Olen kahden alakouluikäisen lapsen äiti, kauppakorkean käynyt, ammatiltani ekonomisti ja pankissa töissä. Myös mieheni on rahoitusalalla. Niinpä tunnen suurta vastuuta, jopa pientä painetta siitä, että meidän lapsistamme, jos keistä pitäisi tulla taloustaitojen virtuooseja. Lapsia, jotka punnitsevat jokaista hankintaansa rationaalisesti, säästävät, seuraavat pörssikursseja ja miettivät kuluttamisensa ympäristövaikutuksia.
No, kaikki ei aina suju haavekuvien mukaan. Olen saanut kerran, jos toisenkin huomata, että äidin tarjoamat talousneuvot eivät aina oikein uppoa. Ja vaikka tieto uppoaisi, ei se aina siirry käytännön fiksuiksi talouspäätöksiksi. Myös lapsen luonteella tuntuu olevan iso merkitys taloudelliseen käyttäytymiseen. Siinä kun kuopusta saa välillä jopa kannustaa säästettyjen rahojen kuluttamiseen, esikoiselta viikkorahat palavat hetkessä. Hänen pontevatkin säästämisaikeensa kariutuvat viimeistään kaupan houkutushyllyjen äärellä.
PISA-tutkimuksen talousosaamisosiossa arvioitiin 15-vuotiaiden talousosaamista, ja Suomi osallistui tutkimukseen nyt ensimmäistä kertaa. Tutkimustulokset tarjosivat itselleni sekä helpotusta että ajattelemisen aihetta.
Suomalaisnuoret pärjäsivät muihin maihin verrattuna erinomaisesti sijoittuen Viron jälkeen sijalle 2. Suomalaisten nuorten taloustaidot ovat siis ainakin kansainvälisessä vertailussa erinomaisella tasolla. Vaikuttaa myös siltä, että talouden opettaminen suomalaiskouluissa tuottaa tulosta. Suomalaisista selvästi OECD-maiden keskiarvoa suurempi osuus ilmoitti saavansa talousosaamiseen liittyvää tietoa opettajiltaan. Lisäksi opettajilta saadulla tiedolla oli vertailumaiden voimakkain positiivinen yhteys talousosaamiseen.
Tämä oli huojentava tieto. Paljon on puhuttu siitä, opetetaanko Suomen kouluissa taloustietoa juuri lainkaan. Mutta kyllä sitä opetetaan ja ilmeisesti varsin hyvin tuloksin. Aina voi toki parantaa, mutta lähtötilanne Suomessa on kuitenkin erinomainen. Voin siis ainakin henkisesti jakaa kasvatusvastuuta koulun kanssa – miten huojentavaa! Hyvä uutinen oli myös se, että koulujen väliset erot oppilaiden taloustaidoissa olivat pieniä. Pientä maalaiskyläkoulua käyvät lapseni saavat siis todennäköisesti ihan yhtä hyvät lähtökohdat kuin isojen kaupunkien koululaiset.
Suomalaislasten taloustaitojen välillä on kuitenkin muista syistä johtuvia eroja, vanhempien sosioekonominen tausta on näistä yksi suurimmista. Koulukaan ei siis pysty kaikkia eroja tasoittamaan, vaan kotona opituilla taidoilla ja käyttäytymismalleilla on paljon vaikutusta. Myös laajempi tutkimustieto tukee tätä ajatusta. Kuten PISA -tutkimuksen raportissa todetaan, vanhemmat ovat tärkeä – jollei jopa tärkein – tiedonlähde, kun nuoret ihmiset alkavat hoitaa raha-asioitaan. En voi siis kaikkea vastuuta koulun harteille jättää, vaan täytyy jatkaa myös omia ponnistuksia lasten talouskasvattajan välillä epäkiitollisellakin tiellä.
Mielenkiintoinen yksityiskohta tutkimuksessa kertoo, että tutkimuksen kohteena olleista maista vanhemmat olivat vähiten aktiivisimpia talouskasvattajia juuri kärkimaissa: Virossa ja Suomessa. Aktiivisimmat vanhemmat löytyvät Bulgariasta, Brasiliasta ja Liettuasta. Äkkiseltään tämä tuntuu ristiriitaiselta: onko vanhempien osallistuminen nyt sitten hyvä vai huono juttu?
Todellisuus on todennäköisesti komlpeksinen vyyhti, jossa taloudelliseen osaamiseen -käyttäytymisestä puhumattakaan – vaikuttavat monet tekijät: kodin mallit ja opit, koulu, kaverit, oma luonne, pankista saadut neuvot ja niin edelleen. Vapaasti tulkitsen yllämainitun ristiriidan niin, että lapsille on myös hyvä antaa vapautta ja mahdollisuuksia tehdä itsenäisiä talouspäätöksiä – vaikka se välillä sivusta katsottuna pahalta saattaa tuntuakin. Suomessa lapset ovatkin verrokkimaita itsenäisempiä raha-asioissaan. Heillä on myös useammin oma tili ja pankkikortti, jotka ovat yhteydessä parempaan talousosaamiseen.
Sukupuolten välillä ei suomalaisnuorten talousosaamisessa ollut oikeastaan eroa. Mielenkiintoinen detalji löytyi kuitenkin siitä, mistä asioista lasten kanssa puhutaan: suomalaiset tytöt puhuivat vanhempiensa kanssa kulutuspäätöksistä todennäköisemminkuin pojat. Sen sijaan talous- ja rahoitusmarkkinauutisista keskusteltiin enemmän poikien kanssa.
Tämä pisti pohtimaan omaa käyttäytymistäni. Puhunko ehkä itsekin raha- ja talousasioista eri tavalla pojalleni kuin tyttärelleni? Ihan puhtaita papereita en voi itselleni tästä itsereflektiosta antaa. Tyttären kanssa tulee kieltämättä keskusteltua yksittäisitä ostoksista ja niiden tarpeellisuudesta useammin kuin pojan. Mutta toisaalta tytöllä ostosten lukumäärä on myös selvästi suurempi kuin säästeliäällä pikkuveljellään, joten näitä keskustelupaikkoja on tarjolla liiankin kanssa. Mutta kieltämättä on voinut käydä niin, että pojan säästeliään luonteenlaadun myötä hänen kanssaan on käyty vähemmän keskusteluja rahan käytöstä ja taloudesta yleisemminkin.
PISA -tulokset kertovat mielestäni, että suomalaisten nuorten lähtötilanne kasvaa taloudellisesti vastuullisiksi aikuisiksi on hyvä. Suomen kouluista saa hyvää talousoppia, ja nuoret ovat aktiivisesti mukana rahoitusjärjestelmässä omien tilien ja korttien myötä. Mutta myös kodin rooli on tärkeä niin tiedon, asenteiden kun roolimallien osalta. Lisäksi vapautta ja itsenäisyyttäkin nuorille kannattaa antaa talousasioiden opettelussa. Lasten kanssa käytyjen rahakeskustelujen yksi iso (ja välillä kivuliain) oppi ainakin itselleni on ollut se, että olen joutunut myös miettimään ja perustelemaan omaa suhtautumistani rahaan ja kuluttamiseen. Kun kannustaa lapsiaan näihin pohdintoihin, osaavat he näppärästi kyseenalaistaa myös äitinsä valintoja. Ja hyvä niin, molemminpuolista oppimistahan yhteiselo lasten kanssa on.
Kirjoitus on kuuluu Vastuullinen finanssiala -kolumnisarjaan, jossa Finanssiala ry:n jäsenyhtiöiden edustajat kertovat vastuullisuudesta finanssialalla.