne ilmoittavat viranomaisille pakotteiden alle määrättyjen henkilöiden talletukset ja muut sijoitukset, jotta ne voidaan takavarikoida. 

Superjahteja siirretty kiireesti turvaan

Sekä Saksa, Italia että Ranska ovat omalla tahollaan kertoneet takavarikoineensa satamissaan olleita Venäjän oligarkkien superjahteja. 

Monet venäläisten satojen miljoonien eurojen arvoisista jahdeista on kuitenkin ehditty viedä turvaan pakotteilta muun muassa Malediiveille, jolla ei ole luovutussopimusta Yhdysvaltojen kanssa. Joitakin huvipursia on samasta syystä siirretty myös Karibialla sijaitsevalle Alankomaiden autonomiselle Sint Maartenin hallintoalueelle sekä Antiguan ja Barbudan saarivaltioon. Myös Dubaissa on venäläisiä jahteja.

On kokonaan toinen asia, kuinka kauan venäläisoligarkkien huvipurret ovat pakotteiden ulottumattomissa edes näissä maissa. Valkoisen talon mukaan Yhdysvallat käy neuvotteluja niiden kanssa pakotemääräysten ulottamisesta myös niihin. On todennäköistä, että USA:lla on huomattavan hyvät mahdollisuudet painostaa taloudellisesti kyseisiä maita luovuttamaan venäläisten alukset. 

Pakotteiden toimeenpano vaatii joissakin maissa uutta lainsäädäntöä

Siinä missä Venäjää vastaan asetettujen vienti- ja tuntikieltojen tapaisten talouspakotteiden säätäminen on ollut lakiteknisesti suhteellisen helppo ja nopea toteuttaa Yhdysvalloissa, EU:ssa ja Britanniassa, venäläisten oligarkkien omaisuuden takavarikointi on joissain maissa juridisesti hankalampaa. 

Esimerkiksi Saksa on kyllä estänyt Hampurissa korjattavana olleen, todennäköisesti miljardööri Ališer Usmanoville kuuluvan jättimäisen Dilbar-huvijahdin lähdön, mutta aluksen monimutkaisten omistusjärjestelyjen vuoksi sitä ei ole vielä virallisesti takavarikoitu.

Syy on yksinkertaisesti se, että länsimaisissa yhteiskunnissa – ja varsinkin Euroopassa – omaisuuden suoja on keskeinen osa oikeusvaltioperiaatteita, ja tästä syystä poliittisilla päätöksillä on vaikea puuttua edes venäläismiljardöörien omaisuuteen. 

Joissakin tapauksissa takavarikointien toteuttaminen vaatii erillislakeja, jotka eri maissa joudutaan säätämään osittain puuttumalla perustuslaissa säädettyyn omaisuuden suojaan. Tämä ottaa aikaa, ja samalla eri maiden on varauduttava jopa vuosia kestäviin oikeusriitoihin takavarikkojen kohteeksi joutuvien miljardöörien kanssa. Eurooppalaiseen oikeusperinteeseen kuuluu myös se, että lakeja ei yleensä säädetä takautuvasti, eli takavarikkojen tulisi perustua jo olemassa oleviin lakeihin.

Yhdysvalloissa omaisuuden takavarikoiminen on joissakin tapauksissa juridisesti helpompaa kuin EU-maissa. Maan oikeusministeriö on perustamassa Klepto Capture -nimistä erikoisryhmää, jonka tehtävä on jäljittää venäläisoligarkkien maassa olevaa omaisuutta. Oikeusministeri Merrick Garlandin mukaan ryhmä ei jätä kiveäkään kääntämättä muun muassa bulvaanien taakse piilotetun omaisuuden etsinnässä. 

Suomen lainsäädäntö on ajan tasalla

Suomessa pakotteiden toimeenpano perustuu niin kutsuttuun pakotelakiin eli lakiin eräiden Suomelle Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä. Laki on alun perin säädetty jo vuonna 1967, ja sitä on täydennetty myöhemmin. 

Lainsäädäntösihteeri Mikael Ruotsi ulkoministeriön kansainvälisen oikeuden yksiköstä kertoo, että varojen jäädyttämisen osalta relevantit lainkohdat löytyvät ainakin ulosottokaaren kahdeksannesta luvusta.

”Suomessa ulosottolaitos vastaa varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisen täytäntöönpanosta,” Ruotsi kertoo MustReadille sähköpostitse.

Venäläiset sijoittavat nyt kolmanteen maailmaan

Putinin kleptokratiasta hyötynyt Venäjän taloudellinen yläluokka yrittää nyt parhaansa mukaan löytää uusia turvapaikkoja sille omaisuudelleen, joka ei vielä ole päätynyt takavarikkoon länsimaissa. Financial Timesin mukaan muun muassa Yhdistyneistä Arabiemiraateista on nyt tullut venäläisen rahan suosikkikohde.

Vanhastaan venäläisten suosikkilomakohteena tunnetussa maassa arvioidaan asuvan jo valmiiksi noin 40 000 venäläistä ja noin 60 000 venäjää puhuvaa siirtolaista muista entisen Neuvostoliiton maista. Dubai tunnettiin jo aikaisemmin siitä, että se veti puoleensa superrikkaita venäläisiä, ja länsimaiden sulkeuduttua vetovoiman ennakoidaan vain kasvavan.

Arabiemiraatteihin sijoituksia houkuttelevan Virtualzone-organisaation venäjänkielisen ryhmän vetäjä Maryia Vinahradava kertoi Financial Timesille 10. maaliskuuta, että ennen Venäjän helmikuista hyökkäystä Ukrainaan Virtualzone sai parin päivän välein yksittäisiä tiedusteluja bisnesmahdollisuuksista.

”Nyt niitä tulee viisikymmentä päivässä”, hän jatkoi.

On selvää, että osa rikkaista venäläisistä on onnistunut piilottamaan omaisuutensa tai sen lähteet riittävän hyvin voidakseen taloudellisesti turvata elämänsä myös jatkossa.

Kokonaan toinen asia on kysymys siitä, kuinka miellyttävää entiseen vapauteen verrattuna on elämä, jossa länsimaat ovat sulkeneet ovensa ja jäljelle jääneet sijoitusmahdollisuudet ovat maissa, joissa esimerkiksi oikeusturva riippuu suhteesta johtaviin poliitikkoihin. Juuri oikeusvaltioperiaatteiden ja omaisuuden suojan johdostahan sijoitukset länsimaihin olivat alun perinkin paljon houkuttelevampia kuin investoiminen esimerkiksi omaan kotimaahan.

Lisäksi on helppo kuvitella, minkälaisia keskusteluja vanhempiensa kanssa venäläismiljonäärien läntisiin huippuyliopistoihin tottuneet lapset käyvät maansa politiikasta sen jälkeen kun heidät on heitetty niistä pihalle.

Kirjoittaja: Mika Horelli, MustRead

Juttu on julkaistu MustReadissa 12.3.2022. MustReadin Brysselin-kirjeenvaihtajan työskentelyä tukee taloudellisesti Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.