Pankkiunionia rakennetaan EU:ssa kovalla vauhdilla. Euroopan keskuspankin (EKP) vetämä yhteinen pankkivalvonta käynnistyy syksyllä 2014. Yhteinen kriisinratkaisumekanismi taas aloittaa toimintansa vuoden 2015 alusta, mikäli komission esittämä aikataulu pitää. Pankkiunionin kolmatta osaa, yhteistä talletussuojaa, koskeva ehdotus on toistaiseksi jäänyt komission pöytälaatikkoon poliittisen herkkyytensä takia.
Yhteinen valvonta ja kriisinratkaisu tarvitsevat toimiakseen yhteisen sääntökirjan, jonka mukaan pankkeja valvotaan ja puututaan esille nouseviin ongelmiin. Se muodostuu kolmesta osasta.
Ensimmäinen osa kattaa pankkien uudet vakavaraisuus- ja maksuvalmiusvaatimukset (”Basel III”). Nämä vaatimukset ovat jo pidemmän aikaa näkyneet pankkien toiminnassa, vaikka ne tulevatkin voimaan asteittain vasta lähivuosien aikana.
Toinen osa sisältää työkalut, joilla pankkikriisejä hoidetaan kaikissa EU-maissa. Sen valmistelu on yhä kesken. Keskeinen asia on sijoittajanvastuun käyttöönotto: jatkossa pankkikriisien kustannukset maksatetaan ensisijaisesti pankkien omistajilla ja velkojilla.
Kolmas osa koskee talletussuojajärjestelmien uudistamista. Se on edellisen tavoin yhä keskeneräinen. Tarkoituksena on luoda yhdenmukaiset talletussuojajärjestelmät kaikkiin EU-maihin. Kyse on siis eri maiden järjestelmien yhdenmukaistamisesta, ei yhteisen järjestelmän luomisesta.
Yhteisen pankkivalvonnan piiriin on tulossa noin 6 000 euroalueen pankkia ja muuta luottolaitosta. Näistä noin 130–140 on EKP:n suorassa valvonnassa ja loput kansallisten viranomaisten vastuulla. Tosin EKP:lla on tarvittaessa oikeus ottaa mikä tahansa luottolaitos suoraan valvontaansa.
Suomesta EKP:n suoraan valvontaan ovat näillä näkymin tulossa Nordea Pankki Suomi, OP-Pohjola sekä Danske Bankin suomalainen tytäryhtiö. Taseella mitattuna ne muodostavat noin 90 prosenttia Suomen pankkisektorista. Ei siis ole ollenkaan yhdentekevää, millä tavalla niitä valvotaan jatkossa.
Yhteisen kriisinratkaisumekanismin rakentaminen on vielä alkuvaiheessa. Tarkoituksena on luoda yhteisen valvonnan rinnalle samankaltainen ylikansallinen rakenne, joka huolehtii pankkikriisien hoidosta. Mekanismi nojaa toiminnassaan edellä mainittuihin työkaluihin.
Kun pankkikriisejä hoidetaan, tarvitaan rahaa. Pankin omistajilla ja velkojilla on jatkossa ensisijainen vastuu kustannusten kattamisesta, mutta lisäksi komissio on esittänyt yhteisen kriisirahaston perustamista kaikille luottolaitoksille. Myös suomalaiset pankit osallistuisivat sen kartuttamiseen. Rahaston varoja käytettäisiin, jos omistajien ja velkojien saamisilla ei voida tai ei haluta kattaa kaikkia kriisinhoidon kustannuksia.
Yhteinen rahasto merkitsee pankkien keskinäistä yhteisvastuuta. Koska yhteisvastuuseen liittyy aina riski väärinkäytöksistä, sen käytölle olisi asetettava selkeät rajat. Lisäksi euroalueen pankkien nykyiset ongelmat olisi ratkaistava ennen kuin yhteisvastuu alkaa. Muutoin pankkiunioniin jää pahoja valuvikoja.
Jäikö kysyttävää?
|Aiheen asiantuntijat
