Paljon huhuja, vähän tietoa hallitusneuvotteluista – kansankapitalismi hyvässä huudossa

Hallitusneuvotteluita käydään Säätytalolla kokoomuksen johdolla jo kolmatta viikkoa. Viimeistään 22.5. päästään vääntämään toden teolla vaikeista kysymyksistä.

Edelleen on auki, miten kuuden miljardin sopeutusohjelma laaditaan. Mitä muutoksia tulee työttömyys- ja sosiaaliturvaan ja paikalliseen sopimiseen?

Millä keinoilla hallitus aikoo toteuttaa Suomen kunnianhimoiset co2-päästötavoitteet?

Mistä Suomeen saadaan 100 000 uutta työpaikkaa, ennen kaikkea yksityiselle sektorille?

Onko työn verotusta mahdollista keventää, ja miten julkisista menoista leikataan? Leikkauksia tulee ainakin kehitysyhteistyövaroihin. Näin tiedottivat hallituspuolueet tiistaina.

Suomalaiset yritykset ja julkinen sektori kaipaavat pikaisesti ulkomaalaista työvoimaa. Miten sitä saadaan Suomeen? Vaativatko perussuomalaiset hallitusohjelmaan tiukennuksia työperäiseen maahanmuuttoon?

======
Suomalaiset yritykset ja julkinen sektori kaipaavat pikaisesti
ulkomaalaista työvoimaa.
======

Kuten hallitusneuvotteluissa usein on tapana, ilmassa on paljon huhuja neuvottelijoiden välisestä nahistelusta. Moni kokenutkin politiikan tarkkailija veikkaa, että välttämättä hallitusta ei tällä porukalla synny.

Se jää nähtäväksi, mutta ainakin neuvottelijat näyttävät olevan tosissaan, ja Säätytalolta kantautuu aito halu toimivan enemmistöhallituksen muodostamiseen.

Politiikan tarkkailijan kannattaa seurata ennen kaikkea, mitä tuleva hallitus aikoo tehdä työperäisen maahanmuuton, työmarkkinoiden ja julkisten menojen sopeuttamisen suhteen.

Edellä mainittujen teemojen lisäksi nostan vielä esiin yhden tärpin: ennustan, että Petteri Orpon hallituksessa kansankapitalismi on kovassa huudossa.

Kokemusta on, sillä Petteri Orpo itse toimi valtiovarainministerinä, kun sittemmin suureen suosioon noussutta, vuoden 2020 alussa lanseerattua osakesäästötiliä valmisteltiin.

Osakesäästötilin innoittamana Finanssiala ry on lämpimästi viestinyt Säätytalolle, että jokaiselle syntyvälle suomalaiselle vauvalle pitäisi perustaa ”lapsen säästötili”.

Valtio voisi lahjoittaa jokaiselle vastasyntyneelle esimerkiksi 300 euroa, joka vanhempien pitäisi sijoittaa osakesäästötilille, sijoitusrahastoon tai sijoitusvakuutukseen.

Varojen sijoittamisesta päättävät lapsen huoltajat itse, ja he saavat riippumatonta sijoitusmateriaalia äitiyspakkauksessa ja neuvolassa.

Näin kansankapitalismi lähtee liikkeelle heti elämän alkumetreiltä, ja suomalaislapset pääsisivät pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan, terveyden- ja päivähoidon ja koulutuksen lisäksi nauttimaan korkoa korolle -ilmiöstä mahdollisimman pitkään.

Lapsen säästötili tekisi säästämisestä ja sijoittamisesta arkipäiväistä kaikille lapsiperheille. Se vahvistaisi sijoittamisen kulttuuria ja pienten lasten vanhempien kiinnostusta säästämiseen ja talousosaamiseen. Uskon, että lapsen säästötili saisi aika lailla kansainvälistäkin huomiota.

======
Lapsen säästötili tekisi säästämisestä ja sijoittamisesta
arkipäiväistä kaikille lapsiperheille.
======

FA:n ja sen jäsenyritysten lämpimästi kannattama esitys säästötilistä ei suinkaan ole uusi, vaan se pohjautuu työ- ja elinkeinoministeriön ”Visio 2030 – kohti vastuullista ja osaavaa omistajayhteiskuntaa” -raporttiin vuodelta 2021.

Raportissa esitettiin vain osakesäästötiliä osaksi äitiyspakkausta, mutta säästämisessä jokaisen kannattaa hyödyntää muitakin sijoitusmuotoja. Eri sijoitustuotteiden laaja tarjonta on sekä yksilön että koko yhteiskunnan etu.

Lisäksi FA viestii vahvasti Säätytalolle, että osakesäästötilin talletusraja tuplattaisiin nykyisestä 50 000 eurosta 100 000 euroon.

Alkavasta vaalikaudesta voi tulla vahva lähtölaukaus suomalaisten vaurastumiselle. Siksi tarvitaan myös panostusta talousosaamisen kehittämiseen.

Suomalaisten on saatava talouden perusedellytykset vahvasti hanskaan jo koulussa ja tukea taloustaitojen ylläpitoon läpi elämän.

Talousosaamista pitää yleisesti vahvistaa, ja suurin tarve on ammatillisen opetuksen puolella. Myös opettajankoulutukseen tarvitaan taloutta ja yrittäjyyttä koskevia sisältöjä.

Suomalaiset opettajat kokevat epävarmuutta omien taloustaitojensa riittävyydestä, jotta voisivat hyödyntää niitä opetuksessa. Opettajia pitää tukea tässä, ja tavoitteena pitäisi olla, että jokainen peruskoulua käyvä nuori tekisi henkilökohtaisen säästö- ja sijoitussuunnitelman.

Näillä eväillä Suomesta tulee vauraampi ja paremmin kriisejä kestävä hyvinvointiyhteiskunta.