Pankkisektorin vakaus on lisääntynyt kannattavuuden kustannuksella

Koronapandemian aikana Suomen pankkisektorin toimintakyky ja kannattavuuskehitys ovat säilyneet hyvinä. Pidempää aikaväliä tarkastellessa liiketoiminta ei kuitenkaan ole kannattavuuden kehityksellä mitattuna ollut ruusuilla tanssimista. Kannattavuuden kehitykseen ovat vaikuttaneet toimintaympäristön muutokset niin toimialan sisältä kuin ulkopuolelta.

Pankkien toimintaympäristö ja liiketoiminnalle asetetut vaatimukset muuttuvat jatkuvasti. Pidemmällä aikavälillä kannattavuutta ovat heikentäneet muun muassa yleinen finanssisääntelyn lisääntyminen, matala korkotaso, omien varojen korkeammat vaateet, digitalisaation vaatimat investoinnit, kiristynyt kilpailu sekä valvonta ja siitä aiheutuvat kustannukset. Pankkisektorin sääntelyä on lisätty merkittävästi finanssikriisin jälkeen. Onkin syytä käydä keskustelua näiden tekijöiden vaikutuksesta pankkien kannattavuuteen, liiketoimintaan sekä esimerkiksi luotonantokykyyn. Keskustelu aiheesta on tärkeää, sillä hyvin toimiva ja kannattava pankkisektori hyödyttää koko yhteiskuntaa.

Vakavarainen ja maksuvalmiudeltaan vahva pankkisektori on koronakriisin aikana kyennyt tarjoamaan asiakkailleen lainanhoitoon joustoja, mikä on edistänyt Suomen selviämistä kriisistä. Lisäksi pankkien luotonmyöntökyky on säilynyt vahvana. Tämä on näkynyt muun muassa asuntomarkkinoilla, jossa kaupankäynti on ollut vilkasta, kun kotitaloudet ovat reagoineet asumistarpeidensa muuttumiseen.

Myös pankkisektorin kannattavuuskehitys on ollut koronapandemian aikana hyvää. Kannattavuuskehitykseen on luonnollisesti vaikuttanut pankkien terveellä pohjalla oleva liiketoiminta. Pankkien rooli talouden toipumisen mahdollistajana on ollut merkittävä.   Pankkien päätuottoerien eli korkokatteen ja palkkiotuottojen kehitykseen ovat kuluneen vuoden aikana olennaisesti vaikuttaneet talouden elpyminen pandemian aiheuttamasta shokista sekä sijoitusmarkkinoiden positiivinen vire.  Kohentunut kannattavuus on entisestään vahvistanut pankkien vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta.

======
Muihin toimialoihin verrattuna suomalaisten pankkien kannattavuus

ei ole mitenkään erityisen hyvä, vaikka
julkisessa keskustelussa toisinaan näin sanotaan.
======

Tarkastelemalla kotimaisen pankkisektorin kannattavuutta voidaan sanoa, että Suomen pankkisektorin kannattavuus vertailtuna eurooppalaisiin pankkeihin on hyvä, mutta pankkien oman pääoman tuotto verrattuna moniin muihin kotimaisiin toimialoihin on verrattain matala.

Esimerkiksi Koneen oman pääoman tuotto on yli 30 prosenttia ja monilla muillakin yrityksillä 20–30 prosenttia. Kotimaisen pankkisektorin keskimääräinen oman pääoman tuotto on vakiintunut alle 10 prosenttiin.  

Mielikuva pankkien poikkeuksellisen hyvästä kannattavuudesta voi syntyä, koska kotimaisen pankkisektorin yhteenlaskettu liiketulos on miljardiluokkaa ja eräät pankit jakoivat valvojien asettaman osingonjakokiellon päätyttyä runsaita osinkoja. Liiketulos on kuitenkin suhteutettava toiminnan vaatimiin pääomiin. Lisääntynyt sääntely edellyttää pankeilta runsaasti omia varoja. Finanssivalvonnan tilastojen mukaan kotimaisen pankkisektorin omat varat olivat vuoden 2020 lopussa yhteensä 50,2 miljardia euroa ja kokonaisvakavaraisuussuhde 21,2 prosenttia. Vertailun vuoksi vuonna 2000 omat varat olivat 55,3 miljardia markkaa eli noin 9,3 miljardia euroa. Kokonaisvakavaraisuusaste oli silloin 11,6 prosenttia. Prosentuaalisesti kotimaisen pankkisektorin omien varojen kasvu vuodesta 2000 vuoteen 2020 on ollut merkittävää – kasvua on tullut noin 440 prosenttia.

Taseiden riskillisyyttä mittaavat riskipainotetut erät ovat kasvaneet selvästi maltillisemmin. Kokonaisriskin painotetut vastuut olivat vuonna 2000 yhteensä 466 miljardia markkaa eli n. 78 miljardia euroa, kun vuonna 2020 ne olivat 237 miljardia euroa. Kokonaisriskin määrässä kasvua on siten ollut noin 200 % vuosina 2000–2020.

Omien varojen näin suuri kasvu kokonaisriskiin verrattuna on merkillepantavaa, sillä kotimaisen pankkisektorin järjestämättömien saamisten osuus on alhainen ja taseiden kunto on erittäin hyvä. Tällä kehityksellä on ollut myös vaikutuksensa pankkien kannattavuuteen ja oman pääoman tuottoon.

Pankkien oman pääoman tuottoprosentit ovat laskeneet 2000-luvun aikana merkittävästi. Vielä 2000-luvun alussa pankkien oman pääoman tuottoprosentit olivat yleisesti yli 20 prosenttia, kun nykytaso on vakiintunut alle 10 prosenttiin. Jos tuottojen lasku ei ole oikeassa suhteessa riskien vähenemiseen ja muiden toimialojen tuottojen kehittymiseen, pankkien mahdollisuudet hankkia lisää pääomia sijoittajilta heikkenevät. Pankkien korkeampi oman pääoman tuottavuus mahdollistaa tehokkuuden lisäämisen, koska kannattavuus ylläpitää pankkien edellytyksiä toiminnan kehittämiseen, investointeihin ja osingonmaksuun.

Sääntelyn ja valvonnan suuri määrä kertoo pankkisektorin merkityksestä yhteiskunnalle. Tämän kehityksen seurauksena esimerkiksi EU:n pankkisektori on kokonaisuutena aiempaa vakaampi. Tämän vahvistavat valvojien tekemät stressitestit. Kolikon kääntöpuolena sääntelyn lisäämisestä on koitunut pankeille runsaasti hallinnollista taakkaa ja kustannuksia, mikä rasittaa kannattavuutta. Valvontaan liittyvät toimenpiteet sitovat pankkien resursseja ja edellyttävät muun muassa laaja-alaista raportointia. On myös viitteitä siitä, että pankkiunionin keskitetty pankkivalvonta johtaa muutoksiin pankkien lainanannossa ja esimerkiksi vähäisempään lainanantoon tietyntyyppisille yrityksille.

Tulevaisuudessa onkin erityisen tärkeää miettiä tarkkaan uuden sääntelyn ja erilaisten pankkien kannattavuutta rasittavien kulujen käyttöönoton perusteita. Toimiva ja tehokas pankkisektori hyödyttää koko yhteiskuntaa. Rahoituksen tehokas välittyminen ruokkii talouskasvua ja siten lisää hyvinvointia ja luo arvoa koko yhteiskunnan tasolla. On tärkeää säilyttää pankkien edellytykset harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa ja kannustimet kehittää uusia palveluita ja toimintoja.

Jäikö kysyttävää?

|

Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan