Miksi pankki ottaa yhteyttä suuren rahasumman tililleen saaneeseen asiakkaaseen? Onko kyse tungettelusta vai peräti pankkisalaisuuden loukkaamisesta? Vai voisiko kyse sittenkin olla ihan vain hyvästä palvelusta?
Asiaa on käsitelty menneellä viikolla useammassa lehdessä Helsingin Sanomissa julkaistun mielipidekirjoituksen myötä. Pankeilla on luottolaitoslain takaama mahdollisuus käyttää asiakastietoja markkinointiin. Asiakkaalla on kuitenkin mahdollisuus kieltää tällainen tietojen luovutus.
Totta kai pankki yrittää saada lisää myyntiä ja tuottoja lisätuotteita asiakkailleen tarjoamalla. Pankki on liikeyritys, jonka tarkoitus on tuottaa voittoa tarjoamalla asiakaskunnalleen niin hyviä palveluita, että asiakaskunta haluaa niistä maksaa.
Juuri tässä on avain. Palvelujen on oltava niin hyviä, että asiakkaan kannattaa niistä maksaa. Paitsi peruspankkipalvelujen tarjonta, myös varainhoito on palvelua, jota pankit tarjoavat. Jos asiakkaalle tulee vaurastumisen myötä tarvetta varainhoitopalveluille, ei niiden tarjoamista suoraan puhelimitse voine kovin vastuuttomana pitää. Moni nykyinen liiketoiminta perustuu ajatukselle, että asiakkaan tarpeista otetaan selvää ja koetetaan tarjota niitä vastaavia palveluita. Palvelun laatu paranee sitä paremmaksi, mitä syvemmin pankki asiakkaansa tuntee. Vain riittävän tiedon pohjalta asiakkaalle voidaan tarjota hänen kaipaamiaan palveluja. Kun on kyse varainhoitopalveluista, ovat nimenomaan varallisuustiedot olennaisia.
On tietysti niinkin, että pankeilla on omassa viestinnässään peiliin katsomisen paikka siinä, miten asiakkaille kerrotaan omista palveluista ja mahdollisista yhteydenotoista.
Jos asiakas on tietoinen siitä, että häneen otetaan yhteyttä kun varallisuustilanne muuttuu, tuntuu se hyvältä palvelulta. Jos yhteydenottoa ei kuulu, siitä voidaan jopa pahastua. Asiakkaalla on kuitenkin oltava tiedossa, että mahdollinen yhteydenotto kuuluu normaaliin palveluun. Muuten voi käydä, niin kuin nyt näyttää käyneen: asiakas ei hoksaa tulleensa palvelluksi, vaan yhteydenotto tuntuu pelkästään epämiellyttävällä tavalla oudolta, tungettelevaltakin.
On luonnollisesti mahdollista, että hoitaa sijoittamisen ja varainhoitonsa kokonaan itse – kaikin mokomin. Tässäkin toimii vertaus: Osa poimii mansikkansa itse pelloilta, toiset ostavat valmiiksi poimittuja torilta. Joku ehkä jopa vain valmista mansikkamehua kaupasta. Hinta on eri, mutta niin on työmääräkin. Lisäksi ammattilaisilta palvelua ostaessaan ostaa myös ammattitaitoa: oikeaoppista varojen hajautusta sekä näkemystä sen suhteen, millaisiin tuotteisiin kaikista tarjolla olevista kannattaa sijoittaa. Jos tämä tietotaito on itsellä, sitä sopii kaikin mokomin käyttää. Jos asiantuntemusta ei ole, sitä voi ostaa varainhoitopalveluna.
Viime aikoina julkisuudessa on noussut esille tapauksia, joissa asiakkaalle ei ole tarjottu asiakkaan taloudellista kokonaisetua ajatellen parhaiten sopivia sijoitustuotteita. Mitä ikinä asiakkaalle pankissa tarjotaankin, on sen oltava asiakkaan taloudellisen kokonaistilanteen huomioon ottaen asiakkaalle soveliasta ja tarjottujen tuotteiden on oltava eettisten liiketoimintaperiaatteiden mukaisia. Se on ehdoton edellytys luottamuksellisen palvelun jatkumiselle.
Nykyisellään sijoituspalveluita tarjoavan yrityksen on aina hankittava riittävät tiedot asiakkaansa taloudellisesta tilanteesta, sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä sekä tavoitteista. Ilman riittäviä tietoja asiakkaalle ei saa suositella sijoituspalvelua tai –tuotetta.
Ensi vuonna sijoitustuotteiden tarjontaa koskeva lainsäädäntö muuttuu entistäkin yksityiskohtaisemmaksi EU-säännösten myötä. Suomessa sijoitusneuvojia ja sijoitustuotteiden myyjiä koulutetaan muun muassa niin sanotuilla apv-tutkinnoilla. Tutkintoja on kaksi, joista toinen sukeltaa syvemmälle sijoitustuotteiden saloihin. Niiden sisällöt vastaavat hyvin myös uusia, ensi vuoden alussa voimaan tulevia sääntöjä. Jokainen liikeyritys vastaa siitä, että oma henkilökunta on suositusten mukaan koulutettua.
Suomessa sijoitettavissa olevan varallisuuden määrä on ollut tähän saakka melko vähäistä, kun vertaa vaikkapa Ruotsiin. Tämän vuoksi myös sijoittamiseen ja varainhoitoon liittyvä kokemus on vielä melko uutta. Näitä taitoja olisi hyvä itse kunkin kartuttaa vaurastumisen myötä.